rakastankaan elämää :-)
Voi, kuinka
Psykoterapeutitar
33389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
AI jaa,,,, sehän on uutta !
Vai nii....
VOI, VOI; ai, ai,
psykoterapeuttitar olet varmaan onnellinen immeinen kun noin elämää rakastat...
en mä ainakaan ossoo... no rakastaa ossoon, mutta että ihan elämää...
Olen iloinen siitä että saan elää, toivottavasti nähdä vielä lehtien puhkeavan mökin pihakoivuun, kuulla kuinka linnut laulavat riemukkaasti keväällä. Kevät on ihanaa, sitä kannattaa odottaa.
Tintit laulavat jo. Mustarastaan laulua on taas hieno kuulla.
Tehdä kevään ensimmäisen vihta. Nähdä krookukset ja muut kevätkukat.
Tulee taas aika, jolloin kesäkalusteet kannetaan ulos, vene laitetaan vesille. Grilli lämpiää,
Eppu on aivan riemuissaan päästessään taas hiirijahtiin.
Kohta me heräämme talviunesta.
Minulle ensimmäinen kevään merkki on se, kun asfalttia peittää hiekka eikä jää. Sitten on oikeasti kevät, kun Sita lakaisee hiekat pois. Se tapahtuu aina tuossa Pääsiäisen aikoihin. Onko se tänä vuonna joskus huhtikuun alussa?
Pitkäperjantai on 3 päivä.
Sitten on kesä. kun kurkiaurat tulevat.
Minulle kesä alkaa (pitäisi alkaa) siinä, kun käy kesätakissa palelemassa Vappukokolla, missä lauletaan; Vintern rasar... se on huhtikuun viimeinen. Ei se kyllä oikeasti vielä silloin ala muuten kuin kuvitelmissani, että tarkenee jo kesävaatteissa.
Varmin kesänmerkki oli aikoinaan aina se, kun lasten koulunpäättäjäisissä laulettiin suvivirttä ja lapset pääsivät kesälaitumelle.
Laulettiinko Ruotsissakin suvivirsi?
En tiedä miten nyt. Silloin ainakin vielä laulettiin, kun lapseni olivat kouluiässä. Tai siinä iässähän tuo vanhempi niistä on vieläkin. Pitääkin kysyä häneltä, miten nykyisin, vieläkö lauletaan.
https://www.youtube.com/watch?v=pvd4TFonGHU
""eppu2
Tehdä kevään ensimmäisen vihta. Nähdä krookukset ja muut kevätkukat.""
Kevään ensimmäinen paras vihta syntyy lehdettömistä koivun oksista, oikea risukimppu. Sillä kun roimii selkäänsä kevätsaunan lauteilla, lähtee talven kuona ja ahdistus.
Saunan jälkeen tökkää vihtaan kepin niin syntyy kevär-rappuharja.
En minä nyt ihan noin hurjasti. Tungen usein koivuvihdan sekaan muitakin puunoksia.
Mutta tuo harja kyllä on tarpeellinen.
Nii-in! Eikö elämä olekin rakastettavaa?
Minuun iski pelkotila.
Beetasalpaajaa tänne äkkiä.
Juu, ja miten paljon elämää rakastatkin, jonakin päivänä se pettää sinut.
Voi Psykoterapeutitar, terapiat ovat näemmä tuottaneet tulosta!
Mutta mutta, ettei vaan olisi mennyt ylikunnon puolelle?
Voi voi! Niinkin voi käydä, mutta mitä sitten. Elämä on ihanaa!
Pidä vaan pintasi, vaikka kuinka yritettäisiin masentaa.
Kiitos kyllä! Näin olen tähän asti selvinnyt! Ja vaikka kuinka kliseiseltä vaikuttaisi, niin toivon myös kanssakulkijoille elämänrakkautta!
Psykoterapeutittarilla menee aina vähän lujaa :). Milloin pohjamudissa, milloin aallonharjanteella.
Just sitä! Se on sitä elämää :-)
Nii, kahteen suuntaan(ko) ?
Et kai vaan epäile jotakin?
Ei ole mitään trendikästä! Ihan tavallista elämää vain!
En, kohan höpäjän.
Ei se elämä aina ole ihanaa. Rakastan erilaisia elämän tilanteita. Inhoa tunnen joitakin elämän kohtaloita lukiessani. Elämä sinänsä ei ole rakastamisen arvoinen. Veisivät lataamoon jos hehkuttaisin kylillä rakkauttani elämään.
Voisihan se olla hyväkin osata noin vähästä ottaa ilo irti.
Huudahdin tuossa keskellä lattiaa kohti kattoa kurkottaen "Minä elän!" Kokeilin myös muita lauseita ja tyylejä, tanssahduksia ym., ja onnistuinkin hetkellisesti naurattamaan itseäni, mutta en siitä enää saa mitään irti.
Nyt lähden tyhjentämään loputkin tuoretavarat talvilomalaisten jääkaapista, hedelmävadista ja leipälaatikosta. Ovat muuten siellä teillä päin, Vuokatissa.
Aloittajalle;
Subjektiivinen tilannekatsaus, toivon toki kaikille yhtälailla onnellisia vaiheita elämän rakkauteen!!
Muuttuvat tekijät tosin keikuttavat balanssia, kuten Juha Sipilän (Kesk.pj.) perheessä eilen, pysähdyttää miettimään elämän sattumanvaraisuutta ja haurautta.
Nuori elämä päättyi juuri kun kaikki se mihin hän valmistautui olisi ollut tarjolla.
Voimia kaikille läheisille.
https://www.youtube.com/watch?v=XR7h3LSfU9
Rakastetaan elämää
Kirjoitit, "huudahdit kohti kattoa kurkoittaen Minä elän", mutta entäpä jos olisit kaatunut ja taittanut niskasi... No, elämä on arvaamattomia sattumia, mutta kivaakin. Vaarallisia tilanteita tulee päivittäin vaikka kotona yksin puuhastellessa.
Olin viikko sitten mökillä, lämmitin saunan. Talven jälkeen mikään ei toiminut jouhevasti kun paikat olivat jäässä ja jumissa. Saunan peltiä avatessani, jakkaralla seistessäni ja muurista peltiä riuhtoessani olin varautunut kaatumiseen. Onneksi olin, sillä kun pelti putkahti ulos, putosin jakkaralta.
Vuokatti on tuttu laskettelupaikka vuosien takaa. En ole enää uskaltanut muutamaan vuoteen mäkeen vaikka mieli tekisi. Olisi se elämä rakastettavaa, mäen harjalta katsottaessa, vetreät polvet täynnä voimaa, aivot antamassa käskyjä, alta pois täältä tullaan ja lujaa.
Elämä on ihanaa, kun sen osaa oikein ottaa. Kivat harrastukset pitävät mielen virkeänä.
Minä olen leikkinyt joutessani taas kerran esineenpiilotusta. Nyt osasin piilottaa niin hyvin pienen muovisen korttikotelon, että en löytänyt itsekään sitä vaikka etsin monta tuntia.
Viimein tein poliisi-ilmoituksen ja rikospaikaksi tuli oma kotini. Harmittaa vähän, kun se oli niin nätti vaaleanharmaa kotelo, missä oli Muumin kuva päällä ja maksoikin yli 30kr.
Määrittelen onnellisen elämän niin että jos tulee vastoinkäyminen, niin pääsee siitä yli, eikä jää katkeroitumaan vaan jatkaa samaa onnellista elämää. Niin kauan kuin suruista ja huolista kunnolla toipuu, on onnea se.
Hyvin ilmaistu.
Onhan se kivaa, mutta vaikka söisit joka päivä ison annoksen mieliherkkuasi, joskus siihenkin kyllästyy ja haluaa pitää välipäivän. Lahjoitan mielelläni kuolemattomuuteni sinulle ilman vastalahjaa.