olen 15vuotias tyttö. kun olin 10 vuotias, isäni alkoi juoda. Sen myötä alkoi perheeseeni tulla ongelmia. 5 vuotta olen joutunut kestämään tätä paskaa kotona ja nyt alan kyllästyä tähän! oikeastaan pelkään olla kotona. Pelkään sitä että kun menen kotiin, löydän isän jostaki kuolleena.. äiti on yrittäny puhua sille, mutta ei sanat alkoholistin päähän tehoa. Olemme äitin kanssa harkinneet muuttoa toiselle paikkakunnalle, mutta pahentuuko isän juominen jos me lähetään? Ei sillä ois sit ketään kuka huolehteis siitä ja kahtois sen perään. Mut sille on annettu monta mahollisuutta lopettaa.. on tarjottu hoitoa mutta ei se pysty myöntää itelleen sitä tosiasiaa että on sairas. Kun olin pienempi ja isä oli juonu nii se uhkas jopa tappaa ittesä. Se ilta on ollu mun elämän kamalin hetki... sinä iltana pelkäsin menettäväni isäni. Pahinta tässä on että mä muistan sen kaiken mitä sillon tapahtu... nykyään tuntuu et elämä on niin turhaa ja tyhjää. saatan menettää perheeni, ehkä menetän ihmisen jota rakastan siitä huolimatta mitä se on tehny.. kertokaa te jotka ootte joutunu kasvamaan alkoholisti perheessä, miten te jaksoitte elää.. pitää pään pystyssä?
perheeni hajoaa?
surullinen00
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi!:( oletko puhunut itse asiasta isäsi kanssa? Jos saisitte hänet ymmärtämään mitä menettää!
Mun isäni oli alkoholisti. Ryypännyt oli jo parikymmentä vuotta ja siihen ikävä kyllä kuoli pari kuukautta sitten. Itse koitin isälle puhua mutta se puhe ei ikävä kyllä tehonnut. Äitini jätti isäni minun ollessa vasta 4 vuotta. Isäni masentui pahasti sen jälkeen kun menetti perheensä mutta äidillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kun erota. Aikuista ei ikävä kyllä voi pakottaa katkolle, se pitää tapahtua isäsi omasta tahdosta/päätöksestä. Oletko koittanut jutella isällesi.. en tiedä tehoaako jos oma lapsi puhuu järkeä. Meillä ei tuokaan tehonnut. Mutta tossa tilanteessa oikein muuta ole tehtävissä kuin puhua järkeä tai vaan lähteä pois. Ikävä näin on sanoa. Voima haleja ja tsemppiä!