Tuntuu kuin minut olisi kirottu. Aivan kuin olisin tehnyt jotain todella pahaa edellisessä elämässäni..
Jokainen päivä on yhtä koettelemusta; tuntuu kuin olisin hukkumassa. Hetkittäin painun kokonaan veden alle, mutta toistaiseksi olen saanut itseni takaisin pinnalle.
Monta kertaa päivässä tulee se tunne että "Nyt tämä loppuu. Jätän tämän elämän; ehkä kaikki on vihje siitä että pitää siirtyä eteenpäin.
Tämä ei ole aina ollut tällaista. Mutta nyt vastoinkäymisiä tulee monta kertaa päivässä. (en nyt kerro millaisia vastoinkäymiset ovat, mutta keskisuuria kumminkin)
Ei jaksa.
Olen paha ihminen.
Jokainen päivä on yhtä koettelemusta; tuntuu kuin olisin hukkumassa. Hetkittäin painun kokonaan veden alle, mutta toistaiseksi olen saanut itseni takaisin pinnalle.
Monta kertaa päivässä tulee se tunne että "Nyt tämä loppuu. Jätän tämän elämän; ehkä kaikki on vihje siitä että pitää siirtyä eteenpäin.
Tämä ei ole aina ollut tällaista. Mutta nyt vastoinkäymisiä tulee monta kertaa päivässä. (en nyt kerro millaisia vastoinkäymiset ovat, mutta keskisuuria kumminkin)
Ei jaksa.
Olen paha ihminen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>ehkä kaikki on vihje siitä että pitää siirtyä eteenpäin.
Ei varmasti ole. Elämä, jokaisen olennon elämä, on tarkoitettu varjeltavaksi. Jos lopettaa elämänsä ennen aikojaan, törmää samoihin ongelmiin seuraavassa. Elämäänsä ja siihen liittyviä ongelmia ei pääse pakoon. Sen sijaan ongelmat tulee ratkaista, jotta seuraavassa elämässä olisi niistä vapaa.
Kuulostat masentuneelta. Mielestäni hyvä vaihtoehto olisi mennä puhumaan asiasta lääkärin kanssa. Toisinaan masennus voi olla niin syvä kuoppa, että sieltä ei pääse ulos ilman ammatti-ihmisten apua. Toki voit keskustella netissä anonyymisti ongelmistasi, mutta paras apu masennukseen ovat ammattilaiset. Siinä ei menetä mitään. Ystäväni oli eräässä elämänsä vaiheessa niin masentunut, että ei lopulta jaksanut enää nousta sängystä ylös (läheisiä kuoli, miesystävä hylkäsi ja paljon muuta sattui samaan aikaan). Silloin hän meni (äitinsä komennuksesta) lääkärille ja puhui ongelmastaan. Hän sain masennuslääkkeet, joiden avulla jaksoi jatkaa arjessa ja kolmen vuoden kuluttua hänen elämänsä oli päässyt taas "raiteilleen" ja hän saattoi luopua lääkkeistä.
Hae apua, äläkä turhaan pelkää.
.. olen kyllä ollut keskustelemassa muutamaan otteeseen ammatti-ihmisen kanssa. Hänestä voin ihan hyvin...
Mutta tässä sitä nyt taas ollaan. Veden pinnalla.
edellistä elämää.
Oma elämäni on joskus varsinaisen saman kuuloista.Tuntuu siltä, että minkään mitä teen onnistuu, ei ole ystäviä eikä työpaikkaa. Eli olen masentunut, ollut jo pienin ikäni. Minäkin hain apua.
Ensimmäinen auttoi, hiukan. Seuraavalla lääkärillä ei ollut mitenkään myönteistä käydä. Ainut mikä muuttui niiden käyntien aikana oli ihmisten yleinen harhaluulu kuolemattomuudestaa. M inulle tehtiin varsin selväksi, että tulen kuolemaan joskus. Sen tajuaminen oli aivan hirvittävää. En nukkunut seuraavaan 3 kk lähes laisinkaan. Piti pitää radio auki, jotta kosketus maailmaan pysyy. Ehkä olisin ollut onnellisempi eläessäni siinä pienessä harhamaailmassa. Nyt kolmannella en ole vielä ehtinyt käydä, mutta hän kuulostaa mukavalta. Koska masennus ei ollut vieläkään parantunut, sain lääkityksen.
Anyway, pointtini tässä jutussa on, että jos sulla on itsemurha-ajatuksia, niin asiat ei ole hyvin. Etsi apua uudelleen ja toiselta lääkäriltä. Usko pois se kannattaa. Mut lääkkeet on nostaneet jo kuivalle maalle. Ruumis ja mieli ovat lepotilassa. Lisäksi itsekritiikki on laskenut. Nyt nukun paljon, mutta sen ajan kun olen hereillä saan asioita tehtyä ja lisäksi olen vielä aika tyytyväinen niihin. Ennen tarrauduin menneeseen kovasti, nyt olen hakenut muutosta kaikesta. Pääsen jopa muuttamaan uuteen kotiin.
Älä heitä elämääsi hukkaan, mieti mitä vielä voisit tehdä. Kenties matkustaa Australiaan. Hypätä laskuvarjolla. Omistaa ihanan lemmikin. Pistää kämpän uusiksi. Huomata rakastavasi uudelleen kesäsin tuulessa kahisevien lehtien ääntä. Tiikerijäätelöä. Villasukkia ja teetä. Minä olen löytänyt jälleen asioita, mitä ennen rakastin ja sitten masennukselle menetin.
Ole niin kiltti ja älä luovuta. Minä pyydän, itsesi vuoksi.
Niin. Liittyy ilmeisesti osittain tahan vuodenaikaankin, etta ihmiset ovat tavallista masentuneempia ja vasyneempia...
Mutta tuo on aika "tuttu tunne"...monasti on sellainen olo, etta "mita vaaraa mina olen tehnyt edellisessa elamassani, etta nyt on kuten on...??"
Se negatiivisuus pitaa vain vaikka vakisinkin kaantaa paalaelleen ja ruveta etsimaan positiivisia asioita vaikka puolivakisin.
Koska negaatio yleensa LISAA negaatiota...(joku kummallinen luonnonlaki)
Pessimismi lisaa pessimismia...
Epatoivo lisaa epatoivoa...jne...
Olen elänyt tätä elämää nyt 44 vuotta. Yksi asia, jonka olen kyllä pannut merkille: tämä on varsin suhdanneherkkää touhua. Elämä muodostuu aaltomaisista nousu- ja laskusuhdanteista.
Edelliset kaksi vuotta olivat itselleni äärimmäisen raskaita: läheisten kuolemia, vakavia sairauksia, taloudellisia vaikeuksia... Kulunut vuosi sen sijaan on ollut aluksi tuollaista tasaantumisvaihetta, sitten yhä jyrkkenevää "ylämäkeä", eli asiat paranevat yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Kun tiedostaa elämän aallokon ja tietää että se noususuhdannekin sieltä taas tulee, se antaa toivoa. Olisi tyhmää harkita itsemurhaa, kun seuraavana päivänä rakastuisi R-kioskin myyjään, jolta ostamallaan kupongilla voittaisi Loton pääpotin... ;-)
Ei ole elämä helppoa. Ei sinulle, ei minulle. Luovuttaa ei kuitenkaan saa. Oletko koskaan koittanut itkeä kuukautta yhteen mittaan? EI ole helppoa se, mutta sellaisestakin selvitään. Kuten esim. Harakkatar sanoi, jos oikein mieli on maassa kannattaa käydä ammattiauttajalla. Psykologi ei kylläkään ratko ongelmiasi puolestasi, mutta jotenkin se että joku kuuntelee auttaa. =)