Puoli miljoonaa suomen kansalaista vetää lonkkaa kotona, haeskelee joutessaan työpaikkoja, jos kaljatölkin aukomiseltaan ehtii, ja kuittaa tililleen viisisataa kuussa verojen jälkeen - ei omista ansioistaan, vaan siitä, että hänellä ei ole tuloja. Samaan aikaan heitä vielä jonkin verran suurempi joukko, olisiko miljoona tai pari, puurtaa työnantajiensa armoilla kahdeksan tuntia päivässä ja voi vain haaveilla sohvalla makoilusta ja kadehtia parempiosaisia veljiään ja siskojaan. (Tilastokeskuksen sivuilta en onnistunut löytämään tarkkoja lukuja: http://www.stat.fi/til/vaelaskp/index.html )
Tämä epäkohta meidän on korjattava. Jokaisella on oikeus pitkään palkattomaan lomaan. Ei ole niin taitamatonta apumiestä eikä niin ylipätevää jokapaikanhöylää, ei virkamiestä eikä yritysjohtajaa, jolla ei olisi kansalaisuutensa mukanaan tuomaa oikeutta olla vaan ja möllötellä.
Teidän, jotka vielä olette palkkatöissä, niin kauan kuin teitä vielä on, teidän tulee yhdistää voimanne ja vaatia oikeuksianne. Rohkeimmat, näyttäkää mallia. Jääkää kotiin ja ilmoittakaa entiselle palkanmaksajallenne, että nyt saa riittää. Sinä olet nyt lomalla. Palkatkoot puolen miljoonan työnhakijoiden joukosta jonkun muun raatamaan sinun sijallasi. Sinulla on tupakan sätkä käärittävänä, päiväunet kesken ja ulkona paistaa aurinko. Sinua ei nyt saa häiritä. Olet saanut tarpeeksesi raadannasta ja vaadit saada elää työmarkkinatuen viidelläsadalla kuussa.
Työttömiltä tietysti menee ensin suu mutruun: "Mutta minähän olen lomalla, en minä halua tehdä työtä." Ei kannata pakottaa heitä. On parempi käyttää ovelampia houkuttimia työhön määräysten sijaan. Kokeillaan maksaa heille ainakin nelinkertaisesti se viisisatanen, johon he ovat tottuneet. Tarjotaan lomaetuja, eläke-etuja, palkallisia nuhalomia maanantaiksi ja perjantaiksi, jotta lasku työhön ja raadantaan sujuu pehmeämmin. Ehkä työsuhdeasunto tai -auto? Kouluttautumista työnantajan laskuun? Jos ei mikään muu auta, niin tarjotaan heille juuri vapaaksi riistäytyneitä kansalaisia ilmaisiksi pikku apureiksi, mitä toimintaa veronmaksajat avustavat avokätisesti, ja joilla rahoilla voidaan palkkatyöläisille taata ylimääräistä vapaa-ajan toimintaa. Kaiken tämän luulisi saavan työttömät edes harkitsemaan lomailustaan luopumista. Kannattaa varmaan ainakin yrittää. Ei kannata tyytyä vain hiljaa kadehtimaan parempiossaisia, työttömiä. Vaihtakaa paikkaa heidän kanssaan.
Kun nyt tällaista ehdotan, kai minun on itse oltava valmis uhraukseen. Tarjotkaa vaan niitä vapautuneita paikkoja minulle, niin katsotaan. Oikeastaan voin myös tarjota jollekin uudelle työmarkkinatukelaiselle risusavottaa ja halonhakkuuta kotonani, ilmaiseksi tietysti, sillä aikaa kun minä raadan heidän entisessä toimistossaan jollain vaivaisella kolmella tonnilla kuussa.
Tämä epäkohta meidän on korjattava. Jokaisella on oikeus pitkään palkattomaan lomaan. Ei ole niin taitamatonta apumiestä eikä niin ylipätevää jokapaikanhöylää, ei virkamiestä eikä yritysjohtajaa, jolla ei olisi kansalaisuutensa mukanaan tuomaa oikeutta olla vaan ja möllötellä.
Teidän, jotka vielä olette palkkatöissä, niin kauan kuin teitä vielä on, teidän tulee yhdistää voimanne ja vaatia oikeuksianne. Rohkeimmat, näyttäkää mallia. Jääkää kotiin ja ilmoittakaa entiselle palkanmaksajallenne, että nyt saa riittää. Sinä olet nyt lomalla. Palkatkoot puolen miljoonan työnhakijoiden joukosta jonkun muun raatamaan sinun sijallasi. Sinulla on tupakan sätkä käärittävänä, päiväunet kesken ja ulkona paistaa aurinko. Sinua ei nyt saa häiritä. Olet saanut tarpeeksesi raadannasta ja vaadit saada elää työmarkkinatuen viidelläsadalla kuussa.
Työttömiltä tietysti menee ensin suu mutruun: "Mutta minähän olen lomalla, en minä halua tehdä työtä." Ei kannata pakottaa heitä. On parempi käyttää ovelampia houkuttimia työhön määräysten sijaan. Kokeillaan maksaa heille ainakin nelinkertaisesti se viisisatanen, johon he ovat tottuneet. Tarjotaan lomaetuja, eläke-etuja, palkallisia nuhalomia maanantaiksi ja perjantaiksi, jotta lasku työhön ja raadantaan sujuu pehmeämmin. Ehkä työsuhdeasunto tai -auto? Kouluttautumista työnantajan laskuun? Jos ei mikään muu auta, niin tarjotaan heille juuri vapaaksi riistäytyneitä kansalaisia ilmaisiksi pikku apureiksi, mitä toimintaa veronmaksajat avustavat avokätisesti, ja joilla rahoilla voidaan palkkatyöläisille taata ylimääräistä vapaa-ajan toimintaa. Kaiken tämän luulisi saavan työttömät edes harkitsemaan lomailustaan luopumista. Kannattaa varmaan ainakin yrittää. Ei kannata tyytyä vain hiljaa kadehtimaan parempiossaisia, työttömiä. Vaihtakaa paikkaa heidän kanssaan.
Kun nyt tällaista ehdotan, kai minun on itse oltava valmis uhraukseen. Tarjotkaa vaan niitä vapautuneita paikkoja minulle, niin katsotaan. Oikeastaan voin myös tarjota jollekin uudelle työmarkkinatukelaiselle risusavottaa ja halonhakkuuta kotonani, ilmaiseksi tietysti, sillä aikaa kun minä raadan heidän entisessä toimistossaan jollain vaivaisella kolmella tonnilla kuussa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tein tuon valinnan v. 2009. Siihen asti teinkin töitä koko aikuisikäni.Tyytyväinen olen ollut.
Vaikka tuo aloitus nyt provo onkin, niin enpä malttanut olla vastaamati.
Niin, aloitus oli provosoidusti kirjoitettu. Tarkoitus oli provosoida työttömien mollaajat ajattelemaan, onko työttömyys todella niin ihannoitava olotila kuin työssä vielä käyvistä jotkut näyttävät kuvittelevan. Minusta ei ole. Olen kokeillut työntekoa ja nyt kokeilen työntekoa palkatta. Kyllä se raha on se varsinainen motivoija. Sillä voi sitten taas ostaa sitä vapaata aikaa ja muuta mukavaa.
Jotkut työskentelevät näännyksiin asti. Saavat tosin rahaa ja lomai ja eläkkeitä, mutta heidän koko elämisensä energia menee muiden firmoissa raatamiseen. Onko sekään hyvä kenellekään? Jonkinlainen hyvän ja puutteen jakaminen tasaisemmin voisi olla parempi. Kuitenkin yhteisessä maailmassa eletään. Eikä tämä ole vain kahtiajako työttömiin ja palkallisiin Suomessa, vaan Suomen ja jonkun rikkaamman maan, Suomen ja jonkun köyhemmän maan eriarvoisuus. Ihmisiä kuitenkin kaikki olemme. Ainakin jossain määrin...