Heräsin klo: 9.00 yöuniltani, joka ei ole minulle normaalia. Puin vaatteet päälleni, ja lähdin ulos taloutemme koiran kanssa. Ulkona oli peilijää ja pääkallokeli, koira veti kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Lopulta menetin hermoni ja karjasin: ''Ei vedetä!'' Käsky kuului kuin kuuroille korville, ja sama toistui entisestään. Aloin tuntea epätoivoa ja minua vit.utti todenteolla, koska koira ei vain uskonut. Minun alitajuntaani tuli asiat menneisyydestä, narsisti ja koulukiusaus yms. Minun mieleeni syntyi ajatus kuin kaukaisuudesta, tai oikeastaan kaikki vain tuntui näyttävän siltä: ''Sinun elämäsi on tuomittu helv.ettiin, kaikki mitä sinä koit ja kaikki mitä sinä koet nyt -Kun elämä potkii päähän päivä päivänsä jälkeen, eivätkä normaalitkaan askareetkaan mene, kuten niiden pitäisi. -Niissäkin pitää menettää toivo''
Yllätys, yllätys, tunsin kiskaisun hihnan päässä ja koira meni täysiä kohti väärää suuntaan ja minä siinä samassa kohti jäätä. Minun hermot loppuivat täysin, päässäni kiehui paine, epätoivo tunki läpi tyhjiöön hermostooni, minä huusin -Henkisesti kovaa, mutta minä en voinut päästää sitä ulos -Se oli kuin demoni, joka oli sisälläni, jonka oli määrä olla kuin minä, jota minä kuitenkin ohjasin. Nuo tuntemukset tapahtuivat sadasosa-sekunnissa ja minä kiskasin hihnasta jälleen.
Minä otin muutaman askeleen eteenpäin, kohti kotitaloamme. Minä näin mielessäni luotipilven joka lävisti kaiken. Minä tunsin tästä mieleen tulleesta ajatuksesta rauhaa. Se lievitti minun ahdistustani. Ajatus siitä, että minun helve.tin ruma energiakenttäni tuhoutuisi, se joka on menettänyt jo toivonsa ajat päivät sitten.
Haluanko minä kokonaan pois, vai haluanko minä vain energiakenttäni puhdistuvan. Minä uskoisin, että en tiedä mitä minä haluan. Olen menossa maanantaina jauhamaan pask.aa koululääkärille kaikesta tästä mitä tunnen joka_vi.tun_ päivä.
Yllätys, yllätys, tunsin kiskaisun hihnan päässä ja koira meni täysiä kohti väärää suuntaan ja minä siinä samassa kohti jäätä. Minun hermot loppuivat täysin, päässäni kiehui paine, epätoivo tunki läpi tyhjiöön hermostooni, minä huusin -Henkisesti kovaa, mutta minä en voinut päästää sitä ulos -Se oli kuin demoni, joka oli sisälläni, jonka oli määrä olla kuin minä, jota minä kuitenkin ohjasin. Nuo tuntemukset tapahtuivat sadasosa-sekunnissa ja minä kiskasin hihnasta jälleen.
Minä otin muutaman askeleen eteenpäin, kohti kotitaloamme. Minä näin mielessäni luotipilven joka lävisti kaiken. Minä tunsin tästä mieleen tulleesta ajatuksesta rauhaa. Se lievitti minun ahdistustani. Ajatus siitä, että minun helve.tin ruma energiakenttäni tuhoutuisi, se joka on menettänyt jo toivonsa ajat päivät sitten.
Haluanko minä kokonaan pois, vai haluanko minä vain energiakenttäni puhdistuvan. Minä uskoisin, että en tiedä mitä minä haluan. Olen menossa maanantaina jauhamaan pask.aa koululääkärille kaikesta tästä mitä tunnen joka_vi.tun_ päivä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.