Paras ystäväni kuoli tänään. Hänellä oli kasvain keuhkoissa. Kolmena viime päivänä hän oli mennyt todella huonoksi; hän ei pystynyt kävelemään kuin muutaman askeleen kerrallaan eikä syönyt juuri mitään. Joi vain vettä. Ystäväni oli vasta 18 vuotias. Hän oli saanut elämänsä aikana kokea kaikkea hyvää; paljon ystäviä, hyviä numeroita koulusta ja ihanan poikaystävän. Minulle hän kuitenkin oli ainoa elämäntarkoitukseni. Miksi Jumalan piti mennä poistamaan niin hyvä ihminen maapallon päältä?! Olisi ennemmin tappanut syöpään jonkun murhaajan, tai varkaan. Tai vaikka minut. Ystäväni oli sielultaan puhdas, eikä ollut tehnyt minkäänlaista syntiä. Ei mitään. Minulla ei kai ole enää muuta mahdollisuutta, kuin työntää puukko syvälle sydämeeni. Niin minulle on jo tapahtunut. Joku työnsi puukon sydämeeni, kun kuulin ystäväni kuolleen. Tämä on luultavasti viimeinen kirjoitukseni tänne, tai minnekkään muuallekkaan. Tahdon päästä ystäväni luo taivaaseen.. Siellä saamme taas yhdessä jakaa menneen elämän ilot ja surut. Älkää välittäkö minusta. Olen pelkkä paskiainen, tahra maapallon päällä.
Kun menettää parhaan ystävän..
Yksinäinen
9472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos sen teet, tee se antaumuksella. täysin rinnoin ja hymyillen.
mitä järkee on itsari tehä kaverin kuoleman jälkee?? mulla kuoli äiti enkä mä siitä mitään itsarii tehny vaikka mä oon vasta 11vee...
En oo mikään paras auttamaan...mutta itsari ei ole paras keino, eikä hyvä keino vaikka sinun paras ystäväsi onkin kuollut!!
Mietippä, mitä se ystäväsi joka kuoli, sanoisi jos kertoisit sille että sinä teet itsarin koska seki kuoli...!? Se sanoisi varmasti että et tee!!
Et ikinä voi unohtaa kuollutta ystävääsi, mutta eihän sitä pidäkkään unohtaa.., vaan muistella sitä ...!!!
Voi viedä kauan aikaa ennenkä elämäsi on taas ennalleen, tämän jälkeen´, mutta jos haluat puhua/kirjottaa asioista.., niin mailaa minulle osotteeseen: [email protected]
Ps. Mailaa....ja aika parantaa haavat!!!!
voi eii.... toi on kamalaa... mailailen täs yhen tytön kanssa jolta on kanssa kuollu todella hyvä ystävä... mä voin todellakin uskoo, miltä toi voi tuntuu..
mä en oo mikään paras lohduttaja, mutta kai sitä voi aina yrittää... ja eikö sanota, et aika parantaa haavat.. jollei aivan kokonaan ni melkein ainakin... ja se itsari... on huono ajtus.. ajattele jos nyt teet itsarin kuinka moni jää kaipaamaan ja ikävöimään sua..se ei sitte oo kivaa muita kohtaan... sun täytyy vaan yrittää jaksaa elää, mut jos sä nyt tuut sellaseen ajatukseen, että teet itsarin ni tee se todellakin hymyssä suin!!
Älä missään tapauksessa tee itsarii!!! Tiedän miltä tuntuu kun menettää elämänsä tärkeimmän ihmisen itsarin kautta:( Se on mun elämän järkyttävin asia. Joten älä sä tee sitä sua rakastaville ihmisille! Siitä on jo monta vuotta, enkä vieläkään pysty puhumaan siitä kunnolla, mut oon silti onnellinen etten lähteny ite mukaan, vaikka seki mieles kävi.. Kyl sä selviit ystäväs menetyksestä, vaikka se aikaa viekin, mut se on sen arvosta! Ota päivä kerrallaan. Äläkä koskaan ajattele, et sun pitäs unohtaa hänet vaan muistele teidän yhteisiä hetkiä: hyviä ja huonoja..
Et sä oo mikään paskiainen. Uskon, että oot yhtä hyvä tyyppi ku kaikki muutki!
Tiedän, että läheisen kuolema satuttaa ja sillon haluais itekki taivaaseen mutta yritä kestää :)
Jos ystäväsi oli hyvä ihminen, hän ansaitsi kuoleman. Taivaassa on parempi olla kuin yhdessäkään paikassa maan päällä. Ei veroja, tuskaa eikä kyyneleitä.
Muistaa vaan sopii että itsarintekijät joutuu helvetintuleen kipristelemään. Juo siis paljon vettä matkaasi varten.
Jos ei olisi kärsimyksiä, ei olisi nautintoakaan.
Kaverillesi oli Kohtalo varannut lähtöpäivän jo ennakkoon, ei sille kukaan mitään voi. Meillä jokaisella on hautakiven numerot valmiiksi määrätty, tekstiin vain voimme itse vaikuttaa.
Mieluummin lyhyt ja rikas elämä kuin köyhä,pitkä,tuskainen ja orjantappuroilla päällystetty.
Itse en koskaan haluaisi tehdä itsaria, koska en tiedä haluaisinko viettää iäisyyteni kadotuksessa Saddamin seurassa.
Itku helpottaa, vaikkei se koskaan pääty.
Itse en enää haluaisi kiintyä kehenkään, koska tuntuu että kylvän seuraani vain kuolemaa.
Narkissos
Mun isä on kuollu,ja kyllä sitä tässä jaksellaan..
Ei oo itsemurha käyny mielessä.
Hey koita jaksaa!
Oo onnellinen jos sul on kaikki perheenjäsenet talles
Tiiän milt toi tuntuu.. Oon kokenu saman suunnillee 2 vuotta sitte..
Et ei oo helppoo edelleenkää. Koita jaksaa:)