Yritän saada tästä tekstistä edes jotenkin ymmärrettävän. Minulla on exäni kanssa yhteishuoltajuus, erosimme n. vuosi sitten. lapset (3kpl) ovat joka toinen vklp isällään. Isällä uusi tyttöystävä, jonka kanssa alkoi seurustelemaan todella pian eromme jälkeen. He erosivat loppuvuodesta. puhuimme monesti exän kanssa yhteenpaluusta vuoden aikana. nyt tammikuussa exä kysyi haluanko yrittää ja suostuin. muutama päivä siitä exän entinen tyttöystävä kertoi olevansa raskaana. aluksi hän arpoi abortin ja lapsen pitämisen kanssa. lopulta päätyi siihen että pitää, sitten hän sanoi exälleni että muuttaa kauas pois (sukulaisia jossain kaukana) jos exä ei rupea taas seurustelemaan hänen kanssaan. Exä sitten suostui seurusteluun ja minä jäin taas rannalle ruikuttamaan.
Nyt exäni muutti naisen luo. lapseni jatkavat edelleen joka toinen vklp siellä käyntiä.
Olen miettinyt josko lapseni olisivat vaikka viikon kuussa heillä, jotta saisin vähän lepoa. Lapseni ovat siis 1,5v 3v ja 5v. En vain tiedä, ovatko he liian pieniä sellaiseen, tämä on muutenkin ollut heille rankkaa ja he toivovat edelleen että äiti ja isä palaisivat yhteen. Sekä en tiedä, kannattaako vielä miettiä tälläistä, koska ex ja tyttöystävä vasta palasivat yhteen, jos heidän suhteensa kaatuukin taas?
Olen toki surullinen että exäni ei halunnutkaan jatkaa kanssani yrittämistä, mutta minkäs minä tilanteelle voin. Toivon vain että exäni olisi onnellinen ja jos hän ajattelee olevansa sitä tyttöystävänsä kanssa, niin hyvä. Välillä vain tuntuu että hän ei jaksa enää meidän lapsiamme. Melkein joka kerta, kun lapsemme ovat hänellä, hän haluaisi "palauttaa" heidät aikaisemmin kuin on sovittu. Esim viimeksi sovimme, että ex hakee pe päiväkodista ja vie sinne ma aamuna, rupesi su laittamaan viestiä että voiko tuoda voiko tuoda. Sanoin että ei koska näin ei olla sovittu. Hän valitteli väsymystä (mikä oli minusta lähinnä huvittavaa, koska itse opiskelen ja hoidan melkein kokonaan lapset yksin..) ja sitä että ei jaksa kun lapset kiukuttelee vaan. noh, pysyin tiukkana ja sanoin että vie ma ne päiväkotiin. Otti nokkiinsa siitä, etten tehnyt niinkuin hän halusi.
Tämä teksti nyt on kyllä todella sekava, mutta koittakaa saada selvää. ja siis kysymykseni onkin, että kannattaako vielä miettiä sitä, että lapset olisivat kuukaudessa esim sen viikon exän luona? Voiko noin pientä kuin 1,5v laittaa sellaiseen?
Nyt exäni muutti naisen luo. lapseni jatkavat edelleen joka toinen vklp siellä käyntiä.
Olen miettinyt josko lapseni olisivat vaikka viikon kuussa heillä, jotta saisin vähän lepoa. Lapseni ovat siis 1,5v 3v ja 5v. En vain tiedä, ovatko he liian pieniä sellaiseen, tämä on muutenkin ollut heille rankkaa ja he toivovat edelleen että äiti ja isä palaisivat yhteen. Sekä en tiedä, kannattaako vielä miettiä tälläistä, koska ex ja tyttöystävä vasta palasivat yhteen, jos heidän suhteensa kaatuukin taas?
Olen toki surullinen että exäni ei halunnutkaan jatkaa kanssani yrittämistä, mutta minkäs minä tilanteelle voin. Toivon vain että exäni olisi onnellinen ja jos hän ajattelee olevansa sitä tyttöystävänsä kanssa, niin hyvä. Välillä vain tuntuu että hän ei jaksa enää meidän lapsiamme. Melkein joka kerta, kun lapsemme ovat hänellä, hän haluaisi "palauttaa" heidät aikaisemmin kuin on sovittu. Esim viimeksi sovimme, että ex hakee pe päiväkodista ja vie sinne ma aamuna, rupesi su laittamaan viestiä että voiko tuoda voiko tuoda. Sanoin että ei koska näin ei olla sovittu. Hän valitteli väsymystä (mikä oli minusta lähinnä huvittavaa, koska itse opiskelen ja hoidan melkein kokonaan lapset yksin..) ja sitä että ei jaksa kun lapset kiukuttelee vaan. noh, pysyin tiukkana ja sanoin että vie ma ne päiväkotiin. Otti nokkiinsa siitä, etten tehnyt niinkuin hän halusi.
Tämä teksti nyt on kyllä todella sekava, mutta koittakaa saada selvää. ja siis kysymykseni onkin, että kannattaako vielä miettiä sitä, että lapset olisivat kuukaudessa esim sen viikon exän luona? Voiko noin pientä kuin 1,5v laittaa sellaiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä nyt kannattaa muistaa, että etällä ei ole minkäänlaista velvollisuutta tavata lapsia. Jos viikonloppu tekee noin tiukkaa, niin miten ajattelit hänen pärjäävän koko viikon? Tapaamisistahan et päätä sinä vaan ne pitäisi sopia kummallekin. Lasten näkökulmasta malli voi sopia hyvinkin nuorelle JOS lapsella on vahva suhde molempiin vanhempiin, jos taas isä ei ole lapseen luonut hyvin vahvaa sidettä voi liian pitkä erossa olo siitä "oikeasta" vanhemmasta olla melko rankka. Viikonlopun nyt pärjää lasten kanssa vaikka teini-ikäinen lapsenlikka, mutta se ei tarkoita, että tästä teinistä olisi vanhemmaksi...
no sitä mä tässä mietinkin, kun isä sanoo haluavansa olla lastensa kanssa jne, mutta viikonloppukin tekee noin tiukkaa. Lapset ovat hyvin kiintyneitä isäänsä, ja tiedän että isäkin varmasti välittää lapsistansa, mutta en ymmärrä miksi sitten joka viikonloppu melkeempä on noin, että hän haluaisi "palauttaa" ennen aikojaan. Puhuimme isän kanssa tästä viikko jutusta yhdessä välissä ja hän haluaisi kuulemma sitä, mutta en ymmärrä miten ajatteli jaksavansa sen jos nytkin jo vaikeeta, kun viikko-jutussa olisi kuitenkin kaikki päiväkotiin viemiset yms yms. Sen takia en nyt tiedä mitä tehdä, sopimus meillä kuitenkin joka toinen vklp vaan, joten tää olis ylimäärästä "extraa" isälle jos haluaisi olla enemmän lastensa kanssa. Mä kuitenkin haluaisin että isä olisi enemmän lastensa kanssa kun lapset sitä kaipaisi..
Näin lyhyen ajan kokemuksella ette vielä voi tietää, mikä olis lapsille parasta. Teidän elämänne mullistukset ovat olleet aika nopeita, ja lapsetkin varmasti ihmeissään.
Ihan ensiksikin, älä sinä enää mieti sitä, jatkuuko lasten isän ja tyttöystävän suhde vai ei. Se ei vaikuta sinuun mitenkään. Älä enää koskaan yritä suhdetta uudelleen lastesi isän kanssa. Hän on tehnyt hyvin selväksi, miten heikosti on sitoutunut perheeseenne. Jos taas yrittäisitte, ja taas isukki lähtee, niin lapset kärsivät vaan entistä enemmän. Ja romahtaahan sinunkin itsetunto jossain vaiheessa, jos ei ole jo romahtanut. Ainakaan et tunnu itseäsi kovasti arvostavan, kun olet tuollaista toimintaa hyväksynyt. Pysy siis lasten isän kanssa ok väleissä, kaverillisesti, mutta älä koskaan enä ala parisuhteeseen. Jos hän jää yksin, niin sitten jää.
Pienten lasten kanssa parempi vaihtoehto on tiuhat lyhyet tapaamiset. Kolme viikkoa erossa isästä ja sitten viikko erosta äidistä ei ole tässä vaiheessa suositeltavaa. Ymmärrän että haluat levähtää, mutta ei sinun tarvitse saada viikon lepotaukoa. Järjestä elämäsi niin, että saat lepohetkiä arkeen. Iltaisin lasten mennessä nukkumaan omaa aikaa... Mummo vahtimaan tiistaisin lapsia kun käyt rauhassa kaupassa tms... Keksi jotain. Sanoit että olet opiskelija, eli ehkä lasten ollessa tarhassa sinun aikataulusi voi joustaa, ja voit silloin tällöin ottaa tunnin ihan itsellesi?
Lasten isälle vkloppu voi lasten kanssa tuntua raskaalta, koska hänellä eoi ole rutiinia lasten hoidosta. Nähtävästi sinä olet ollut se, joka hoitaa arkihommat suhteenne aikanakin. Isä siis joutuu enemmän pois tutulta alueelta, kun on lapsista vastuussa. On siis inhimillistä, että se tuntuu silloin raskaammalta. Älä syyllistä väsymisestä isää, vaikka tietenkin hänenkin on muistettava vastuunsa. Aika yleensä auttaa, ja säännölliset tapaamiset. Näin isällekin tulee rutiini lastenhoidosta. (Esim kolmen viikon tauon jälkeen yksi kokonainen viikko olisi nyt varmaankin kaikkien kannalta huono juttu.)
Lapsille on syntymässä uusi sisko tai veli, kohtuullisen pienellä ikäerolla nuorimpaasi. Toivottavasti lasten isäkin haluaa tapaamiset säännöllisiksi, että lasten sisarussuhde kehittyy tiiviiksi.
Vaikuttaa tuo sinun tilanteesi niin tyypilliseltä tapaukselta. Näitähän on....Mikä se kysymys oikeastaan oli...Mutta ei nyt kannata minusta ainakaan yhteen palata, johan tuossa on melkoista sirkusta käyty. ...Täytyyhän sen suhteenkin perustua toisesta välittämiseen ja siltä tuo ei vaikuta, jos ex-miehesi on lähtenyt toisen matkaan ja heidänkin liittonsa näköjään vaikuttaa aika ailahtelevaiselta, mutta se ei ole sinun asiasi.Tyypillistä miehille, että he eivät viitsisi enää hoitaa aikaisemmasta liitosta olevia lapsia, mistähän sekin johtuu...lapsia tulee sääli, syyttömiähän he ovat. Minusta sinun kannattaa nyt vain pitää puolesi ja elää omaa elämääsi lastesi kanssa ja vaatia ex-miestäsi vain osallistumaan lasten hoitoon.
En kyllä ole arvostanut itseäni, tajuan sen nyt. Olen ollut hyvinkin joustava ja auttavainen exää kohtaan, koko erossa olon ajan. Tehnyt suurinpiirtein kaiken niinkuin hän on halunnut. Mutta nyt siihen tulee muutos, pidän puoleni enkä tee niinkuin ex haluaa, vaan niinkuin ollaan sovittu. Ehkä me mennään tuolla joka toinen vklp nyt, sillä ex sanoi eilen että aikoo ehkä jossain vaiheessa muuttaa n. 400km päähän. Joten katson parhaaksi ettei totuta lapsia nyt mihinkään pitkiin tapaamisiin, jos kerta siihenkin tulisi mahdollisesti muutos jossain vaiheessa. Ex on kyllä nyt ollut erittäin ailahtelevainen, en tiedä miten pitäis suhtautua.
Toivon vain ettei ex heitä kokonaan hylkää ja tutustuttaa uuden vauvansa heihin, sillä onhan se heidän sisarpuolensa sitten.
Tukiverkkoa minulla ei ole, mutta tällä hetkellä olen saanut muutamia tunteja vapaata, muutamana päivänä viikossa, juurikin koulun ansiosta, kun muutama päivä on lyhyempi.
En syytä exää väsymisestä, mutta mielestäni hänen on vain totuttauduttava lasten hoitoon, sillä lapset ansaitsevat isänsä kanssa olon. Ex on pohjimmiltaan hyvä tyyppi, en vain usko että hän tietää itsekkään mitä haluaa.
Nimenomaan minua säälittää lapsemme, koska mä nään miten ne on kärsineet. Ja vaikka lapset ovat sopeutuvaisia, niin silti lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa, jos he ovat ns. "normaaleja" eikä esim mitään väkivaltaisia alkoholisteja..
Yritän nyt vain keskittyä kouluun ja lapsiin.
Kyllä lapsesi selviävät. Pirteät levänneet vanhemmat ovat lapsille tärkeämmät kuin kiukuttelevat, joten kokeilkaa malliasi. Viikko kuukaudessa isällä ja sitten se yksi viikonloppu sinun viikkojesi välissä. Aika äkkiä meillekin selvisi sopiva tahti, mutta kokeilematta ei voi tietää.