Varamummo Oulusta

Hei.
Onpa kiva, että etsit tällaista vapaaehtoishommaa itsellesi. On paljon perheitä, joilla ei ole syystä tai toisesta isovanhempia, joiden kanssa pitää yhteyttä. Hienoa, että olet valmis antamaan aikaasi vieraille lapsille ja perheelle. Joillakin seurakunnilla voisi olla yhteystietoja varamummia kaipaaviin perheisiin tai ottavat varamummeja kerhoihin tai leireille. Ota yhteyttä ja kerro tilanteestasi ja toiveestasi.

Kaikkea hyvää talveesi,
Pirkko-pappi

Minua hiukan epäilyttää ihminen, jolla on noin monta lasta. Mikä voi olla syy tuollaisen lauman hankkimiseen, vai onko niin yksinkertainen ihminen ettei ymmärrä ehkäisystä mitään. Myös sitä ihmettelen, että yhdeksän lastenlasta ei riitä, eikä riitä sekään että kaksi nuorinta on ala-asteikäistä, siis lapsia myös, joiden kanssa pitäisi riittä touhua yllin kyllin. Hälytyskellot alkoivat soida...

Enpä osaa vastata tuohon muuta, kuin että mene töihin tai hanki haastavampi työ, johon voit panostaa täysillä tuon kaiken mummoenergiasi.

Aika outo aloitus, Mitä lie halua paikkailla tai päteä. Tai esittää ja näytellä (itselleen?)

Jos sinulla on ylimääräistä energiaa muille jaettavaksi, niin matkusteleppa omien lapsenlapsiesi luo heidän kanssaan seurustelemaan.

Tuntuu aika hurjalta, että miten sinulla riittää aikaa ja energiaa. Sinulla on kuitenkin kaksi ala-asteikäistä vielä kotona. Siis eipä siinä mitään, energiaa voi riittää, jos itsestään ja elintavoistaan huolehtii, eikä ole mitään vaativaa työtä tai haasteita muuten elämässä, mutta aika...

Me asumme Oulussa. Minun vanhempani tapaavat lapsiani noin kolme kertaa vuodessa pitkän välimatkan takia. Harvoin, mutta kerralla sitten yleensä useita päiviä, jopa viikonkin putkeen.

Miehen vanhemmat asuvat lähes naapurissa, mutta eivät jaksa ikänsä takia lasten kanssa olla, vaikka kävisimme joka viikko kylässä. He eivät meillä käy kuin ehkä kerran vuodessa.

Mutta ilmoituksestasi tuli sellainen olo, etten sinua kyllä varamummoksi perheemme lapsille halua. Haluan elämäämme sellaisen, jolla on jalat maassa, arvojärjestys kohdallaan yms. En kaipaa hämmentämään mitään supersuorittajaa, joka lasten kautta pönkittää omaa olemassaoloaan.

Sinuna keskittyisin siihen mitä sinulla jo on. Esimerkiksi kotona asuvat lapset, suhteet aikuisiin lapsiin sekä suhteet lapsenlapsiin ja puolisoosi. Entäpä harrastukset? Jos uhraat yhden päivän viikossa yhdelle läheisellesi, niin siinä jo loppuu sinun aikasi, eikä riitäkään, lähellekään.

On ihmisiä, joilla vain on enemmän energiaa kuin keskivertoihmisillä. Minulla on kuten lienee varamummollakin, eikä tämä ole leuhkimista. Kuulun kolmeen urheiluseuraan, joissa harrastetaan erilaisia urheiluja. Olen ensiapuryhmässä, harrastelijanäyttelen, hoidan lapsenlapsia vähintään kerran viikossa. Olen asukasyhdistyksessä ja oman taloyhtiön hallituksessa aktiivisesti mukana. Kauppaan kävellessäni otan pussin mukaan ja kertakäyttöhanskan käteen ja noukin mennessäni roskat tienvarresta, haravoin bussipysäkin tupakantumpeista, että siinä on kivempi aamuisin odottaa, talviuintikopissa siivoan aina isomman alueen kuin mitä itse sotken. Tapaan harvoin kiireisiä ystäviäni, mutta soitellaan ja ehdin jopa punaviinillä piipahtaa työmatkan varrella. Kokopäivätyöni on vaativaa, vielä on vuoden verran eläkeikään, mutta esimies on jo sanonut, että olisi kiva jos jatkaisin. Ja olen oikein onnellinen nainen. Minä en ottaisi hoidettavakseni vieraita lapsia, koska rakastan vain omiani. Mutta jos jollakin on suurempi sydän niin siitä vaan. Onpa törppöjä ihmisiä kun eivät ota onkeen varamummon tarjousta, joka mitä ilmeisimmin tulee suoraan sydämestä. Iloista mieltä sinulle varamummo ja toivottavasti kohtaan vanhemmat, jotka antavat ilomielin sinun olla varamummo. Olisipa minulla ollut aikanaan esim. lasten sairaanaollessa, äityisloma oli kaksi kuukautta, eikä saanut jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta ja omat rakkaat vanhemmat 450 km:n päässä. Siinä sitten juoksin aamulla lapsi kainalossa ovelta ovelle, kuka naapureista ottaisi. Aina joku avulias löytyi. Hyvää elämää silti teille varamummon epäilijöillekin.

Niin ja vielä lisäyksenä, mieheni on samanlainen, niin että voitte kuvitella, että meillä on menoa. En ole katsonut ADHD:n oireita kun en ole joutanut. Jos sitä tautia podetaan niin sitten podetaan. En myöskään jouda ystäviä kovin paljon rasittaa. Olen aina pitänyt kriteerinä sitä että hän joka soittaa minulle, haluaa keskustella kanssani. Hän jolle minä vain soitan, ei pidä minusta ja lopetan soittelemisen.

Voi että vielä tyhmäkin, ilmankos olen onnellinen. Isonkirjankin mukaan autuaita ovat vähämieliset (?). Mutta nyt on menty kauksi Oulun varamummun aiheesta.

Kiitos Loot oikaisusta! Laitoin tuon kysymysmerkin, kun en muistanut raamatunlausetta kuin sinnepäin. Tuota juuri tarkoitin. En onneksi loukannut ketään, ihan itseironiaa heitin.

Nykypäivänä kannattaa aina suhtautua varauksella näihin ystävällisiin mummoihinkin, jotka tarjoavat netissä apuaan. Saattaa käydä niin, että nuoren parin ruokarahat häviävät vaikkapa varamummon matkaan. Tämä ei liity avaajaan, mutta pitäkää aina järki matkassa.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015050119611104_uu.shtml