Mikähän kumma siinä on kun muuten on "hyvä suustaan", juttu luistaa tyttöjen ja poikien kanssa yhtälailla, kavereiden, tuttujen ja uusienkin ihmisten kanssa. Vaan auta armias kun on ihastunut johonkin niin lukko iskee päälle. Ei auta mikään, sanaa ei vaan saa suusta... Miten se on niin vaikeaa kerätä rohkeutta avata sitä suuta ja viedä asioita eteenpäin ? Eihän siinä edes ole mitään menetettävää, korkeintaan voitettavaa.
Mikä mikä mikä siinä on......
jokuihminen
5477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo sanos muuta, sitten vähän väliä iskee epätoivo että peli on jo menetetty eikä toinen musta voi tykätä kun en edes osaa puhua sille. Lupaan itselleni että unohdan koko ihmisen, mutta ei se noin vaan onnistu.
Ehkä tarviit ihastuksen joka puhuu sunkin puolesta?
Niin.. Sanopa muuta.. En tosin ole se puheliain tyyppi kun porukassa ollaan.. Ehkä hiljaisin.. Mutta se ei tarkoita sitä ettenkö jutella osaisi. Osaan kyllä.. Ja tykkään olla muiden seurassa..
Mutta.. Ei huolta, nähdäänhän me vielä.. :)
Tämän todeten.. Ei tarvitse enää nähdä, ainakaan omasta puolesta. Ja menee tosiaan miehelle niin ei tule mitään väärinkäsityksiä.
Tai no.. Nuo ajatukset oli perjantaina tuollaiset, lähinnä siksi kun huomasin ettei hän ollutkaan kiinnostunut minusta. Mut kai me nähdään ainakin silloin tällöin, lähinnä työn merkeissä.. Onneksi ihastus oli sellaista pienimuotoista/ohimenevää vain kun näin nopeasti meni ohi. Ja mitäpä sitä yksipuolisissa tunteissa kannattaa pyöriä.
Mut mukavaa päivänjatkoa..