Lapsinarsisti

Minä vierastan ainakin kaikkien alaikäisten leimaamista patologisiksi narsisteiksi, sillä persoonallisuus saa lopullisen muotonsa vasta noin 30. ikävuoden tienoilla. Lapsilla ja nuorilla kehitys on vielä pahasti kesken. Tiukalla kasvatuksella, jossa painotetaan moraalikasvatusta ja toisten ihmisten huomioonottamista on myös mahdollista oikaista epätervettä käyttäytymistä.

"Nämä keskustelut kun sisältävät useimmiten kyynelistä irronnutta suolaa runsain määrin...
Eli pakon alla on tultu näihin keskusteluihin."

Niin kyllähän nuo mainitsemasi asiat olivat aistittavissa tuon aloittajankin kirjoituksesta hän kertoi kertovansa kärsivänsä asiasta varmaan loppuelämänsä...

Eihän se helppoa ole päästä menneisyyden traumoista eroon jos henkinen ja fyysisen väkivalta on ollut osa arkea kotona/omaassa perheessä ja aiheuttaa lapsessa pelkoa ja turvattomuutta, oli sitten väkivallan tekijä kuka tahansa, jo pelkkä väkivallan näkeminen, sen uhan ilmapiirissä eläminen traumatisoi vaikka se konkreettisesti ei itseä koskisikaan...

Aloittaja oli sitä mieltä, että hän mielummin valitsisi narsistisen kumppanin kuin narsistisen sisaruksen, mikä myös kertoo paljon siitä millaisia vauroita lapsille voi tulla jos perheessä on narsisti...

Aikuisellahan on eri tavalla valinnan mahdollisuuksia, narsisti kumppanin voi jättää, mutta lapsella ei ole valinnan mahdollisuutta perheenjäsenien suhteen...

"Niin kyllähän nuo mainitsemasi asiat olivat aistittavissa tuon aloittajankin kirjoituksesta hän kertoi kertovansa kärsivänsä asiasta varmaan loppuelämänsä..."
Noin mutta huomaako hän, että muutkin kirjoittavat sydänverellään, eivät jutustele huvin vuoksi.

Jos valitsee narsistisen kumppanin ajatuksella, että heivaa hänet pian, ei häntä minun mielestäni sitten mitenkään ole valinnut. Taitaa kuitenkin olla vaikea ajatus, että eläisi elämänsä moisen kanssa. Yleensä tulee yllätyksenä se NPH.
Noistahan on puhuttu, että eivät kauvaa samassa paikassa olekaan, kuin ehkä kirjoilla... Että taitaa olla turha murhekin, että ihan loppuiäksi jäisi...

Toisaalta, voivat jäädä kyllä sillätavoin, että käyvät lähdettä janoamassa, kuten meillä nyt näyttää... En tosin vastaa aneluun saada tavata.

Miksi muuten aina pitää yrittää rinnastaa tai verrata?
Kilpailemmeko liian vähästä huomiosta?
Mielestäni suomi24 on yksi niistä ainoista harvoista paikoista, missä aikuiset voivat suht häiriintymättä keskustella omsta huolistaan...
Ja ilmeisesti aloittajakin on kuitenkin aikuinen, vai?

"Ja ilmeisesti aloittajakin on kuitenkin aikuinen, vai?"

No ainakin näin oletin, että hän on tällä hetkellä aikuinen jonka kärsimys juontuu jo lapsuudesta ja hän kokee edelleen kärsivänsä niistä asioista mahdollisesti lopun elämäänsä...

Mikä ajatus on mielestäni hyvin ikävä, ikäänkuin hän itse sinetöisi tulevaisuutensa tuolla lauseella, eikä hän kykene näkemään itseään/omaa elämäänsä ilman tuota kärsimystä...

Samasta asiastahan on täällä tavallaan veistetty peistä hieman eri näkökulmista aina välillä, jos joku muistaa keskustelun syntipukeista ja suosikkilapsista, jossa tunteet kuohahtelivat puolin ja toisin ja sisarusten välinen kauna ja katkeruus oli aistittavissa puolin ja toisin...

Siltä osin puolustan aina lasta, oli ny kyseessä kumpiko osapuoli tahansa , ettei tosiaan lapsella ole samaa ymmärrystä ja mahdollisuutta valita kuin aikuisella.

Mutta pelkästään se toisen syyttely ei ny asiaa mitenkään eteenpäin vie/omaa elämää miksikään muuta, että jollain muulla tavalla asioita pitäisi käsitellä ettei se kärsimys jäisi pysyvästi osaksi elämää kuten aloittaja ounastelee hänelle käyvän...

Sehän se onkin joskus se ihmisen kirous, että ne koetut loukkaukset/ikävät asiat muistetaan liiankin hyvin ja ihminen sitten ikäänkun määrittää itse itsensä pelkästään niiden niiden kautta joka määritys vaikuttaa valintoihin...

Kerran narsistin uhri = aina narsistin uhri. Huonosta kasvuolosuhteista ei voi syntyä mitään hyvää, Narsistin uhri ei voi toipua/narsistista ei pääse eroon.

Unohdetaan se toivo paremmasta ja jäädään menneisyyden/olosuhteiden vangiksi ja kärsitään sitte loppu elämä. Jotenkin ajattelen, että ihmisillä on kuitenkin ihmeellinen selvitymiskyky monistakin vaikeista asioista ja koettelemuksista tavalla tai toisella...

Mennyttä eikä toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta itseään voi tai kannattaa ainakin yrittää, ihminen on hyvin joustava, alati kehittyvä olento joka voi oppia uusia ajattelu -ja sitä kautta toimintamalleja niin kauan kuin hänen aivonsa toimivat...

Olen samoilla linjoilla. Lapsi ei voi kovinkaan paljon vaikuttaa omaan kasvuympäristöön. Huonossa ympäristössä lapsen on sopeuduttava siihen mitä on. Se voi tarkoittaa muutoksia käytöksessä huonompaan suuntaan. Aikuisena ympäristön voi vaihtaa jos sovi tai viihdy. Lapsena sitä yleensä ei voi tehdä.

Lapsi on moraalifilosofi luonnostaan. Lapsi käy läpi tuntemuksiaan ja arvioi ympäristöään. Sisäinen vamma tai hyvin varhain syntynyt vamma vaikuttaa lapsen tapaan arvioida omaa elinympäristöään.
Terveellä lapsella on sisäinen tarve tulla oikein kohdelluksi ja hän tuntee ja erottaa huonon ja väärän. Varttuessaan hän erottaa yhä monimutkaisemmista kuvioista oikean ja väärän.
Ns. huono käytös voi olla lapsen viestintää omasta pahasta olosta ja kokemastaan väärästä.
"Huono käytös" voi olla merkki myös lapsen sisäisestä ongelmasta. Kuin samoin "huono käytös" kuuluu tiettyihin kehitysvaiheisiin, joissa lapsi uhmaa varsinkin vanhempiaan.
Eli kaiken kaikkiaan lapsen kohdalla voi olla vaikea tietää mistä perimmältään on kyse. Aina sillä, mistä on kysymys, ei ole edes suurta merkitystä, vaan johdonmukainen eteneminen kasvatuksessa on pääasia.
Niissä ikävissä tapauksissa, joissa varsinainen vika ja ongelmat ovat lapsen huoltajissa, on tietenkin mahdollista ja pitääkin tehdä asian ratkaisemiseksi vaikka ilmoitus lastensuojeluun. Tuossa ei tietenkään voi olla kysymys pikkuasioista, vaan vakavasta häiriöstä.

"Lapsi ei voi kovinkaan paljon vaikuttaa omaan kasvuympäristöön. Huonossa ympäristössä lapsen on sopeuduttava siihen mitä on. "

Niin vanhemmilla on suuri rooli näissä asioissa, oli lapsella sitten todettavissa oleva "vika/vamma" joka aiheuttaa käytöshäiriöitä tai lapsi jostain muusta syystä käyttätyy huonosti niin lastaan rakastavat vanhemmat kyllä hakevat apua noihin asioihin...

Ihan samoin he tarttuvat noihin "raivokohtauksiin",/huonoon käytökseen, opettavat ettei ihan kaikkea saa heti , asettavat ne rajat, koska lapsi ei siihen kykene.

Toki narsisti vanhempi saattaa olla sitäkin mieltäkin ettei HÄNEN lapsessaan voi olla mitään "vikaa", koska hän pitää lastaan itsensä jatkeena. Eihän täydellisellä vanhemmalla voi olla epätäydellistä lasta.

Jos on, niin sitten kaikki mikä on perheessä pielessä, ei suju narsistin toiveiden mukaan on yksinomaan lapsen syytä, mikä varmasti tehdään lapselle tiettäväksi vrt. syntipukki

Etten syyllistäisi lasta. Aikuisen kohdalla sitten asia on eri, vastuu omasta käytöksestä on itsellä, mutta tähän narsismi aiheeseen liittyen, tiedetään että noissa tunnepuolen asioissa narsisti hyvinkin on sen lapsen tasolla...

Kaikissa tapauksissa ei varmaankaan ole sillä tavalla kyse narsismista, vaan tietynlainen elämäntapa, johon liittyy päihteet, väkivalta, rikollisuus, saattavat joissain tapauksissa johtaa siihen, että ne ikäänkuin "perityvät" sukupolvelta toiselle varsinkin jos lapsilla ei ole muuta elämisen mallia. Koko lähiympäristö, muut ihmiset elävät samaan tapaan...

Mutta tuokaan asia, että ns. huonoista oloista kasvaa pelkästään "huonoja" lapsia tai "hyvistä" oloista ei ole mikään kiveen hakattu asia.

Niin monet asiat vaikuttavat siihen, aikuistuessaan lapsi itsekin voi vaikuttaa siihen millainen aikuinen hän on omilla valinnoillaan...

Ns_huono_käytös_ kirjoitti:

Lapsi on moraalifilosofi luonnostaan. Lapsi käy läpi tuntemuksiaan ja arvioi ympäristöään. Sisäinen vamma tai hyvin varhain syntynyt vamma vaikuttaa lapsen tapaan arvioida omaa elinympäristöään.
Terveellä lapsella on sisäinen tarve tulla oikein kohdelluksi ja hän tuntee ja erottaa huonon ja väärän. Varttuessaan hän erottaa yhä monimutkaisemmista kuvioista oikean ja väärän.
Ns. huono käytös voi olla lapsen viestintää omasta pahasta olosta ja kokemastaan väärästä.
"Huono käytös" voi olla merkki myös lapsen sisäisestä ongelmasta. Kuin samoin "huono käytös" kuuluu tiettyihin kehitysvaiheisiin, joissa lapsi uhmaa varsinkin vanhempiaan.
Eli kaiken kaikkiaan lapsen kohdalla voi olla vaikea tietää mistä perimmältään on kyse. Aina sillä, mistä on kysymys, ei ole edes suurta merkitystä, vaan johdonmukainen eteneminen kasvatuksessa on pääasia.
Niissä ikävissä tapauksissa, joissa varsinainen vika ja ongelmat ovat lapsen huoltajissa, on tietenkin mahdollista ja pitääkin tehdä asian ratkaisemiseksi vaikka ilmoitus lastensuojeluun. Tuossa ei tietenkään voi olla kysymys pikkuasioista, vaan vakavasta häiriöstä.

Lue lisää

"Lapsi on moraalifilosofi luonnostaan." Tunnetko kaikki lapset, lapsen moraali saattaa pimentyä jo varhain, syystä tai toisesta tai lapsi saattaa olla empatiakyvytön, kiduttaa eläimiä yms.
Ethän niputa aikuisiakaan, miksi sitten lapset.

Anonyymi kirjoitti:

"Lapsi on moraalifilosofi luonnostaan." Tunnetko kaikki lapset, lapsen moraali saattaa pimentyä jo varhain, syystä tai toisesta tai lapsi saattaa olla empatiakyvytön, kiduttaa eläimiä yms.
Ethän niputa aikuisiakaan, miksi sitten lapset.

Lue lisää

Lisäys edelliseen. Ok, mietin hieman. Siis tuollaiselle eläimiä kiduttavalle lapselle on tehtävä selväksi, että niin ei tehdä. Piste. Ja sen on voitava oma vanhempi sanoa. Varmasti suurin osa lapsista on moraalifilosofeja, mutta tänä päivänä lasten moraalia vastaan hyökätään. Esim. jotkut päiväkodit, joissa ei saa sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan jollain muulla kutsumanimellä.
Lasten mieli sotketaan perinpohjin moraalittomuuden opetuksella, jota hiljaa hivuttamalla tuodaan ja aivopestään lapsia. Kyllä, näin väitän. Ja siis tärkein virka, joka on äidillä ja isällä, on omien lasten kasvatus, johon sisältyy rakkaus sekä rajat.
Ja vanhemman on voitava luottaa siihen, että juuri minä olen tuon lapsen äiti ja paras kasvattaja, juuri minä olen tuon lapsen isä ja paras kasvattaja. Noin niinkuin isossa kuvassa. Henkisesti ja/tai fyysisesti väkivaltaiset vanhemmat eivät ole sopivia kasvattajia, eivät myöskään päihderiippuvaiset. Mutta olen sitä vastaan, että valtio tai yhteiskunta kasvattaisi lapset. Nainen kuitenkin on 9 kuukautta kantanut lastaan ja nyt lapsi häneltä riistettäisiin parannettavan ongelman takia. Ehkä väliaikaisesti, mutta perusoikeus vanhemman ja lapsen suhde pitäisi olla. Jotenkin tuntuu, että tätä yhteiskunnan perusyksikköä vastaan hyökätään salakavalasti, mitä erilaisimmin tavoin. Yksi suuri syy tähän kaikkeen on kymmenen käskyn hylkääminen ja muutenkin kristillisen maailmankuvan hylkääminen ja korvaaminen ihmisten viisaudella. Ihmisten viisaus on juuri nyt nähtävissä ympärillämme. Raamatusta löytyy hyviä ohjeita myös lasten kasvatukseen. Kaikista paras ja ideaalisin tilanne lapsen kasvaa ja kehittyä on, kun hänellä on sekä äiti ja isä , jotka kommunikoivat lapsen kanssa lapsen kehitystä tukien. Vielä parempi olisi, jos nämä olisivat kristittyjä, mutta Jumalalla on aikansa ja tapansa. Mutta kaikki tuntevat kymmenen käskyä, suomalaiset ainakin.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys edelliseen. Ok, mietin hieman. Siis tuollaiselle eläimiä kiduttavalle lapselle on tehtävä selväksi, että niin ei tehdä. Piste. Ja sen on voitava oma vanhempi sanoa. Varmasti suurin osa lapsista on moraalifilosofeja, mutta tänä päivänä lasten moraalia vastaan hyökätään. Esim. jotkut päiväkodit, joissa ei saa sanoa tytöksi tai pojaksi, vaan jollain muulla kutsumanimellä.
Lasten mieli sotketaan perinpohjin moraalittomuuden opetuksella, jota hiljaa hivuttamalla tuodaan ja aivopestään lapsia. Kyllä, näin väitän. Ja siis tärkein virka, joka on äidillä ja isällä, on omien lasten kasvatus, johon sisältyy rakkaus sekä rajat.
Ja vanhemman on voitava luottaa siihen, että juuri minä olen tuon lapsen äiti ja paras kasvattaja, juuri minä olen tuon lapsen isä ja paras kasvattaja. Noin niinkuin isossa kuvassa. Henkisesti ja/tai fyysisesti väkivaltaiset vanhemmat eivät ole sopivia kasvattajia, eivät myöskään päihderiippuvaiset. Mutta olen sitä vastaan, että valtio tai yhteiskunta kasvattaisi lapset. Nainen kuitenkin on 9 kuukautta kantanut lastaan ja nyt lapsi häneltä riistettäisiin parannettavan ongelman takia. Ehkä väliaikaisesti, mutta perusoikeus vanhemman ja lapsen suhde pitäisi olla. Jotenkin tuntuu, että tätä yhteiskunnan perusyksikköä vastaan hyökätään salakavalasti, mitä erilaisimmin tavoin. Yksi suuri syy tähän kaikkeen on kymmenen käskyn hylkääminen ja muutenkin kristillisen maailmankuvan hylkääminen ja korvaaminen ihmisten viisaudella. Ihmisten viisaus on juuri nyt nähtävissä ympärillämme. Raamatusta löytyy hyviä ohjeita myös lasten kasvatukseen. Kaikista paras ja ideaalisin tilanne lapsen kasvaa ja kehittyä on, kun hänellä on sekä äiti ja isä , jotka kommunikoivat lapsen kanssa lapsen kehitystä tukien. Vielä parempi olisi, jos nämä olisivat kristittyjä, mutta Jumalalla on aikansa ja tapansa. Mutta kaikki tuntevat kymmenen käskyä, suomalaiset ainakin.

Lue lisää

" Mutta suurin kaikista on rakkaus"