Mitä te muut masentuneet teette?
Itse makaan sängyssä aamusta iltaan. Nukun tai näprään puhelinta. Välillä nousen syömään tai tien toiselle puolelle kauppaan. Suihkussa käyn ehkä kerran viikossa.
Hyvänä päivänä, kun jaksan meikata, saatan käydä kahvilassa.
Vanhempia näen ehkä kerran viikossa, vain koska käyn heillä syömässä, koska en jaksa tehdä ruokaa.
Ketään muita ihmisiä ei ole kiinnostusta tavata.
Olen yksin asuva nuori aikuinen sairaslomalla töistä. Tätäkö tämä elämä on?
Itse makaan sängyssä aamusta iltaan. Nukun tai näprään puhelinta. Välillä nousen syömään tai tien toiselle puolelle kauppaan. Suihkussa käyn ehkä kerran viikossa.
Hyvänä päivänä, kun jaksan meikata, saatan käydä kahvilassa.
Vanhempia näen ehkä kerran viikossa, vain koska käyn heillä syömässä, koska en jaksa tehdä ruokaa.
Ketään muita ihmisiä ei ole kiinnostusta tavata.
Olen yksin asuva nuori aikuinen sairaslomalla töistä. Tätäkö tämä elämä on?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse asun vielä kotona, mutta saman kaltaista. Päivät kuluu sängyssä maaten. Osan ajasta jaksaa näprätä puhelimella jotain osan ei. Välillä kuuntelen musiikkia. Kuilun käyntiä jos jaksanut käyn siellä tulen kotiin syön nopeasti ja menen makaamaan sängylle. Jos joku ehdottaa jotain tekemistä niin tulee heti ei jaksa ei millään fiilis. Pitäisi hakea työharjoittelu paikkakin, muttei vaan jaksa. Oikeastaan koulussa on se ongelma että se on oman etuni vuoksi, ja itselläni on fiilis että miksi tehdä mitään mikä hyödyttää itseäni, eihän minulla ole mitään väliä. Välillä lähden tyyliin kauppareissulle mukaan tai jotain. Olen pitänyt tavoitteenani poistua kotoa edes kerran päivässä. Vaikka vaan kauppaan. Kaverit ei kiinnosta koulussakin yritän välttää muiden seuraa, whatsapin käyttö ei innosta.
NeitiNyppy ja semmoistaelämää
Onko teillä säännölliset tapaamiset jonnekkin esim. työterveyshuoltoon tai psykiatrian poliklinikkaan? Onko teille aloitettu lääkitys masennukseen? Mulla meni vuosia pelkän lääkityksen turvin, koska kuvittelin, että se riittää masennuksen hoidoksi, mutta kyllä siinä tarvitaan myös keskustelukontaktitkin.
Vuosia masennusta sairastaneena olen todennut, että säännöllinen päivärytmi on kaiken a ja o. Pyrin nousemaan sängystä ylös joka aamu klo 8-9 ja menen nukkumaan klo 22-23.
Syön monipuolisesti ja säännöllisesti. Ulkoinen päivittäin, vaikka ei yhtään huvittaiskaan.
Pidän säännöllisesti yhteyttä ystäviin (vaikka ei kiinnostaisikaan), sillä kuulumisten vaihtaminen saa ajatukset vaihtumaan ja huomion pois itsestä ja omasta olosta. Tuttavapiirissä olen ottanut tietoisesti etäisyyttä sellaisiin, jotka kuluttavat mun voimia.
Teen asioita, joista pidän.
Olen kyllä sekä lääkityksellä että käyn psykoterapiassa. Niistä nyt ei vain tunnu olevan apua.
En epäile, ettei säännöllisestä elämästä olisi hyötyä, mutta kun ei yksinkertaisesti jaksa. Ei yksinkertaisesti ole kiinnostusta omaan hyvinvointiin. Ei ole kiinnostusta toisiin ihmisiin.
Siitä on hankala ponnistaa. Vaikka ulos meneminen saattaa tuntua pieneltä asialta. Tiedän vian olevan minussa, mutta se ei auta.
Jos ette muuta keksi kävelkää uskona pitempi lenkki ja kuunnelkaa musiikkia.
Olen paljon samanmoinen tyyppi kuin aloittaja. Suren sitä, että miten minun lopulta käy. Annukka2:lla on hyvät teoreettiset kuviot, siis hyväksi tietämäni, teoriassa, mutta just se, kuten NeitiNyppy sanoo, että ei jaksa, ei kykene, ei voi, ei ole aloitekykyisyyttä mihinkään, ei pidä mistään/kenestäkään. Ok, näennäisesti voi pakon edessä toimia, mutta ei tunnu miltään. En tahdo mitään. Tuollainen itsekuri ja rytmitys kuin Annukka2:lla olisi ihanne, mutta en siihen yllä. Syyllisyys ja huono kuntokin vaivaa. - Älkää antako minun masentaa itseänne enempää. Ehkä hyviäkin päiviä on tulossa. :)
Jatkoa. Lisään vielä, että nyt olen ollut sisällä kotona kolme päivää putkeen. Juurikaan mitään en ole tehnyt, ruuan lämmittänyt, tavaroita vähän siirrellyt, istunut/maannut, ollut/miettinyt, nettiä/teeveetä. Nyt rauhoittava nassuun ja nukkuman. Ja huomenna tahdon ulos!!!
Samaa paskaa päivästä toiseen..Nukun puolet päivästä, käyn kaupassa, somessa pyörin paljon, pelaan tietokoneella, katon sarjoja, luen kirjaa, masturboin ja fantasioin tyttöystävästä.. Ainii kerran viikossa jos psykologilla käyn..
Sängyllä makaamista ja ahdistusta kun elämä luisuu ohi ja ei voi lapsille tarjota rahattomana mitään kivaa.
Mulla+menee+12+tuntia+/vrk+nukkuessa,+sitten+loppuaika+on+makoilua+ja+syömistä+ja+töllön+tuijotusta+ja+netissä+surffaamista.
Heitä ne kaivoon, niin ne ei kärsi enää.
Puukotan toimittajia. Nautin siitä suuresti.
Kun tietää milloin ne liikkuu niin se on tosi helppoa
Sinulla+on+krooninen+tulehdus+tila+eli+krooninen+väsymys+oire+yhtymä,