Tililläni on tällä hetkellä 17 euroa. Käteistä minulla sen sijaan on 1,50 e. Rahaa saan seuraavan kerran kesäkuussa - mikäli saan töitä. Mikäli en, elän 18,50 eurolla seuraavaan syksyyn asti. Kuinka tässä näin kävi?
Olen viime kevään ylioppilas, joka pääsi yliopistoon lukemaan varavaihtoehdokseen ajattelemaansa ainetta. Melko pian kävi ilmi, etten viihdy kyseisen aineen parissa edes puolta vuotta, jonka jälkeen voisin alkaa valmistautua miellyttävämmän aineen pääsykokeisiin. Lakkasin käymästä yliopistolla. Henkinen vointini huononi, mistä kävin keskustelemassa niin YTHS:n psykologin kuin lääkärinkin kanssa. Vaikka kerroin olevani todella voimaton ja itsetuhoinen, asiantuntijat eivät pitäneet minua lainkaan masentuneena. Näin ollen en saanut sairauslomaa. Koska opintoni eivät edistyneet riittävästi, minun oli lakkautettavana opintotukeni. Voidakseni tehdä sen jouduin ilmoittautumaan poissaolevaksi. Niin yliopiston opintoneuvoja kuin Kelan työntekijäkin vakuuttivat, että olisin poissaolevana opiskelijana oikeutettu joko asumis- tai toimeentulotukeen (tai molempiin). Täytin ja toimitin kasan papereita saadakseni tukia. Vasta sitten tuli ilmoitus: "Sinun pitäisi sittenkin keskeyttää opinnot kokonaan". Olin pöyristynyt. Opintojani en halunnut keskeyttää, koska mikäli en pääsisikään lukemaan pääsykokeen kautta uutta ainetta, voisin suorittaa vanhasta perusopinnot ja vaihtaa pääainetta. Olisi jonkinlainen "turva". Mutta ei. Yhteiskunta vaatii, että säilyäkseni hengissä minun on luovuttava tästä "turvasta".
Kuinka on mahdollista, että poissaolevia opiskelijoita kohdellaan näin kehnosti? Eikö perusteellinen valmistautuminen uusiin pääsykokeisiin ole parasta, mitä alaansa tyytymätön, ensimmäinen vuoden yliopisto-opiskelija voi tehdä?
Löytyykö muilta vastaavia kokemuksia? Kuinka selvisitte?
Olen viime kevään ylioppilas, joka pääsi yliopistoon lukemaan varavaihtoehdokseen ajattelemaansa ainetta. Melko pian kävi ilmi, etten viihdy kyseisen aineen parissa edes puolta vuotta, jonka jälkeen voisin alkaa valmistautua miellyttävämmän aineen pääsykokeisiin. Lakkasin käymästä yliopistolla. Henkinen vointini huononi, mistä kävin keskustelemassa niin YTHS:n psykologin kuin lääkärinkin kanssa. Vaikka kerroin olevani todella voimaton ja itsetuhoinen, asiantuntijat eivät pitäneet minua lainkaan masentuneena. Näin ollen en saanut sairauslomaa. Koska opintoni eivät edistyneet riittävästi, minun oli lakkautettavana opintotukeni. Voidakseni tehdä sen jouduin ilmoittautumaan poissaolevaksi. Niin yliopiston opintoneuvoja kuin Kelan työntekijäkin vakuuttivat, että olisin poissaolevana opiskelijana oikeutettu joko asumis- tai toimeentulotukeen (tai molempiin). Täytin ja toimitin kasan papereita saadakseni tukia. Vasta sitten tuli ilmoitus: "Sinun pitäisi sittenkin keskeyttää opinnot kokonaan". Olin pöyristynyt. Opintojani en halunnut keskeyttää, koska mikäli en pääsisikään lukemaan pääsykokeen kautta uutta ainetta, voisin suorittaa vanhasta perusopinnot ja vaihtaa pääainetta. Olisi jonkinlainen "turva". Mutta ei. Yhteiskunta vaatii, että säilyäkseni hengissä minun on luovuttava tästä "turvasta".
Kuinka on mahdollista, että poissaolevia opiskelijoita kohdellaan näin kehnosti? Eikö perusteellinen valmistautuminen uusiin pääsykokeisiin ole parasta, mitä alaansa tyytymätön, ensimmäinen vuoden yliopisto-opiskelija voi tehdä?
Löytyykö muilta vastaavia kokemuksia? Kuinka selvisitte?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, vastatkaa nyt jotain.
Jos et poissaolevana ole oikeutettu opintotukietuuksiin niin silloin olet oikeutettu ainakin toimeentulotukeen. Ja vaikka opintotukietuuksia saisitkin niin jos jää vajausta niin opiskelijallakin on oikeus saada toimeentulotukea!
Ja jos kerran olet masentunut niin sitten vaan uudelleen lääkäriin ja sairaslomaa. Erikoislääkärille (psykiatri) jos se on tarpeen.
http://www.toimeentulotuki.net