Oletko osoittanut sisukkuutta jossain elämäntilanteessa? Mielestäni olen melko sisukas, ponnistellut elämässäni eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Onneakin lienee ollut mukana. Meitä on neljä sisarusta, kaikki elossa, mutta minä ainoana työkykyinen.
Sisuvuosi alkaa Kalevalanpäivänä.
sisuiina
1378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Luin lehdestä tuosta Sisu-vuodesta. Sisu on myös pojan nimi, en tunne yhtään.
Suomi on teemapäivien ja -vuosien luvattu maa, mutta miksei meille sisuvuosikin sovi, tarpeen olisikin tässä taloustilanteessa sisuuntua ja panna töpinäksi. Sisu, sauna ja Sibelius, siinä kova kolmikko, jolla on Suomi-kuvaa maailmalle viety. Mutta voiko suomalaisella sisulla enää ylpeillä tavalliset kansalaiset, puhumattakaan päättäjät ? Olemmeko antaneet periksi, kun hyvinvointiyhteiskunta näyttää murenevan käsiin ja heikoimmat tuntuvat jäävän jalkoihin ?
Sisu on mielestäni periksiantamattomuutta, tiettyä jääräpäisyyttäkin. Siinä ponnistellaan voimien ja mahdollisuuksien äärirajoilla, ylitetään niitä, saavutetaan mahdottomaltakin tuntuvia asioita. Ehkä sisuvuonna valitaan erityistä sisukkuutta osoittanut suomalainen, olisikohan joku heikoista lähtökohdista pitkälle ponnistanut siihen sopiva , kenties vammaisurheilija. Monet vahankansan naiset olivat sisun ruumillistumia, ruokkivat ja huolsivat isot perheensä sinnikkäällä uhrautuvalla työllä ja parempaan huomiseen uskoen, lapsilleen paremman elämän eväät antaen.
Sisupusseistakin puhutaan, ja pahansisuisista. Sisu tulee sanasta sisin, sen kävin Kotuksen sivuilta varmistamassa. Se onkin oikeastaan luonteenpiirre. Itsestänikin sisukkuutta löytyy, en helposti luovuta jotain tärkeäksi katsomaani asiaa, pyrin tekemään asiat loppuun. Tällaiselta mummoihmiseltä ei enää suuria sisunäytteitä edes odoteta, mutta voidaanhan aina oikean asenteen puolesta puhua ja sisutella vaikka pienissä asioissa. Vastoinkäymisiltä ei voi välttyä kukaan, oman luonteensa mukaan niistä joko lannistuu tai sisuuntuu. Mukavaa olisi palata aiheeseen vielä myöhemmin, kun on nähty, miten tämä sisuvuosi alkaa ja mitä se sisältää, mitä saadaan aikaan.
Elämä onnistuakseen vaatii meiltä sisukkuutta, jollemme nyt aivan helposti jo lapsena saaneet kaikkea eteemme, mikä ei ole omiaan kasvun kannalta.
Pieni vauvakin pyrkii sisulla ja vaivalla yltämään kaikkeen kiinnostavaan, ryömii kuka milläkin keinolla eteenpäin:D ja oppii jatkuvasti, kunnes seisoo jaloillaan:D
Siitä se lähtee, oman tien raivaaminen, koulun, kodin sekä mikä tärkeintä, elämänhallintaan. Sisua se kaikki on kysynyt, ei siinä ennakkoluuloilla menty, vaan käytännön työllä.
Onneksi nuori ihminen ei tiedä etukäteen kaikkia elämän vaatimuksia, vaan elää hetkessä ja oppii joskus kiukkuisenkin:D yrittämisen kautta....***Työ tekijäänsä neuvoo,*** on eräs parhaiksi kokemiani sananlaskuja mielestäni. Oppii siinä järkeäänkin käyttämään, miten sujuvimmin eteen tulevat hommansa suorittaa. Valmius, ja oppimiensa metodien yhdistely, sujuu yleensä myöhemmin kuin itsestään.
Muuten en oikein osaa hehkuttaa sisua jonkin päivän tiimoilta, mutta tarvetta sisukkuudelle on, kun elämästä on selvittävä.
sini-sirkku
Sisua ja sinnikkyyttä, venymystäkin kyllä on joskus löytynyt. Nyt vaan tällä hetkellä elän jotenkin lankaantumisen aikaa. Sisu kaulassa, ei suinkaa s e naru silti.
Sekin ikävä kokemusperäinen havainto että kun pistät itsesi täysillä peliin, seuraavana onkin otettava jo huilipäivä...kun s e on housuissa, rypistäminen enää kosmeettinen liike.
Sini-sirkku kehui aikaisemmassa viestissään saaneensa hyvää vanhusväkeen kuuluvaa huoltoa ja palvelua, nyt olen itsekin tälläista saanut.
Kaupunkimme vanhusväen eräs vastaavista tuli kotiin ja halusi tehdä veroilmoitukseen liitettävät korjauslaskuerittelyt. En olisi niistä kyllä selvinnyt. Olen kiitollinen tästä.
Nyt otan vain kopiot näistä, allekirjoitan ja postitan samantien.
Sinua toivon itseltäni löytyvän. Eilen illalla luettelin mielessäni mitä kaikkea tänään teen. Ehdin vielä pari asiaa tekeväni, toimittavani tänään.
TULEE PARAST'AIKAA: (Suomi 1939, 95') O: Toivo Särkkä. N: Tauno Palo, Regina Linnanheimo. Mika Waltarin käsikirjoittama elokuva 1800-luvun lopun sortovuosista nähdään alkuperäisessä kestossaan.
Koko viime vuosituhannen ajan jatkunut suomalaisten riisto ja sorto oli hiukan helpottanut Aleksanteri II:n aikana, mutta sitten tuli valtaan Nikolai II, epäinhimillinen venäläinen tsaari.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Helmikuun_manifesti
Nikolai II. Suomen suuriruhtinas vuosina 1894 - 1917. Nikolai II:sta tuli Suomen kansan vihollinen venäläistämistoimenpiteiden takia. Helmikuun manifesti kavensi Suomen autonomiaa.
Katsoin tuon filmin, jonka koin historialliseksi kokonaisuudeksi. Totuttuani ajan paatoksellisuuteen henkilörooleissa, pidin filmiä vaikuttavana ja liikuttavanakin. Nousinkin välillä käväisemään keittiössä, ja sanoinkin ääneen huvikseni: Ompahan vahvaa kerrontaa!
Hieman huvittavana koin sen istumisen "ajan henkeen", trolleineen ym.....mutta hyvä on näitä historiaamme liittyviä kuvauksia joskus kansakunnan muistista verestääkin!
Hyvät näyttelijätkin, vetivät roolinsa kaikella kunnioituksella!
Tauno Palo on aina mies, johon voi luottaa.
Wikipeia on saanut venäläismielisen valaistuksen,
sinnehän voi kirjoittaa näitä sepustuksia kuka vaan.
Minua on pyydetty, mutta antaa olla,
sillä se on iso roskakasa, jossa totuus on vääristelty
venäläisten ja ruotsalaisten hyväksi.
Suomalaisia on siinä sivussa demonisoitu.
Jos noin tärkeässä asiassa huomat virheellisyyksiä, eikö ole isänmaallista ja oikeudenmukaista, että korjaat?
Kalevalanpäivä on jo ensi viikolla!
Ja helmikuu ohi.
Onko ollut yhtäkään pakkaspäivää helmikuussa? Ei mielestäni Etelä-Suomessa ole helissyt.
Saat digikameran ilmaiseksi! http://www.dateme.fi/contest/1414/14970