Olen suorittanut peruskouluni jo vuosia sitten. Päälimmäisenä koulusta jäi mieleen kolme asiaa:
1. Se, miten koulu tappoi luovuuttani
2. Se, miten koulu teki minusta negatiivisemman
3. Se, miten koulu lievensi tiedonjanoani
Voisin jopa hiukan kömpelösti sanoa koulun olleen liian koulumainen. Mene kouluun, istu hiljaa, kuuntele opettajan tylsää saarnaa jostain melko turhasta, tee läksyt...
No, olihan siellä koulussa neljä hyödyllistä ainetta: matematiikka, liikunta, äidinkieli ja enkku. Enkusta ei mitään kritiikkiä, kaikin puolin mahtava aine. Matematiikkaan en jaksanut panostaa kun kukaan ei kertonut miksi vitussa me sitä opiskelemme. Lampaat opiskelivat ihan vaan kun yhteiskunta tahtoi, mutta kriittisenä ajattelijana en itse jaksanut opiskella kun minulle ei koskaan perusteltu miksi matematiikkaa opiskeltiin. Äidinkielen kanssa sama juttu. Miksi nähdä vaivaa kun en tiedä miten se minua hyödyttää? Äidinkieli oli myös liikaa keskittynyt sivuseikkoihin (historiaan, suomalaisiin kirjailijoihin ja kirjoihin yms.) ja liian vähän itse kielellisiin taitoihin.
Liikunnasta pidin, mutta eipä siitä minulle saati 'ei niin urheilullisille' oppilaille ollut mitään hyötyä. Liikunta on hyvä aine mutta sen toteutus on huonoa. Puolen tunnin pallopeli 2-3 kertaa viikossa (jossa ne huonokuntoiset seisovat pelialueen laidalla tumput suorina) ei auta oppilaita kasvattamaan lihasmassaa tai voimaa, parantamaan kestävyyttään, parantamaan kehonhaliintaa tai liikkuvuutta. Ajanhaaskausta.
Loppu olikin sitten ihan täyttä skeidaa. Ihmiset läiskivät termiä "yleissivistys" koulua kritisoivien naamaan pelätessään muutosta. Yleissivistyksen voi sisällyttää normaaliin vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa, muiden aineiden sisältöön ja satunnaisiin tietopläjäyksiin. Omat aineet luonnontieteille, historialle ynnä muille on mielestäni ihan täyttä ajan, rahan ja energian haaskausta. En välttämättä halua muutosta koulujärjestelmään, sillä oma ihannejärjestelmäni vaatisi oikeaa halua opettaa ihmisiä. En usko opettajien tai päättäjien yleisesti ottaen (toki yksilöitä löytyy) omaavan tarpeeksi halua opettaa lapsia, joten koulun muuttaminen todennäköisesti johtaisi täyteen fiaskoon.
Mutta ihan unelmoinnin vuoksi laitettakoon omat toiveeni.
Toivoisin:
1. Oppilaiden oppivan ajattelemaan positiivisesti, kriittisesti, itsenäisesti ja avoimesti. (parhaat välineet tähän ovat todennäköisesti filosofia ja matematiikka)
2. Oppilaiden saavuttavan korkeamman olemuksen. Korkeampaan olotilaan sisältyy fyysinen terveys, eettisyys, "mindfulness", itsensä tunteminen. (nämä saavutetaan laadukkaalla, riittävällä ja säännöllisellä fyysisellä harjoittelulla, asianmukaisella ravinnolla ja levolla, filosofialla ja meditaatiolla)
Unelmissani koulu olisi rento paikka, jossa opettajilla olisi mahtavat vuorovaikutustaidot, tunnelma ja ilmapiiri olisi rakastava. Koulussa olisi yksi 30min "luento" filosofiasta, yksi 30min "luento" matematiikasta, yksi 30min "luento" henkisestä kasvusta ja 60min liikuntatuokio. Maanantain ja torstain liikuntatuokiot olisivat lihaskuntoharjoittelua, tiistai ja perjantai liikkuvuusharjoittelua ja keskiviikko kenties hiukan teoriapainotteisempaa. Välitunnit ja ruokailu mukaanlukien aikaa olisi kulunut noin 4h. Loput 2-3h olisi vapaampaa toimintaa, jossa oppilaat sitten saisivat myös sitä "yleissivistystä", saisivat kokea rakastavaa ilmapiiriä ja oppisivat lisää kolmesta pääaineesta vuorovaikuttaessaan opettajien ja toistensa kanssa.
Tämä aikataulu siis yläasteikäisille, nuoremmilla tietenkin lyhyemmät luennot, lyhyemmät päivät etc.
1. Se, miten koulu tappoi luovuuttani
2. Se, miten koulu teki minusta negatiivisemman
3. Se, miten koulu lievensi tiedonjanoani
Voisin jopa hiukan kömpelösti sanoa koulun olleen liian koulumainen. Mene kouluun, istu hiljaa, kuuntele opettajan tylsää saarnaa jostain melko turhasta, tee läksyt...
No, olihan siellä koulussa neljä hyödyllistä ainetta: matematiikka, liikunta, äidinkieli ja enkku. Enkusta ei mitään kritiikkiä, kaikin puolin mahtava aine. Matematiikkaan en jaksanut panostaa kun kukaan ei kertonut miksi vitussa me sitä opiskelemme. Lampaat opiskelivat ihan vaan kun yhteiskunta tahtoi, mutta kriittisenä ajattelijana en itse jaksanut opiskella kun minulle ei koskaan perusteltu miksi matematiikkaa opiskeltiin. Äidinkielen kanssa sama juttu. Miksi nähdä vaivaa kun en tiedä miten se minua hyödyttää? Äidinkieli oli myös liikaa keskittynyt sivuseikkoihin (historiaan, suomalaisiin kirjailijoihin ja kirjoihin yms.) ja liian vähän itse kielellisiin taitoihin.
Liikunnasta pidin, mutta eipä siitä minulle saati 'ei niin urheilullisille' oppilaille ollut mitään hyötyä. Liikunta on hyvä aine mutta sen toteutus on huonoa. Puolen tunnin pallopeli 2-3 kertaa viikossa (jossa ne huonokuntoiset seisovat pelialueen laidalla tumput suorina) ei auta oppilaita kasvattamaan lihasmassaa tai voimaa, parantamaan kestävyyttään, parantamaan kehonhaliintaa tai liikkuvuutta. Ajanhaaskausta.
Loppu olikin sitten ihan täyttä skeidaa. Ihmiset läiskivät termiä "yleissivistys" koulua kritisoivien naamaan pelätessään muutosta. Yleissivistyksen voi sisällyttää normaaliin vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa, muiden aineiden sisältöön ja satunnaisiin tietopläjäyksiin. Omat aineet luonnontieteille, historialle ynnä muille on mielestäni ihan täyttä ajan, rahan ja energian haaskausta. En välttämättä halua muutosta koulujärjestelmään, sillä oma ihannejärjestelmäni vaatisi oikeaa halua opettaa ihmisiä. En usko opettajien tai päättäjien yleisesti ottaen (toki yksilöitä löytyy) omaavan tarpeeksi halua opettaa lapsia, joten koulun muuttaminen todennäköisesti johtaisi täyteen fiaskoon.
Mutta ihan unelmoinnin vuoksi laitettakoon omat toiveeni.
Toivoisin:
1. Oppilaiden oppivan ajattelemaan positiivisesti, kriittisesti, itsenäisesti ja avoimesti. (parhaat välineet tähän ovat todennäköisesti filosofia ja matematiikka)
2. Oppilaiden saavuttavan korkeamman olemuksen. Korkeampaan olotilaan sisältyy fyysinen terveys, eettisyys, "mindfulness", itsensä tunteminen. (nämä saavutetaan laadukkaalla, riittävällä ja säännöllisellä fyysisellä harjoittelulla, asianmukaisella ravinnolla ja levolla, filosofialla ja meditaatiolla)
Unelmissani koulu olisi rento paikka, jossa opettajilla olisi mahtavat vuorovaikutustaidot, tunnelma ja ilmapiiri olisi rakastava. Koulussa olisi yksi 30min "luento" filosofiasta, yksi 30min "luento" matematiikasta, yksi 30min "luento" henkisestä kasvusta ja 60min liikuntatuokio. Maanantain ja torstain liikuntatuokiot olisivat lihaskuntoharjoittelua, tiistai ja perjantai liikkuvuusharjoittelua ja keskiviikko kenties hiukan teoriapainotteisempaa. Välitunnit ja ruokailu mukaanlukien aikaa olisi kulunut noin 4h. Loput 2-3h olisi vapaampaa toimintaa, jossa oppilaat sitten saisivat myös sitä "yleissivistystä", saisivat kokea rakastavaa ilmapiiriä ja oppisivat lisää kolmesta pääaineesta vuorovaikuttaessaan opettajien ja toistensa kanssa.
Tämä aikataulu siis yläasteikäisille, nuoremmilla tietenkin lyhyemmät luennot, lyhyemmät päivät etc.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itelle koulu oli pakkopullaa ei kiinnostanu vähääkää..mut omien lasten kohalla koulu on muuttunu jo parempaan:)On uusi hyvä koulu-ilmastoitu,hyvät oleskelutilat,kuntosali,lukunurkkaus,tabletit,nykytekniikkaa monelta osin ei liitutauluja enää,liikunta monipuolista,vaikutusmahdollisuudet hyvä henkilökunta ja luovaa työskentelyä ym.Aika harppaus on menty eteenpäin omista ajoista,onhan nuorilla tietty samat ongelmat mitä silloinkin on ollut mut ite menisin mieluusti kouluun nyt jos voisin:D
Lisää itsenäistä työtä ja vähemmän lässytystä! Jos vaan sais tehtävät, kirjat ja netin, vois vaan tehä ja oppia, mutta opettajan on välttis pakko saarnata turhista asioista. Ja kun kysyn että voiko osa jo aloittaa niin ei, kaikkien pitää tehdä sama. Ja sitten lässytetään että kaikki oppii eri tavoilla... Haluan sun kouluun!
Joo ei se kovin herkkua ollu aikanaan.. ja luovuus karsittiin pois. Ei niitä turhaan kutsuta systeemin aivopesukeskuksiksi. Mutta onneksi luovuus on palannut kun on vuosien myötä oppinut ajattelemaan.