Otsikosta näkyy kysymys.
Ja sitten kuinka todennäkösesti minulta tulee murtumaan paikkoja? Tähän asti ei oo murtunu vielä mitään tavallisessa elämässä, oon ollu onnekas.
Haluaisin alottaa thainyrkkeilyn koska koen voimakasta kiinostusta lajiin ja oppia tarpeen tullen puolustamaan itseäni. Koulukiusaamisesta jäänyt sellaset traumat. Ja liikkuuhan muutenkin tuolla aina kaikkia hulluja ulkona, jotka voi käydä joskus sinun kimppuunkin.
Ja sitten kuinka todennäkösesti minulta tulee murtumaan paikkoja? Tähän asti ei oo murtunu vielä mitään tavallisessa elämässä, oon ollu onnekas.
Haluaisin alottaa thainyrkkeilyn koska koen voimakasta kiinostusta lajiin ja oppia tarpeen tullen puolustamaan itseäni. Koulukiusaamisesta jäänyt sellaset traumat. Ja liikkuuhan muutenkin tuolla aina kaikkia hulluja ulkona, jotka voi käydä joskus sinun kimppuunkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kai se nenän murtuminen on thaikussa selvästi nyrkkeilyä vähemmän todennäköistä. Vittumoista toki jos huono säkä käy, mutta toisaalta naisethan tykkäävät, ainakin jos ei vinoon jää (oikaistavissa). Joo en ole huomannut juuri murtuneen näköisiä kilpailijoillakaan, mutta harrastelu oli lyhytaikaista...
Kiitos vastauksesta! Joo se on varmasti totta kuinka kauan harrastaa. Ne keillä olet huomannut muutoksia niin kauan ovat sitten harrastaneet?
Ei kun oma thaikkuharrastukseni oli aikoinaan niin lyhytaikaista aikatauluongelmien takia, etten sinä aikana ainakaan huomannut salin aktiivikilpailijoillakaan murtuneita neniä. Soita lähimmälle salillesi, tai käy katsomassa treenejä ja kysy valmentajilta.
On se käytännössä, ainakin harrastelijoille, paljon leppoisampaa touhua kuin moni luulee (ei harrastelijoiden sparreissa kovaa lyödä).Paitsi aerobisena liikuntana - läskit sulavat jo viikoissa. Siksihän siellä käykin niin paljon naisiakin...
Varusteisiin menee jonkin verran rahaa (200-400 hujakoilla uusina, riippuen hankkiiko pääsuojankin jossain vaiheessa). Iso vesipullo, tai ehkä parikin, kannattaa olla. Ja iso treenikassi.
turha sitä on treenata jos ei tee sitä kunnolla ja pelottaa saada pari kolhua mee joogaan ,ainiin siinä voi paikat revähtää.
Kävin just tuol kaukana metsässä ihanal kävelyl. Näin miehen joka hakkasi nyrkkejään ilmaan ja huusi ihanasti. ihan se mieltä piristi. Nahkahanskat oli käsissä ja heilutteli niit nyrkkrjään ja jodlasi jotain elämän ihanuudest...
mee joogaan jos pelottaa pari kolhua mutta varo revähtymiä.
Mä innostuin kanssa thaiboxingista ja kävinkin HTBC:ssä peruskurssin ja hetken aikaa jatkoin rivijäsenenä. Mutta olin niin kömpelö paska että onnistuin astumaan molemmilla jaloilla (eri kertoina) niin, että isovarvas vääntyi jalan alle. Vasemman jalan jälkeen jatkoin vielä, sitten meni oikea. Sen jälkeen lopetin harrastuksen. Mustelmat eivät pelottaneet, olin vähän ylpeäkin niistä. Mutta en uskaltanut enää treenata thaikkua tai paljon muutakaan paljasjalka-lajeja. Isovarpailla meni yli vuosi, että pystyin koukistamaan niitä taas. Pelkäsin, että jos teen saman virheen uudestaan, mun isovarpaani ei taitu enää ikinä.
Ja pointti oli? No se, että thaibokxingissa voi loukata ihan minkä paikan tahansa, myös kasvoihin voi tulla iskuja, mutta yleensä kypärä ja hammassuojat auttaa ja onhan useimmiten vastustajalla hanskat.
No joo, matoilla on nuo nilkkojen ja varpaiden muljahtamiset suurempi riski, varsinkin jos on kokoa ja painoa, ja taipumusta noihin vammoihin. Pienten nivelien, varpaissa ja sormissa, venähtäessä tai nyrjähtäessä voi paranemiseen mennä vuosi, parikin (lääkärtietoa)... Ei itseään kannata teloa, vaan välttää silloin tällaisia aktiviteetteja, jos loukkaantumisherkkyyttä on.