Opiskelen keskisuuressa kaupungissa korkeakoulussa, ja asun opiskelijayksiössä, jonka vuokra kaikkine kuluineen on noin 310€/kk. Opintorahasta ja asumistuesta jää käteen kuukaudessa siten n. 90-100€, opintolainaa olen vielä onnistunut välttämään.
Tuo vajaa sata euroa kuukaudessa ei yleensä riitä mihinkään, käytännössä tarve on toinen mokoma lisää. Onneksi kotoa saa tiukan paikan tullen avustusta, ja kesätöistä on toisinaan jäänyt rahaa säästöönkin. Nyt olen osa-aikatyössä opiskelun ohella, ja rahaa on hieman enemmän käytössä.
Vaikka monet valittavatkin opintotuen riittämättömyydestä, niin itse olen saanut rahat elämiseen aina jollain lailla kasaan. Muissa maissa valtio ei välttämättä tue opiskelijaa ollenkaan, joten Suomessa opiskelijoilla asiat ovat mielestäni suhteellisesti hyvin.
Säästövinkkejä jokapäiväiseen elämään kuitenkin aina kaipaa, esimerkiksi tv-maksu vie suhteellisen suuren summan rahaa yksinasuvalta opiskelijalta. Veroja kannattaa maksaa mieluummin liian paljon kuin liian vähän, ettei tulisi sitten mätkyjä. Veronpalautukset sitten piristävät kummasti mieltä! Vaatteita saa edullisesti kirppareilta, myös suhteellisen uusia ja hyväkuntoisia.
Opiskelija-asunnossa asuminen on yleensä halvempaa kuin vapailla markkinoilla, solu-asuminen jättää enemmän rahaa jokapäiväiseen elämään! Baareissa on kiva käydä, mutta valitettavasti se vie helvetisti rahaa pidemmän päälle.. Pari kertaa kuussa on aina jotenkin onnistunut! ;)
Ruoka tulee halvemmaksi, kun sen tekee itse, halpatuotteistakin saa ihan maistuvaa kotiruokaa. Autoa ei kannata pitää jos ei ole ehdotonta tarvetta, fillarilla ajelu kasvattaa kuntoakin! Liikuntaharrastuksiin voi aina jonkun rovon käyttää, tilille olisi hyvä aina jättää jotakin yllättäviä menoja varten varalta.
Miten muilla, mistä olette joutuneet tinkimään? Ja mistä olette saaneet lisärahoitusta? Opintolainalla, vanhemmilta, töistä? Muualta?
Tuo vajaa sata euroa kuukaudessa ei yleensä riitä mihinkään, käytännössä tarve on toinen mokoma lisää. Onneksi kotoa saa tiukan paikan tullen avustusta, ja kesätöistä on toisinaan jäänyt rahaa säästöönkin. Nyt olen osa-aikatyössä opiskelun ohella, ja rahaa on hieman enemmän käytössä.
Vaikka monet valittavatkin opintotuen riittämättömyydestä, niin itse olen saanut rahat elämiseen aina jollain lailla kasaan. Muissa maissa valtio ei välttämättä tue opiskelijaa ollenkaan, joten Suomessa opiskelijoilla asiat ovat mielestäni suhteellisesti hyvin.
Säästövinkkejä jokapäiväiseen elämään kuitenkin aina kaipaa, esimerkiksi tv-maksu vie suhteellisen suuren summan rahaa yksinasuvalta opiskelijalta. Veroja kannattaa maksaa mieluummin liian paljon kuin liian vähän, ettei tulisi sitten mätkyjä. Veronpalautukset sitten piristävät kummasti mieltä! Vaatteita saa edullisesti kirppareilta, myös suhteellisen uusia ja hyväkuntoisia.
Opiskelija-asunnossa asuminen on yleensä halvempaa kuin vapailla markkinoilla, solu-asuminen jättää enemmän rahaa jokapäiväiseen elämään! Baareissa on kiva käydä, mutta valitettavasti se vie helvetisti rahaa pidemmän päälle.. Pari kertaa kuussa on aina jotenkin onnistunut! ;)
Ruoka tulee halvemmaksi, kun sen tekee itse, halpatuotteistakin saa ihan maistuvaa kotiruokaa. Autoa ei kannata pitää jos ei ole ehdotonta tarvetta, fillarilla ajelu kasvattaa kuntoakin! Liikuntaharrastuksiin voi aina jonkun rovon käyttää, tilille olisi hyvä aina jättää jotakin yllättäviä menoja varten varalta.
Miten muilla, mistä olette joutuneet tinkimään? Ja mistä olette saaneet lisärahoitusta? Opintolainalla, vanhemmilta, töistä? Muualta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Entä jos tulee raskaaksi opiskeluaikana? Pätevätkö säästövinkit silti? Kuvittele vinkkisi perheelliselle opiskelijalle: soluasunnossa asuminen, liikkuminen polkupyörällä, osa-aikatyöt...
Tai jos sairastuu? Vanhemmat ovat kuolleet tai työttömiä?
Niin, paha mennä sinkun sanomaan perheellisten puolesta.. tai ylipäätään jonkun muun kuin itsensä puolesta. Toisinaan tulee huomaamattaan holhottua sanomisillaan muita, vaikka tarkoitus olisikin vain kertoa omista, suhteellisen positiivisista kokemuksistaan.
Noita toimeentuloon ja ajankäyttöön vaikuttavia tekijöitä on niin erilaisia eri ihmisillä. Siksi vähän kyselenkin miten tilanne muilla on. Ei helppoa minullakaan aina ole ollut (mm. kesätyöttömyys, suuret veromätkyt, tuet katkolla, stressiä ja lievää masennusta), nyt vain on kohtuullisen hyvä tilanne tällä hetkellä.
Onhan opiskelija-asunnoissa edullisia ns. perheasuntoja. Itse olen sellaisessa asunut ja jopa halvemmaksi tulee kuin opiskelijayksiössäni asuminen (vertailu vuokra/asukas perheasunnossa ja yksiön vuokra). Itse asiassa maksoin isosta soluhuoneesta aikanaan isompaa vuokraa kuin kaverini yksiöstä samaan aikaan. Pieni soluhuone on tosin vertailussa kaikkein halvin vaihtoehto edelleenkin. Mutta sen sanon, ettei missään näissä ole ollut päätähuimaava vuokra. Eikä siten siis muunkaan talouden suhteen tuntunut ihan aneemiselta kituuttamiselta ruokien tai pukeutumisenkaan suhteen. Ja julkisia kuluneuvoja tarvitsin vain silloin kuin kävin kotiseudulla perhettä ja tuttuja tervehtimässä. Ja kirjastosta olen kaiken hankkinut ja "pakollisia" ostettavia kirjojakin saa hyvin kopioitua ja pääsee huomattavasti halvemmalla. Kesätyöt on tietty aina hyvä lisä, että ehkä mä en sen vuoksi kokenut opiskelijaelämä hirveen ahdistavana taloudellisesta näkökulmasta. Lukuvuoden aikaan en tehnyt töitä.
Minä olen opiskellut jo muutaman vuoden korkeakoulussa. Kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta tein päätoimisesti töitä, joten taloudellista toimeentuloa ei tarvinnut murehtia. Sitten aloin nostamaan opintotukea ja siirryin osa-aikatöihin. Aika hyvin olen edelleen pärjännyt.
Töitä on siis koko ajan tullut tehtyä. Ei se kyllä haittaa; koen työn ja opiskelun tietyssä mielessä mukavana vastapainona toisilleen. Eikä se työnteko pahemmin näytä opiskelujani hidastavankaan. Vähän tietysti, mutta eipä minulla niin kiire tämän elämäni kanssa ole.
Olen asunut sekä yksiössä, solussa että nyt isommassa kämpässä puolisoni kanssa. Rahat riittävät peruselämiseen ihan hyvin, mutta isommat hankinnat ja äkilliset rahamenot tuottavat kyllä hieman päänvaivaa.
Itselläni on todella paljon erilaisia ruoka-aineallergioita, joten itselläni ei ruoka kovin halpaa ole. Saan toki tukea, mutta 21 euroa kelalta /kk on masentavan vähän.. En syö koulussa ruokaa vaan ostan jotain "halpaa" ja teen itse kotona. Hernekeittoa ja kaurapuuroa olen kerran puputtanut kaksi viikkoa peräkkäin kun muuhunkaan ei ollut varaa. Vanhempani sponssaavat kuitenkin aina välillä. Maksan itse puhelinlaskuni ja vuokrani sekä nettiliittymäni. Ja koen netin pakolliseksi, sillä koulussa ei ikinä ehdi koneiden eteen tekemään koulujuttuja.
Mutta ihmeellistä kyllä, jos jostain tingin, niin se on ruoka. Olen myös ollut syömättä kaksi viikkoa normaalia ruokaa ja korvannut sen leivillä ja porkkanoilla.. Ei kovin terveellistä.
Tilanne on tämä. Vuokra ja netti kolmesataa ekua, eli opintotuesta taitaa jäädä se satku käteen. Sillä sitä eletään ja hyvin on pärjätty. Koulu- ja kauppamatkat ( 5 km suuntaansa) säässä kuin säässä pyörällä,kotona käyn pari kertaa lukukaudessa,eväät koulussa, leivän päälle ylähuulta, ja niin pois päin. Viinaa en juo, tupakkaa en polta ja puhelinlasku mitätön. Kylläpä tuolla summalla ruokansa ja muun tarvittavan sälän saa ostettua ja monistemaksut maksettua. Jos jotain ylimääräistä ( aika harvoin) haluan ostan sen säästöillä, mutta peruskamaan käytän vain opintotukea.
Opiskelija voi säästää monella tavalla. Tässä monivuotisen yksinasumisen ja opintotuella elämisen vinkkejä; itselleni on vuokran jälkeen 162,60 euroa, asun Turussa halvimmassa soluasunnossa (192,60e), suosittelen solukämppään muuttamista sinullekkin. Pärjään oikein hyvin tuloillani.
Opiskelijan kymmenen käskyä by lieke:
1. Osta ruokasi torilta(yllättävän halpaa) ja tee aina ruokasi itse, valmisruoat ovat kalliita. Paras olisi tehdä keittoja> halpaa ja laihduttavaa.
2. Jos haluat mennä baariin, et tarvitse rahaa ollenkaan jos olet uuttera. Hymyile ja ole kiltti portsarille, kuulostaa uskomattomalta, mutta niin säästyy sisäänpääsymaksulta. Toinen keino on kävellä tyynesti ohi, jos et näytä jännitystä, ne luulevat sinun maksaneen jo. Baarissa koita saada muut tarjoamaan sinulle ja kyttää poislähteviä ihmisiä ja kysy jos saisit heidän juomiensa jämät (ja hyvä samalla tarkistaa mahdolliset tartuntataudit.)
3. Älä käytä omaa autoa äläkä linja-autoja. Kävele, pyöräile, liftaa, kysy kyytejä kavereilta.
4. jos lähistöllä asuu joku tuttu mummo, mene joskus kylään. Tee vähän kotitöitä, juttele ja ole mummon kanssa, yleensä he mielellään antavat vähän opiskelurahaa.
5. Kun joskus ei ole menossa baariin viikonloppuna, kannattaa ryhtyä pullomummoksi
6. Hanki partneri ja jakakaa menot
7. Kiertele supermarketissa ja etsi yli päivämäärän vanhoja tuotteita. Mene kassalle ja esitä raivokohtaus; saat hyvityksen ja tuoreen toutteen vanhan tilalle.
8. Jos osaat soittaa jotain soitinta, ryhdy katusoittajaksi. Varo poliiseja.
9. Pidä nyyttäribileet. Syö ja juo toisten tuomia ruokia ja juomia ja lopuksi palauta kaikki asunnollesi jääneet pullot.
10. Tee kaikki vaatteesi itse. Kehitä oma rento tyylisi, jossa mikä paikka vaan voi hapsuttaa niin ompelutaidoillasikaan ei ole niin väliä.
Turun tori onkin muuten Suomen halvin tori. Muualla toriruoka ei ole halvinta.
Käveleminen on myös poissa laskuista esimerkiksi Helsingissä. Vantaan perukalta on aika kehno kävellä tai edes pyöräillä yli 20 km suuntaansa.
Sanoisinkin että säästömielessä kannattaakin opiskella Turussa. Jyväskylääkin näyttävät monet kehuvan, ja Rovaniemellä ainakin vuokrataso taisi olla todella edullinen.
Minua ainakin itkettää näin lähes valmiina takaisin Helsinkiin muuttaneena. Hyvästi 28 neliön yksiö, hyvästi satunnaiset käynnit etnoravintoloissa. Toisaalta: hyvästi ahistava koulumaailma.
Olen 21 vuotias opiskelija.
Tuloni on 404euroa kuussa, eli maksimi tuki. Ei lainaa.
- vuokra 250euroa, sis. vesi, sähkö netti
- kuntosali 26 euroa (mielenterveyden ylläpitämiseksi välttämätön)
- bussikortti 25,50 euroa
Siinä pakolliset menot. Lisäksi käyn baarissa kerran viikossa. En juo yleensä mitään, ja jos juon niin keskivertobaari-iltana menee 10 euroa (sis. pääsymaksu ja narikka).
Tulin melko hyvin toimeen kunnes tapasin nykyisen poikaystäväni. Hän asuu toisella paikkakunnalla ja suhteemme vaatii matkustamista. Siihen menee rahaa jotain 40euroa kuussa. Haen tällä hetkellä osa-aikaistyötä. Toivottavasti saan sitä. Tulin aika pitkään toimeen myös kesätienesteillä.
Apua saan tarpeen vaatiessa vanhemmilta, mutta enimmäkseen tulen toimeen omillani. Mieluummin teen töitä kuin otan lainaa. Ja mieluummin näännyn nälkään kuin asun enää solussa (hyvin huonoja kokemuksia).
Näin mä tulen toimeen. :D Koko ajan on stressiä rahasta. Riittääkö rahat seuraavan viikon ruokiin jos nyt ostaa hieman parempaa leipää tai syö jotain muuta kuin jauhelihaa ja makaronia höystettynä tomaattirmurskalla... Sellaisia asioita pitää pohtia samalla kun miettii miten saa kaikki tehtävät palautettua ajallaan.
Enkä tarkoita kuulostaa katkeralta. Tää nyt vaan on totuus.
En olisi tullut opintorahalla toimeen; niinpä otin opintolainan täysimääräisenä koko opintojen ajan ja ensimmäisen vuoden sohlailujen jälkeen rahat riittivät mainiosti. Sain vaivattomasti maksettua vuokran ja puhelinlaskun, lehtitilauksen, pari kolme junamatkaa kuussa, ruoat ja juomat, harrastukset. Isommissa hankinnoissa auttoi pari säätiöapurahaa. Niitä kannattaa hakea AINA, kun kriteerit täyttyvät (esim. kotoisin Satakunnasta/Lapista/Savosta, on vähävarainen, opiskelee harvinaista alaa jne... ), elleivät tenttitulokset nyt ole ihan kädetöntä ykköstä ja kakkosta.
Kyllä sille opintotuella tulee toimeen jotenkin. En ole missään vaiheessa edes harkinnut lainan nostamista.
Sen minkä olen huomannut kavereihini eroksi miksi he eivät pärjää on heidän bailaamiseen tuhlaamat rahat. Itse kun aina olen autolla liikenteessä ja kuitenkin monessa samalla tavalla mukana...
Opintotuella saattaa tulla toimeen, jos käy tuuri. Itse asun Helsingissä HOASilla poikaystäväni kanssa. Pakollisten laskujen (vuokra, sähkö, pienet puhelinlaskut ja bussiliput kun matkaa kouluun ym. on niin pirusti) rahaa jää n. 60 e per nuppi opintorahasta ja asumistuesta. Ei sillä kyllä elä, syödä pitää, ja aina sattuu jotain: sairastut, kengät hajoo, pakko ostaa joku kirja kun kirjastosta kaikki aina viety ja joku on nyysinyt lukukappaleen...jne.
Myönnän, etten myöskään haluaisi elää sillä vähimmällä millä pusyn hengissä, vaikka tuki siihen ehkä riittäisi. Kyllä joskus pitää saada ostaa jotain hyvää, käydä yksillä kaverin kanssa tai ottaa pari erää sulkista yliopiston hallissa. Niinpä me molemmat käymme puolipäiväisesti töissä. Ei siinä mitään,välillä on rahaa tehdä jotain kivaa ja varsinkin kun tekee oman alan hommia, niin koen asian pelkästään positiivisena vastapainona pänttäämiselle enkä todellakaan halua valittaa. Ärsyttää vain se, että samalla päättäjät sormi pystyssä saarnaa kuinka pitäisi valmistua nopeammin...! HAISTAKAA KUKKANEN! Sitä paiti, minun alallani opiskelija, joka ei ole enne valmistumista hankkinut työkokemusta ja kontakteja, on melkoisen surkeassa asemassa...
Me ei asuta missään koulun asuntolassa ja kumpikaan ei tee töitä koulun ohella. Vuokra on 450€ kuukaudessa eli kummallakin on kuukaudessa menoja 225€ vesi sähkö netti 30€/kk puh.laskut kummaltakin ja kumpikin saadaan opintotukea se 404 ekeä. Lopuilla ostetaan ruokaa ja muuta, mitä tarvitaan. Tiukille se välillä menee, mutta selvitty on ilman lainaa. Sit meillä on auto (jota tarvitaan kun käydään kotona 100km päässä. Tulee halvemmaksi, kuin junat yms.) josta itse maksamme yleensä vain korjaukset ja bensat, mutta hyvin harvoin vakuutusmaksua. Siinäpä ne menot sitten onkin..tuloja ei tuu porukoiltakaan muutakuin jouluna tai synttärilahjaksi. No se viel, että oon ollut töissä joka kesä eli siitä on riittänyt rahaa vähän ylimääräistä joulu-tammikuulle saakka.
Nyt meille on tulossa vauva keväällä ja joudutaan siirtymään yleiseen asumistukeen ja se on paljon vähemmän ku opiskelijan asumislisä. Siis siihen vaikuttaa peruskorjaukset yms..ja vähemmän me silloin saadaan asumistukea, kuin nyt. Se kyllä vähän pelottaa, mutta sitten tulee lapsilisä yms. mutta silti ei jää rahaa ylimääräistä ja kolmea henkilöä syömässä, että saas nähä miten pärjätään. Tähänkin asti on selvitty niin eiköhän sitä tulevaisuudessakin.
Itse asun solussa, jossa vuokrani on 220e, keskustaan 20min kävellen, joten matkustuskuluja ei ole, ruoan syön joko opiskelijaruokalassa itseni täyteen ahtaen ja leipää taskuuni tunkien tai kotona jotakin erittäin halpaa. Vaatteet kirpparilta.
Okei, baarissa tulee käytyä ehkä liikaa, joskus kaksikin kertaa viikossa, mutta pyrin bilettämään halvalla (jos kulutan yli 10e illassa -mukaan lukien etkot-, saan todennäköisesti seuraavana päivänä kuitteja katsellessani sydärin -vakitöissä olevat ystäväni katsovat taas kummastellen, että miten voin bilettää niin halvalla...)
Puhelinlasku on asia jota on täytynyt kytätä. Puhun helposti liikaa... No, nykyään lähinnä vain tekstaan zerofortylla ja puhelinlaskuni oavt palanneet 10-20 e tuntumaan.
Rahat on riittäny ja kesätyörahoista on saanu jopa kerättyä rahaa matkustamiseen. En tiedä, miten se on mahdollista, mutta ikinä en ole joutunut vararikkoon. Edes reilin jälkeen! (kopkopkop)