Jo kolme vuosikymmentä Venetsiassa viihtynyt Leon ei ole menettänyt kriittisyyttään italialaista yhteiskuntaa ja kulttuuria kohtaan. Ruoka on hyvää ja maisemat kauniita, mutta korruptio, välinpitämättömyys, rappio, ahneus ja kansakunnan kerrostuneisuus vaivaavat häntä sankarinsa komisario Brunettin kautta ilmaistuna.
Niin tässä uusimmassakin. Välillä ihmetellään minne katosivat laguunin tulvimista estävän valtavan patojärjestelmän rahat. Ja taas toisinaan pähkäillään kenen ruumis kanavasta nyt löytyi? Tuorrein uhri osoittautuu eläinlääkäriksi, joka saatuaan teurastamon tarkastuslääkärin homman siirtyi yhtäkkiä kasvissyöjäksi.
Kaikki vanhat tutut ovat yhä mukana, jopa maneeristi. Apulaispoliisipäällikkö Patta on mahtipontisessa, mielistelevässä pöljyydessään jopa sympaattinen hahmo. Aina luotettava konstaapeli Vionello osaa pelkistää mitä tapahtui todella kaiken seremoniallisen kohteliaisuuden varjossa. Oman kirjansa ansaitsisi signorina Elettra, varsinainen hakkerikuningatar joka löytää kaiken tiedon minkä haluaa löytää.
Lukuisista edellisistä Leon kirjoista tämä poikkeaa siinä, että tutkinnan apuna ei käytetä appiukko-kreiviä eikä Paola-rouvaa. Kreivihän tuntee Venetsian eliitin asiat parhaiten ja toisinaan ohjaa tutkintaa oikeille jäljille. Paola-professori lie hieman Leon omakuva, ainakin oppituolin suhteen. Rouvan kriittinen ajattelukin on välillä komisariolle avuksi.
Kerronnallinen rasite ja viehkeys on jatkuva eestaas kulkeminen ja kahvilla poikkeilu. Toki kartan ja sanakirjan avulla saisi luotua sangen kattavan mielikuvan Venetsiasta vaikkei tämä "kotiin lounaalle ja takaisin konttorille" tallustelu juonta minnekään kuljetakaan. Välillä Brunettikin tympääntyy työhönsä ja miettii virasta luopumista. Toimeentulo ei niinkään huoleta, ainahan voi pantata keittiön Donatellon. Vauras vaimo tekee komisariosta riippumattoman ja aristokraattisia tai uusrikkaita kumartamattoman tutkijan. Kokonaan toinen tarina on, mitä oikeuslaitos sitten päättääkään.
Rohkenen suositella, entisille faneilla ja vasta nyt Donna Leon löytäville.
Niin tässä uusimmassakin. Välillä ihmetellään minne katosivat laguunin tulvimista estävän valtavan patojärjestelmän rahat. Ja taas toisinaan pähkäillään kenen ruumis kanavasta nyt löytyi? Tuorrein uhri osoittautuu eläinlääkäriksi, joka saatuaan teurastamon tarkastuslääkärin homman siirtyi yhtäkkiä kasvissyöjäksi.
Kaikki vanhat tutut ovat yhä mukana, jopa maneeristi. Apulaispoliisipäällikkö Patta on mahtipontisessa, mielistelevässä pöljyydessään jopa sympaattinen hahmo. Aina luotettava konstaapeli Vionello osaa pelkistää mitä tapahtui todella kaiken seremoniallisen kohteliaisuuden varjossa. Oman kirjansa ansaitsisi signorina Elettra, varsinainen hakkerikuningatar joka löytää kaiken tiedon minkä haluaa löytää.
Lukuisista edellisistä Leon kirjoista tämä poikkeaa siinä, että tutkinnan apuna ei käytetä appiukko-kreiviä eikä Paola-rouvaa. Kreivihän tuntee Venetsian eliitin asiat parhaiten ja toisinaan ohjaa tutkintaa oikeille jäljille. Paola-professori lie hieman Leon omakuva, ainakin oppituolin suhteen. Rouvan kriittinen ajattelukin on välillä komisariolle avuksi.
Kerronnallinen rasite ja viehkeys on jatkuva eestaas kulkeminen ja kahvilla poikkeilu. Toki kartan ja sanakirjan avulla saisi luotua sangen kattavan mielikuvan Venetsiasta vaikkei tämä "kotiin lounaalle ja takaisin konttorille" tallustelu juonta minnekään kuljetakaan. Välillä Brunettikin tympääntyy työhönsä ja miettii virasta luopumista. Toimeentulo ei niinkään huoleta, ainahan voi pantata keittiön Donatellon. Vauras vaimo tekee komisariosta riippumattoman ja aristokraattisia tai uusrikkaita kumartamattoman tutkijan. Kokonaan toinen tarina on, mitä oikeuslaitos sitten päättääkään.
Rohkenen suositella, entisille faneilla ja vasta nyt Donna Leon löytäville.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.