Nyt ei vaan pysty...

Suuri osa essulessuista jakaa mielipiteesi: ajattelevat kaikkivaltiaan tuovan valitut vaikka autiolta saarelta seuroihin, veneen sinne lähettää, ja ei tarvi essujen eväänsä liikauttaa...

Ja ihan järkevää... Jeesus varmaan ei lähetyskäskyään ihan loppuun asti miettinyt.

Tämä palsta uudistus on huono...

"...Kyllä luonnolliset ihmiset katsovat Pyhän Hengen vaikutuksia riettaan hengen vaikutuksiksi, koska silmänkääntäjä on kääntänyt heidän silmänsä nurin, ja selittävät lihallisen mielensä jälkeen. Rietas kanssa selittää Raamattua, mutta hän selittää Raamattua sillä tavalla, että tulee luvalliseksi hypätä kirkon katolta alas. Ja hänen palvelijansa selittävät Raamattua sillä lailla, että kaikki kotisynnit tulevat luvallisiksi. Ei ainoastaan juopumus ja kirous tule luvalliseksi, vaan myös ahneus, koreus ja tappelu tulevat luvallisiksi luonnollisen ihmisen mielestä, koska Raamattua niin ymmärretään ja selitetään, ettei totinen katumus ja parannus ole tarpeellinen. Muutamat suruttomat antavat suulla myöten, että totinen katumus ja parannus on tarpeellinen, mutta ei sillä tavalla, kuin nyt saarnataan. Mutta kuinka? Joo, sillä tavalla ilmankin, että toinen puoli sydämestä annetaan maailmalle ja toinen puoli Vapahtajalle. Sillä tavalla tahtoo luonnollinen ihminen tehdä parannusta, ettei hänen tarvitsisi olla missään hädässä taikka ahdistuksessa, eikä tarvitsisi antaa mitään vaivaisille. Jos Vapahtaja tai perkele ruokkii häntä ilmaiseksi, se on hänelle yhdentekevää, saati hän saa vatsansa täytetyksi. Luonnollinen järki opettaa häntä niin, että hänen pitää tekemän parannus, mutta sillä tavalla, kuin maailma on ennen tavannut tehdä katumuksen ja parannuksen, että kun hän kotipaikoissa on kironnut, tapellut, juonut ja vääryydellä koonnut tavaroita ja sillä tavalla ostanut itselleen koreutta, rakentanut komeat kartanot ja laittanut itsensä ja talonsa niin komeaksi, että hän suurella kunnialla saattaisi vastaanottaa maailman ruhtinaan. Hän tulee sitten suurella kunnialla ja suurella komeudella Herran huoneeseen, ja siellä hän istuu niin kuin maaherra komeasti, siveästi ja urhoollisesti. Ja vaikka hän on tullut kirkkoon tunnustamaan itsensä vaivaiseksi syntiseksi, joka ei muuta ole ansainnut kuin helve tin ja iankaikkisen kadotuksen, ovat kuitenkin hänen polvensa niin kankeat, etteivät ne suju ollenkaan kumarrukseen. Hän ajattelee ilmankin, etteivät suuret herrat tarvitse kumartaa polviansa Jumalan edessä. Suuret herrat eivät viitsi kumartaa polviansa Jumalan edessä, kun synnin tunnustusta luetaan, sillä he pelkäävät, että verkavaatteet kuluvat ylen paljon, jos heidän pitäisi langeta polvilleen. Eivät he sitä pelkää, että reikä tulee omaantuntoon, jos heidän pitäisi kumartaa polviansa Jumalan edessä, vaan he pelkäävät, että koreat vaatteet kuluvat ja mustuvat. He luulevat pääsevänsä taivaaseen yhtenä koreuden kanssa. Jos me sillä lailla teemme katumuksen ja parannuksen, ettemme tarvitse polviammekaan kumartaa, kun me rukoilemme Jumalalta synnit anteeksi, niin me pääsemme kaikki taivaaseen. Emme tarvitse kumartaa polviamme Jumalan edessä. Emme tarvitse kyyneleillä ja huokauksilla kerjätä armoa, vaan me saatamme istua niin kuin maailman korkeat herrat penkissä ja sanoa Jumalalle: jos me olemme rikkoneet sinua vastaan, niin sinä olet velvollinen antamaan anteeksi. Ne siveät miehet ja koreat vaimot, joiden koreat vaatteet kuluvat ja hieraantuvat, jos he lankeaisivat polvilleen Jumalan edessä, ne saattavat sanoa Jumalalle: emme me tarvitse Sinua niin paljon palvella; itse me olemme vastaamassa, jos jokin vahinko tapahtuu sielulle. Ne saattavat vielä sanoa taivaalliselle Vanhemmalle, joka makaa polvillaan ja hikoilee verta Yrttitarhassa näitten paatuneitten lasten tähden, jotka pilkkaavat Vanhempansa kyyneleitä, nämä paatuneet lapset, jotka makaavat riettaan sylissä ja nauravat taivaalliselle Vanhemmalle, kun taivaallinen Vanhin makaa polvillansa ja itkee ja huokaa niin raskaasti, että sydän halkeaa, niin sanovat paatuneet lapset: mitä sinä tarvitset olla murheessa meidän tähtemme; et suinkaan meidän tähtemme ole niitä haavoja saanut; itse ilmankin olet tehnyt itsellesi niitä haavoja. Kun me sillä tavalla teemme katumuksen, silloin me saatamme sanoa Vapahtajalle: me olemme siveät ja kunnialliset; ei sinun tarvitse olla murheessa ja tuskassa meidän tähtemme; itse me vastaamme, jos vahinko tapahtuu sielulle. Eiköpä ole katumus ja parannus tapahtunut tässä seurakunnassa sillä tavalla, että ihmiset ovat itkeneet kirkossa, kun niin kauniisti on saarnattu, että luonnolliset taipumukset ovat liikkuneet. Silloin ovat käärmeen kyyneleet vuotaneet kirkossa, mutta kirkon takana ovat he kironneet ja nauraneet. Kirkossa ovat veisanneet ja kirkon takana juomalauluja laulaneet. Kirkossa ovat siunanneet ja kirkon takana ovat kironneet. Eiköpä semmoinen Jumalan palvelus kelpaa hyvin Jumalalle, kun kirkossa palvellaan Jumalaa ja kirkon takana annetaan kunnia maailman herralle; alttarin edessä annetaan suuta Vapahtajalle ja kirkon takana annetaan suuta Baalille. Eiköpä semmoinen Jumalan palvelus ole Jumalalle otollinen? Mutta nyt sanovat tämänaikaiset siveät h uorat, rehelliset varkaat ja kunnialliset viinaporvarit, he sanovat näin: tämänkaltaisen haukkumisen kautta ihmiset paatuvat ja putoavat vielä syvempään helvettiin kuin he luonnostaan ovat.

...Ja luonnollinen järki todistaa viellä päälle, että tämänkaltainen saarna on tullut juuri riettaan hengen akatemiasta, niin kuin juutalaiset sanoivat Vapahtajalle: Sinä olet samarialainen, ja sinulla on p erkele. Niin sanovat myös tämänaikaiset juutalaiset jokaiselle, joka saarnaa totuuden ihmisille niin, että joku sielu rupeaa heräämään: Sinä olet samarialainen, ja sinulla on p erkele.
Mutta niin on ennenkin tapahtunut, että Kaikki Jeesuksen ristin viholliset paatuvat, kun niin saarnataan, että käärmeen siemenet rupeavat kiemurtelemaan sydämen juuressa. Juutalaiset tukitsivat korviansa ja purivat hampaitansa, kun Stefanus sanoi heille: "Te seisotte aina Pyhää Henkeä vastaan, niin kuin teidän isänne, niin myös te." Ei suinkaan ole ihme, jos senkaltaiset ihmiset, jotka ovat lapsuudesta saakka imeneet synnin myrkkyä äitinsä maidossa, rupeavat oksentamaan ulos suustansa etikkaa ja sappea, kun heille annetaan karvaita lääkityksiä. Hengelliset puoskarit antavat sokeria ja siirappia yhdelle ihmiselle, joka on täynnänsä käärmeen myrkkyä. Mutta oikeat tohtorit antavat ensin karvaita lääkityksiä, että se ihminen, joka on tapaturmaisesti niellyt myrkkyä, ja sitten vasta annetaan hunajan pisaroita sairaalle. Hengelliset puoskarit panevat suruttomuuden laastaria omantunnon haavain päälle, ettei omantunnon haavat pidä haiseman ja märkää vuotaman ennen kun vasta iankaikkisuudessa. Mutta oikeat tohtorit leikkaavat ensin terävällä veitsellä sitä kuollutta lihaa, joka on mädäntynyt omantunnon haavojen päälle, ja sitten vasta tiputtavat he hunajan pisaroita niihin vertavuotaviin haavoihin. Jos joku sielu täällä löytyy, jonka omantunnon haavat ovat verta vuotaneet sitten kuin Pyhä Henki on leikannut pois sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka on kasvanut suruttomuuden laastarin alla omantunnon haavain päälle, jonka puoskarit ovat panneet, olkoon minulle avullinen, ja pidettäköön näitten sokeain raukkain päätä sillä aikaa, kuin Pyhä Henki leikkaa terävällä veitsellä sitä kuollutta ja mädännyttä lihaa, joka on kasvanut omantunnon haavain päälle se suruttomuuden laastarin alla, jonka hengelliset puoskarit ovat panneet ja rukoilkoon minun kanssani sitä suurta Ristinkantajaa, että Hän avaisi näitten sokeain raukkain silmät, jotka ovat istuneet pimeydessä ja kuoleman varjon laaksossa hamasta pienuudesta niin tähän päivään asti, että hekin saisivat nähdä, millainen valkeus on, ennen kuin aurinko laskee. Taivaallinen kuningas, joka niin vähällä ruualla on ruokkinut viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla, saattaa vielä tänä päivänä ruokkia vaivaisia, isoavaisia ja janoavaisia, jos heillä on nälkä. Mutta nämä vaivaiset eivät tunne nälkää, ennen kuin he ovat vaeltaneet korvessa. Eivät he tunne nälkää, ennen kuin kaikki riista on loppunut, jota maailman Jumala on heille valmistanut. Mutta jos he rupeaisivat seuraamaan Jeesusta korpeen, jos he siellä joutuisivat nälkymään, niin he kiittäisivät kyllä, jos he saisivat yhden suupalasen, yhden pikku hitusen Jeesuksen siunauksesta ja Hänen armostansa, millä he pääsisivät nälkää tappamaan. Ne harvat sielut kuitenkin syövät semmoista kuin on, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta ja sovintoarmoa Jeesuksessa Kristuksessa nyt ja iankaikkisesti. Amen!