Typerä ja ihastunut

Täällä toinen kohtalotoveri! Tunteet on ottaneet minut täysin hallintaan ja ohjaa väärään suuntaan...jarruttaa olen yrittänyt, mutta pakko olisi vain saada tietää tunteeko ihastukseni kohde samoin.

Täällä samanlainen. Menin yhdestä naisesta aika sekaisin, oikeestaan kuvittelin että en pääse käsiksi tollasiin tunteisiin enää. Ja sitten ihan yhtäkkiä... Tiedän että tunne oli molemminpuolinen. Se tästä tekee niin vaikeaa.

Olen koko viikon miettinyt miten uskallan ottaa yhteyttä... Hänen tilanne eikä minunkaan ole ihan helpoimmasta päästä.

Tuntuu siltä että jos me oltais yhdessä, kaikki muu järjestyisi. Ehkä lapsellista mutta en ole tuntenut näin koskaan ennen.

Ihastuminen parisuhteessa kertoo siitä, että vanhassa suhteessa on jotain vialla. Onko läheisyyttä tarpeeksi? Itse olen ollut samassa tilanteessa ja menin jättämään vanhan parisuhteen, vaikka ongelmat olisi voinut ratkaista. Sitten ihastuksen kanssa meni hetki hyvin ja ero tuli. Arvaa kaduttaako? mm. asumisen kustannukset tuplaantuivat ja rahat eivät enää riitä mihinkään. Nyt osaisin tuttua ja turvallista parisuhdetta arvostaa. Ei kannata olla ihastuksen kanssa missään tekemisissä, helpommin sanottu kuin tehty toki. Jossain vaiheessa päädyt pisteeseen, josta ei ole enää paluuta.

Mieti kaikkia ihmisiä, joihin olet elämäsi aikana ihastunut. Tajuat, että se tunne menee ohi. Tuttua ja turvallista parisuhdetta ei pysty läheskään joka ihastuksen kanssa rakentamaan. Mieti jos jäätkin lopulta yksin, se on erittäin todennäköistä.

Mutta jos parisuhteessasi on jo pitkään ollut pahoja ongelmia, go for it! Mutta ensin on tehtävä valinta ja jätettävä vanha. Vasta sen jälkeen selvitetään, kiinnostaako uudella. Reilu peli ennen kaikkea.

Mitäpä jos ihminen tuntee itsensä ja tietää ettei ihastu helpolla, sitäpaitsi ihastumisen tunteet menevät ohitse suht nopeasti, jos ovat vain ihastusta. No voihan sitä suhteeseensakin jäädä ja odottaa uutta ihastumista, ehkä niistä jokin on sellainen että saa irrottautumaan vanhasta suhteesta. Kannattaa siis tosiaan miettiä, jäädäkö vanhaan suhteeseen. Ja kai jokainen nyt sen tajuaa ettei mistään siitä uudestakaan suhteesta voi olla koskaan täysin varma.
Itsekin olen nykyisen suhteen aikana ollut ihastunut enemmänkin kuin kerran, mutta aina tiennyt milloin kyseessä on vain ohimenevä ihastus enkä tilanteelle tehnyt mitään. Todellisen ihastumisen ja rakstumisen tiedän myös, no aina ne ei ole kummankinpuolisia.

Se vaan on sillä lailla ettei mikään kestä ikuisesti ja ainoita rehellisiä vastauksia saat naamalta, joka katsoo peilistä!

Typerää ihastua.

Toi Pete1111 on joku jätetty nainen. (terv kyöökkipsykologi)

Minusta elämässä on riskejä. Jos ei ota riskejä ikinä, on elämä keskinkertaisuutta. Vähän kuin pistäisi pankkiin rahaa ja laittaisi jonkun rahastotilin.. Siellä se raha kasvaisi parissakymmenessä vuodessa korkoa vain hieman. Mutta taas jos joku ymmärtää ja seuraa sydäntään ja päättääkin sijoittaa osakkeisiin, on siinä jo riskinsä.

Jos pelkää elämää, pelkää ihmisiä, pelkää riskejä ja kököttää asunnossaan, voi elämä olla mukavan rauhallista ja turvallisentuntuista. Joillekin se sopii. Joidenkin on pakko joskus, vaikka pelottaisikin, niin poistua sieltä asunnosta uuteen seikkailuun ja ehkä silloin voi käydä että joku tulee ja ryöstää sinut iltapimeässä tai unohdat avaimesi työpöydän päälle, tai sitten saattaa tapahtua jotain sellaista positiivista mitä ei arvaakkaan. Jokainen valinta teet, voi muuttaa elämääsi. Näin minä uskon.

Ei voi sanoa yhdelle henkilölle että tee näin tai noin. Itseään ja sydäntään kuuntelemalla löytää vastauksen.

En minäkään ymmärrä itseäni, ja väliäkö sillä. Olen päättänyt tulla järkiini oli ymmärrystä tai ei. Voinko lakata ajattelemasta sitä miestä, siihen on liian aikaista sanoa mitään, yritän parhaani. Käväisin, meen saunaan ja hukun ehkä saunakiuluun.

Joskus sitä vain kohtaa ihmisen, joka pysäyttää, vie ajatukset, jonka seurasta ei halua poistua. Joskus toivoo et se toinen ottaisi riskin oli parisuhteessa tai ei. Tunteet voi selvittää varattukin ihminen. Voihan sitä päättää tulla järkiinsä, mutta ei se vain käy niin todellisuudessa.

Ainoa kokemukseni rakkaudesta on se kun sitä ei saa omakseen.
Varo ettet mene tunteinesi askeltakaan pidemmälle.
Minä menin ja nyt tuntuu siltä ettei enää tunnu mitään.
Sydän joko särkynyt tai muuttunut lopullisesti kiveksi.

Kiitos järkevistä vastauksistanne! Oli helpottavaa lukea, että samanlaisessa elämäntilanteessa on ihmisiä nyt ja aiemminkin, vaikka eivät kaikki enää niin hyvällä pohjalla, valitettavasti.
En vain tiedä itsekkään mikä tässä tilanteessa on järkevää ja mikä ei. Sydän sanoo toista, kuin järki ja aina tottunut sydäntä tunneasioissa kuuntelemaan. Mutta en halua kumppanilleni mitään pahaa, enkä halua että joutuu minun takiani kärsimään, mutta toisaalta olisiko viisasta ottaa riski ja kertoa, että olen ihastunut toiseen, jotta en pidä asioista häntä pimennossa, koska tavallaan loukkaan häntä jo nyt näillä tunteilla, josta hän ei tiedä mitään? Vai vaan odottaa, että jos onkin ohimenevää laatua ja sieltä se ihana parisuhteemme vielä joskus palautuu ennalleen, ilman minun typeriä ihastumisiani?

Vahvasta ihastuksesta täytyy kertoa puolisolle. Ei se mene niin, että se mitä ei tiedä ei loukkaa. Pettämisenkinkö jättäisit kertomatta, jos toinen ei vaan tiedä. REHELLISYYS on suhteen perusta sitäpaitsi, kyllä näistä ihastuksista syntyy hienoja ja syviä parisuhteitakin toisinaan näin nähnyt lähipiirissäkin. Ja vahvat ihastumiset kertoo ettei kaikki suhteessa ole kunnossa, tai riippuu tietenkin ihmisistä.

Sitä juuri miettinyt, että mielestäni rehellisyys on suhteen perusta, mutta toisaalta, kun mitään ei ole tapahtunut, eikä tapahtumassa, niin oman itseni takiako haluan synninpäästön siitä, että olen ihastunut ja saatan tämän kertomalla loukata kumppaniani ja saada aikaan vain turhaa mustasukkaisuutta ja panikointia, puolin jos toisin. Vaikea tilanne, molemmissa puolensa, kertoa tai jättää kertomatta. Mutta tällä hetkellä koitan vain unohtaa ja antaa asian olla, kertomatta kumppanille, jos tunteet syvenisivät, niin tekisin toisin.

Saat digikameran ilmaiseksi! http://www.dateme.fi/contest/1414/14970

Ja Marko jakelee ihan ilmaiseksi (digikameroita) aijaijai. Miten lie Markollekin käynyt?

Joillakin vielä on tässä sellainen riippakivi, että on ns. "pakko" olla tekemisissä. Toivottavasti sinulla ei, niin ei vaikeuta kuviota.

Minä olen myös ihastunut varattuun ja olen varattu.... viestittelen facebookissa elätellen unelmia.....

Olen kokenut samaa ihastuksissani silloisen miehen ystävään. Äiti neuvoi, jos me harrastaisimme yhdessä ex mieheni kanssa jotain oli se sitten lenkkeilyä tai ruuan laittoa. Niin siinä kyllä unohtuisi ihastumiset ja muut, niin kävi. Harrastimme liki yli 5v seinäkiipeilyä..

Markus?

"Hienoa", että asioistaan ja tekemisistään, tunteistaan johonkin ulkopuoliseen voi aina kertoa kumppanilleen ja näin puhdistaa omaatuntoaan, josko paskan määrä on vakio, joten oma kärsimyksesi vain siirtyy kumppanisi sydäntä painamaan ja itsesääliään ruokkimaan. Ihmeellistä, miten ihmiset jaksavat kaiken sen tunteiden myrskyn päässään ja sydämessään, kun homma on oikein aktiivisessa vaiheessa.. se on kuin huumetta.. vaan kun tulee "krapula", eli katumus, joka tulee varmasti ensihuuman haihduttua, johon riittää uskomattoman pieni asia, lihaa hampaan raossa.. piereskely.. tai mikä muu häiritsevä asia hyvänsä, pitää asia kaataa het jonkun muun niskaan, siis konkreettisesti keventää sydäntään. Kannattais miettiä, onko tuo kumppani niin turha ihminen, että hänen niskaansa voi aina kaataa kuorman henkistä sontaa, eli hyvin joutaa rypemään säälissään.. sinähän kertomisesi yhteydessä edellytät myös anteeksiantoa, eli, ei se sinun pettämisesi niin paha ole, vaan se että arvostat kumppaniasi niin vähän, että kaadat paskasi hänen kannettavakseen vain itsekeskeisyytesi vuoksi. Eli, ei tunteet, eikä teotkaan ulkopuoliseen henkilöön ole niin paha kuin tekijän itsekeskeisyys ja sen mukanaantuoma henkinen rasite. Yleensä nämä ihmiset, jotka täällä huutavat ja vaativat "rehelllisyyttä".. eli kertomista, omaavat henkilökohtaisia kokemuksia asiasta ja ovat jo kaataneet oman paskakuormansa jonkun niskaan.. tai heidän niskaansa on kuorma kipattu. Kantakaa itse kuormanne ja vastuunne..sanoisin.
[[..Kylläpä tuli asiaa turhasta aiheesta.-. on tämä verbaliikka vaan hienoa..]]

Jos teet sitä mitä olet aina ennenkin tehnyt, saat sitä mitä olet aina ennenkin saanut.

Tässä pieni lainaus kirjasta Hellyyden anatomia (perustuu tieteelliseen tutkimukseen ihmisten käyttäytymisestä):
Toisiinsa rakastuneiden aikuisten ihmisten välille kehittyy täydellinen luottamus ja sen mukana täydellinen ruumiillinen läheisyys. Oikeassa todellisessa rakkaudessa ei ole mitään "antamista ja ottamista", pelkästään antamista.
Tällaiseen suhteeseen ryhtyminen näyttää varovaisesta, laskelmoivasta aikuisesta uhkarohkealta siirrolta. "Antaa mennä"-tyyliä ja luottamusta vastaan vaikuttava asenne on valtavan tehokas. Rakkaus rikkoisi kaikki ne kaupanhieronnan ja sopimisen säännöt, joihin ihminen on kaikissa muissa aikuisiän suhteissaan tottunut. Elleivät hänen aivojensa eräät alemmat keskukset auttaisi häntä hiukan, korkeammat aivokeskukset eivät antaisi hänelle koskaan lupaa rakastumiseen. Mutta lajimme onneksi tätä apua tulee, ja usein rakastumme vastoin kaikkia järkisyitä. Joillakin meistä tämä luonnon prosessi ehkäistyy, ja jos tällaiset ihmiset solmivat avioliiton tai sitä vastaavan, he toimivat kuin kyseessä olisi liikeasia: sinä hoidat lapset, minä ansaitsen rahat. Tällainen "lasten ostaminen" tai "statuksen ostaminen" on ikävä kyllä tullut yleiseksi, mutta siihen sisältyy vaaroja. Parisiteen muodostanutta naista ja miestä ei siinä pidä koossa keskinäinen kiintymys, vaan sosiaalisen sovinnaisuuden ulkoinen paine. Tämä merkitsee sitä, että parin luonnollinen rakastumiskyky säilyy heidän aivoissaan ja voi puhjeta toimintaan varoituksetta milloin vain luodakseen todellisen tunnesiteen heidän virallisen liittonsa ulkopuolella.
Niillä, joilla on onnea, ei näin tapahdu. He huomaavat rakastuvansa voimatta itse säädellä sitä ja solmivat aidot rakkauden siteet toisiinsa

Voi Voi Katinka. Sot sot

Niin. Paljon on tullut tässä ketjussa mielipiteitä esille ihan "elävästä elämästä" ja myös hieman tutkimustuloksia. Mitä mieltä sinä, aloittaja, olet nyt?

Rakastuin 19 vuotiaana mieheen joka oli komea toimitusjohtaja ja poikamies, 25 v! No, oli sitten akallinen ja lapsien isä, se selvisi myöhemmin. Mutta mulla kesti yli 10 vuotta ennen kuin tajusin oman asemani toisena, tilapäisenä naisena, ja koko sen ajan tuhosin itseäni, parisuhteeni, perheeni, ja vain koska en pystynyt irrottautumaan siitä ihme tunteesta jonka koin hänen kanssaan tai hänen takiaan. Ja voi helevetti, vieläkin ajattelen, missä m i n ä tein väärin...

Voisiko joku yrittää selittää mikä on ihastumisen ja rakastumisen ero... koska ihastuminen tuntuu parhaalta ja rakastamista aina hehkutetaan.. Kuitenkin rakastaminen tarkoittaa että kohde on jo tuttu ja se taas on minulla intohimolle täyttä myrkkyä..

Olen myös ihastunut typerästi erääseen tuttavanaiseen :/

Hmm...Olipa taas paljon kommentteja jossa elämä valutti hunajatippoja ja lastenromantiikkaa.

julkisuudentavoittelua joo https://www.youtube.com/watch?v=eIVkmOQVySM

Olin nuoruudessani ihastunut, rakastunut, mutta järki oli viisas ja sanoi ei. Aikaa on kulunut ja molemmat olemme vapaita, Olen toisaalla elänyt pitkän avioliiton, Olen tavannut tämän ihastukseni, ei sykähdyttänyt millään tavalla ihmettelen vaan ettei ne ihastukset niin ylitsepääsemättömiä ole. Turhaa niihin tuhlata ajatuksia.

Magee nimimerkki!!! :DD
Aloittajalla siis. . . .

vitun horo. yhdenyönsuteiden kuluttama kilohaara. Jeesus vihaa sinua

t. Obadja

Ihastumisia tapahtuu vaikka olisikin parisuhteessa. Se on ihan normaalia. Eri asia on, kääntyykö ihastumisen tunne toiminnaksi eli alatko tietoisesti viettämään ihastuksesi kanssa enemmän aikaa jms. Pettämistä on se, mitä et voisi tehdä ihastuksesi seurassa silloin kun kumppanisi on läsnä. Tunteilleen ei voi mitään. Mielestäni kumppanillesi ei pidä kertoa ihastuksistasi, mutta pettää ei saa. Varmasti kumppanisikin on tavannut viehättäviä ihmisiä, joihin hän on vähän ihastunut.

Kielletty hedelmä kiinnostaa aina mitä enemmän sitä itseltään kieltää. Uudet ihmiset ovat virkistäviä ja kiinnostavia. Nämäkin uudet ihmiset saattavat muuttua joskus sitten vanhoiksi joihin kyllästyy ja sitten lähtee taas etsimään uutta ja kiinnostavampaa. Onko kyse vain jännityksen etsinnästä tylsään elämään, vaikeasti tavoiteltavuus tms.?

Kukaan ei ole täydellinen eikä suhde ole täydellinen. Kannattaa tutkiskella itseään ja miettiä mitä haluaa. Myös omalla asenteella ja ajatuksilla on suuri voima siihen, millaisia asiat ovat ja miten ne näkee. Puuttuuko suhteestasi jotain mitä luulet saavasi tältä ihastukselta enemmän? Voisitko tehdä itse töitä sen eteen että suhteeseesi saataisiin enemmän tätä asiaa?

Mutta jos koko ajan huomaa etsivänsä parempaa, ihastuu muihin ja kokee että suhteesta yrityksestä huolimatta puuttuu jotain tärkeää, kannattaa antaa toisen mennä tai ottaa vähintään taukoa.

http://adf.ly/146Wo0

Tämän pitäisi auttaa sinua :)http://adf.ly/146Wo0

Mielestäni turhaa itseä liikaa soimaamaan. Kyse kumminkin vain ajatuksista ja tunteistä suhteen ulkopuolella olevaa ihmistä kohtaan. Suosittelisin panostamaan nykyiseen suhteeseen nyt sata nolla. Olen myös sitä mieltä että suhteessa voi olla jotain pientä ongelmaa jota kenties et ole tajunnut.
Älä lähesty ihastustasi, olen aika varma että kyseessä ohimenevä tunne.
Panosta suhteeseesi. Jos et halua kertoa nykyisellesi ihastuksestasi, käykää keskustelua suhteestanne muuten. Miksi heittää hukkaan pitkä suhdetta, joka sanojesi mukaan toimii.

Jonkin verran typeriähän ihastuneet yleensä ovat. Kuitenkin typerintä on pilata hyvää aviosuhdetta sen takia. Jos olet ihastunut, koeta työstää se pois. Itse olen ollut samassa jamassa jo parikin kertaa elämässäni ja olen paraikaa. Ei silti tulisi mieleenikään alkaa pahoittaa mieheni mieltä sillä. Ihastuminen menee yleensä vuodessa ohi, eli niin kauan voit joutua kärvistelemään. Itsestäni olen huomannut, että jos on tarpeeksi tekemistä ja muuta puuhaa pollalle, niin silloin alkaa helpottaa. Tuollainen ihastuminen saattaa johtua mm myös hormonihäiriöistä tai siitä ettei omassa suhteessa ihan kaikki ole kohdallaan. Miehelläni oli hieman terveysvaivoja ja oli sen tähden minulla jatkuvasti vihainen ja huusi pienimmästäkin asiasta. Itse olin yhteydessä ihastukseni kohteeseen aina vain puhelimitse ja hänen soittonsa ja myötätuntonsa helpottivat omaa oloani, joten siinä valmis soppa ja akka rakastunut kuin teini-ikäinen. Kuitenkin kun saimme mieheni terveysongelmat ratkaistua ja kun vietin tarkoituksella enemmän läheistä aikaa hänen kanssaan, jolloin molemmat saimme tarpeeksi ihokosketusta ja hyväilyjä, niin tilanne alkoi parantui. Ihokosketushan lisää uskollisuutta, se on lääketieteellisestikin todistettu (oksitosiini). Mieheni kanssa menee nyt oikein hyvin ja työstän tätä ihastumistani omassa pollassa, muttei tulisi mieleenikään kertoa siitä miehelleni, ei ole hänen vikansa jos minulla viiraa. Olen kertonut ihastukseni kohteelle asiasta ja hän ymmärtää sen myös, ei kuitenkaan käsittääkseni vastaa tunteisiini, koska hänelläkin on nyt juuri vaikeaa aikaa elämässään. Jos joskus tulisi aika että tarvitsisin uutta suhdetta, avioliittoni pitäisi ensin olla kunnolla ohi ja sen jälkeen vasta hakisin uutta, ehkä mahdollisesti tämänhetkisen suunnalta, jos hänellä on on silloin tilanne erilainen, mutta jokaisen on muistettava vihkivalan "Tahdotko rakastaa" johon on silloin vastattu Kyllä. Eli rakastaminen on aina myös tahdon asia, jossa on tehty lupaus. Ja lupaukset täytyy pitää.

Obadja!

Älä sekota Jeesusta tähän.
Jeesus ei vihaa syntisiä vaan säälii. Ihmistä kiusaa Raamatun mukaan hänen omat himonsa - siis itsekeskeisyys. Se istuu meissä kaikissa - toisissa enemmän toisissa vähemmän. Ne, jotka tajuavat, että itsekeskeisyyttä vastaan on aktiivisesti taisteltava saavat elää paradoksaalisesti kyllä, paljon yltäkylläisempää elämää. Jos uskallat ja todella haluat tietää, mikä olisi sinulle parasta, ala toteuttaa oikeita tekoja- esimerkiksi rukoile puolisollesi parempaa puolisoa kuin sinä tällä hetkellä.

Pitäisi tutustua sen verran onko seuraava kaapattu Kristukselle, sillä kaikkea ei saa kokonaan tässä maailmassa.

Ei tarvi pettää kumppania eikä jättää, jos on alusta pitäen sopinut, että uusia ihastuksia tai uusia kumppaneita voi olla. Ilmiön nimi on polyamoria. Toimii joillain.

Ja ihan varmasti nainen tämä aloittaja,ne eivät sitten osaa pitää tuollaisia asioita järjestyksessä päänsä sisällä...;=D

No kaikkihan elämässä virheitä tekee, mutta mietipä kumpi on virhe avioliitto vai ihastuminen? Hyvässä onnellisessa suhteessa ei vaan muut kiinnosta.

Hei, tässä on monet kirjoittanut asiaa! Ihastuksia tulee ja menee, ollaan tunneihmisiä..? Mutaa jos kerran hyvä suhde niin karista pois! Et voi estää lintua
Lentämästä pääsi yli mutta voit estää pesää rakentamasta! Keep in mind..

Ihastuminen parisuhteessakin on aivan normaalia. Se on se ihmisen eläimellinen puoli, joka yhä puskee pintaan. Mutta ihmisellä on myös järki, itsetietoisuus ja moraali - toisin sanoen ihastuminen ei ratkaise mitään vaan se, kuinka tilanteessa toimii. Ihastuksen tunteet kyllä haalistuvat ja katoavat, kun et ruoki niitä.

Kyllähän tänäpäivänä houkutuksia on enemmän, kuin tarpeeksi ja etsivä löytää.
Olen ollut yli 30 vuotta saman naisen kanssa, ja täytyy kyllä sanoa että mahdollisuuksia on ollut varmasti molemmilla, mutta kerron nyt omasta puolestani mikä pitää meidät yhdessä. Toisen arvostaminen, kunnioittaminen, toinen tekee toisen puolesta asioita pyytämättä, ihanat lapset, ja tietenkin s****. Pitää osata kieltäytyä jos houkutuksia tulee, tulee mieletön olo kun saa kieltäytyä jostain tarjotusta ( Hitto mä olen kova jätkä, mikä mimmi ja mä sanoin et sory)
Vaimoni on näytänyt teoillaan, kuinka paljon hän välittää ja rakastaa minua, ja minä teen samoin. Mielestäni on säälittävää mihin maailma on menossa, koko ajan etsitään jotain ja näkyvyys tai näyttävyys on tärkeämpää kuin mikään muu, ja tiedotusvälineet on ihan oma lukunsa, mitä paskaa sieltä tulee, onko ihmiset hulluja, niille varmaan maksetaan niin hyvin, en keksi kyllä muuta selitystä.

Jos alkoholi kulutuksesi kasvaa.... Kokeilisit raitistumista tiedätkö kuka sinulle puhuu kuin isäsi. Tänään ja huominen on saman arvoisia vai oliko toisinpäin. Jos kuitenkin yritetään olla toistamatta äskeistä, ja olet hyväksynyt päiväsi missä elät. Tahtoisitko kertoa siitä tuttavillesi olemmehan samanlaisia. Jos miehesi tunnistaa itsensä sinusta ehkä tahtoisit keskustella asiasta hänelle
Tähden loistosta se lähtee, sydän sykkii, vuorotellen sanomme toisillemme kiitos. Kuljemme käsikädessä kuin sydän sydämmestä. Tuleeko siitä tähti, planeetta on tosi onneton kysymys. Parempi on kysyä olenko rakastunut oikeasti tai toisinpäin olemmeko toivoneet tämän tapahtuvaksi. Kun tähti kuolee tyhjyydessä se pamahtaa. Tulee sota ja rauniot on karmeita. Toivotko linnallesi lasinsiruja turha toive se on oma elämäsi silti kysymys on realistinen. Tilanne on samanlainen kaikilla kun onneton tekee virheen hyvyyden puolustaminen on vaihtoehto. Taivaalta putoaa kiviä niskaanne kuin kivenmurikka ilman sädekehää tähden loisto saa sen kasvamaan ja tuhoutumaan, tärisee lopulta polttaa ja sataa omaan niskaan. Tähti on kuningas ja kysyy olemmeko tahtoneet nähdä loiston vai jo saaneet tarpeeksi. Miksi muuten toimisitte tulehan luokseni siitä se sydän vasta kiehuu.

Minun mieheni kertoi että oli ollut joskus ihastunut, mutta ei mitenkään vakavasti koskaan. Minä päätin reagoida sanomalla hänelle näin: "Niin kauan kun valitset minut, meillä on kaikki ok." Eli olin onnellinen että vaikka ihania naisia oli varmasti matkalla tullut vastaan, mieheni oli aina valinnut kuitenkin minut.

Olen nainen ja ihan ok parisuhteessa, mutta nyt olen ihastunut kaveriin ja hänkin minuun. Tunnustin asian miesystävälleni eikä hän tietenkään asiasta ilahtunut, mutta yhdessä ollaan edelleen. Päätin, että tutustun tähän ihastukseeni paremmin pelkästään ystävänä ja panostan parisuhteeseeni. Jos parisuhde menee päin mäntyä tai ihastus vain pysyy vielä pitkänkin ajan päästä, niin pitää ehkä miettiä uudelleen...

Olen kuitenkin tyytyväinen, kun kerroin miesystävälleni tästä tilanteesta, tuntuu reilummalta olla rehellinen.

jos on perhe lapsia, mieti onko puolisi niin huono, ei vetoa ym. ei kaikki voi olla tulista rakkautta, jos jo lapsiakin. Pettäminen syö omaa suhdetta ja Sinua itseäsi. (olen vanhamies).

Ap., mieti onko sillä ihmisellä, johon olet ihastunut tunteita myös sinua kohtaan? Jos ei ole laisinkaan, niin todellakin pilaat omaa elämääsi kertomalla nykyiselle ihastuneesi johonkin toiseen, jota et kuitenkaan saa, et välttämättä edes vaikka eroaisit jos ei ole molemminpuolisia tunteita. Eli eroamalla et välttämättä tätä toista saa itsellesi jos hän ei tunne samoin sinua kohtaan, mutta toki pääset halutessasi eroon henkilöstä, jonka kanssa seurustelit, mutta et tuntenut tarpeeksi vetoa. Kannattaa miettiä miksi olet suhteessa ihmisen kanssa, joka ei pyöri mielessäsi. Pakenetko arkea, etkö uskalla heittäytyä nykyiseen suhteeseesi, etsitkö jännitystä vai mitä? Se, että joku toinen henkilö pyörii vielä ajatuksissa ei tarkoita sitä, että se henkilö olisi juuri sinusta sinusta kiinnostunut. Onko hän sinusta kiinnostunut, oletko varma? Onko kyse aidosta kiinnostuksesta vai siirrätkö jotenkin tunteesi toiseen henkilöön, jotta niitä tunteita on helpompi käsitellä?

Itse olin aikoinani suhteessa naimisissa olevaan useamman vuoden. En ole koskaan katunut sitä, se oli yksi elämäni tärkeimmistä ja onnellisimmista suhteista. Oikeastaan se on ollut tähän astisista suhteista kaikista onnellisin ja kaikista eniten aidolla rakkaudella täytetty. Toki ymmärrän, että pettäminen on väärin ja on väärin seurustella naimisissa olevan kanssa, mutta toisaalta se oli elämäni parhain suhde (ainakin tähän asti). Mitään en kadu, toki suhde loppui aikoinaan sen mahdottomuuteen (toinen ei kuitenkaan halunnut erotakaan), mutta en katkeroitunut ja pääsin siitä aikoinani ylikin ihan kohtuullisen hyvin. Olen kiitollinen, että sain kokea sen kaiken suuren aidon rakkauden, vaikka salasuhde se olikin. Niin paljon kun saa lukea negatiivista salasuhteista, halusin tuoda vähän toisenlaisen puolen tässä esiin.

Hei ihastuja!

On täysin normaalia ihastua, vaikka useasti vuodessakin... Itse ihastuin vuosi sitten. Olen 31v, ollut samassa parisuhteessa 15 vuotta ja naimisissa nyt reilun vuoden saman ihmisen kanssa. Eli vuosi sitten avioliittoni oli todella tuore. Lapsia on kaksi, kouluikäinen ja kohta eskarilainen.

Ihastuin lähes 10 vuotta nuorempaan. Hän bongasi minut yöelämässä ja yritti aikansa, mutta perääntyi heti kun selvisi että olen naimisissa ja perheellinen. Fiksu nuorukainen. Mutta juttelimme illan aikana ja huomasin hänen olevan hyvä tyyyppi. Tämä hyvä tyyppi pyöri mielessäni noin puoli vuotta tiiviisti. Sai elimistöni hyrräämään, laihduin, oli energinen. Mietin välillä että onko tämä liitto sitä mitä halua, vaikka samalla tajusin, että mieheni on maailman ihanin ja teinistä asti on palavasti rakastettu toisiamme.

Joten, sallin itselleni tämän ihastumisen tunteen. Se sai oloni elväksi. Onneksi kyseinen henkilö asuun satojen kilometrien päässä enkä siis todnäk tule törmäämään häneen enää koskaan. Edelleenkin joskus tiettyinä hetkinä hän tulee mieleeni. Meillä oli äärettömän hyvä keskustelu vuosi sitten, jaoimme samoja kokemuksia lapsuudesta ym. Mutta järki käteen. Ihminen voi ihatua vaikka lyhtypylvääseen jos niikseen tulee. Puntaroi tunteitasi ja jos sinulle on joku luotettava ystävä, niin kerro hänelle, se helpottaa.

t. hullaantuminen on helppoa

Ihastumisia sattuu mutta ne on vain karsittava pois.Oma parisuhde ei pääse kehittymään ja syvenemään kun ei pysy ruodussa.Menetät myös itse luottamuksen ja vakavaan parisuhteeseen on vaikea myöhemmin sitoutua.

Ei ole oikein syyllistää itseään tai ketään haukkua siitä että ihastuu toiseen. Se on ihan normaalia. Mutta kannattaako ihastusta sanoa puolisolle, no ei. Ei kaikkea tarvi kertoa, jos ei ole tekemässä mitään sen enempää.
Itse kun ihastuin tässä muutama vuosi sitten, niin olin kiitollinen että tunsin vielä niin ihanaa tunnetta. Hyväksyin sen mutta järkeilin asian kun oma liitto oli kuitenkin melkein täydellinen ja täydellistähän ei ole olemassakaan. Tai en tiedä, ei ole kokemusta täydellisestä liitosta.
Tärkeintä on varmaan hyväksyä itsensä ja muut ihmiset hairahtuvaisina, herkkinä ja tuntevina ihmisinä, eikä yrittää pakottaa itseään olemaan tuntematta. Koska ainakin itselle kävi niin että kun myönsin itselleni asian ja hyväksyin, se ei tullut pakkomielteeksi. Jos oma liitto on hyvä, eihän sitä kannata pilata uskottomuudella, se on pahinta mitä voi itselleen tehdä. Eikä eron syyksi kannata ihastusta laittaa, siihen on varmaan jokin muu syy, jos liitto ei toimi.

"pettänytja oppinut"


Ei ole oikein syyllistää itseään tai ketään haukkua siitä että ihastuu toiseen. Se on ihan normaalia. Mutta kannattaako ihastusta sanoa puolisolle, no ei. Ei kaikkea tarvi kertoa, jos ei ole tekemässä mitään sen enempää.

Itse kun ihastuin tässä muutama vuosi sitten, niin olin kiitollinen että tunsin vielä niin ihanaa tunnetta. Hyväksyin sen mutta järkeilin asian kun oma liitto oli kuitenkin melkein täydellinen ja täydellistähän ei ole olemassakaan. Tai en tiedä, ei ole kokemusta täydellisestä liitosta.

Tärkeintä on varmaan hyväksyä itsensä ja muut ihmiset hairahtuvaisina, herkkinä ja tuntevina ihmisinä, eikä yrittää pakottaa itseään olemaan tuntematta. Koska ainakin itselle kävi niin että kun myönsin itselleni asian ja hyväksyin, se ei tullut pakkomielteeksi. Jos oma liitto on hyvä, eihän sitä kannata pilata uskottomuudella, se on pahinta mitä voi itselleen tehdä. Eikä eron syyksi kannata ihastusta laittaa, siihen on varmaan jokin muu syy, jos liitto ei toimi.
Joka kerran on ymmärtänyt mitä uskollisuus merkitsee ei siitä luovu! On se vaan niin !!

Katson peiliin... peili näyttää aivan hyvältä tänään:)

Päivän mietelause teille hyvät naiset ja herrat. Juuri ajattelin näin <3, ennen poistumista... ajattelin jakaa ajatukseni teidän kanssa :)

" elämää ei ole tarkoituskaan ymmärtää, vaan pelkästään elää"

Ihastuin toiseen mieheen n. 5 vuotta sitten, ihan vaan hurahdin vaikka rakastin omaa miestäni aivan valtavasti. Olin kuin huumeessa tuosta ihastumisesta, mutta järkeilin mistä on kyse, enkä halunnut ajautua suhteeseen. Ihastuminen on outoa kemiaa, joka tunnetusti ei kestä. Olin tyytyväinen valintaani ja uskollisuuteeni. Parin vuoden päästä ihastuminen oli täysin ohi. En enää tajua miten näin tyypin niin mustavalkoisen täydellisenä.

Mutta osat kääntyivät. Mieheni ihastui itseään huomattavasti nuorempaan naiseen. Ymmärsin mistä hänen harhaiset tulevaisuudensuunnitelmat tulivat, olinhan itsekin ollut ihastunut, mutta olin todella katkera, kun mies ei erottanut ihastumisen ja rakastumisen eroa eikä kunnioittanut pitkää ja onnellista suhdettamme. Hän lähti naisen perään, joka oli "täydellisen ihana".

Mies ja ihastus asuvat nyt yhdessä. Suhde on kestänyt pari vuotta. Olen saanut muutaman viestin että mies kaipaa minua. Mies haluaisi myös että ystävyytemme jatkuisi ja voisimme tapailla silloin tällöin, sillä olen ollut hänelle niin tärkeä. (Varmaan silloinkin kun jyysti opiskelijatyttöä sängyssämme kotonani). Minulle nuo viestit ovat todella raskaita, sillä kaikki se jätetyksi tulemisen suru, viha ja katkeruus tuntuu erityisen turhalta kun mies viesteillään muistuttaa että menetin kahden vuosikymmenen rakkauden kahden vuoden ihastuksen takia.

En osaa sanoa kannattiko vaihto hänen osaltaan. Minun elämäni ja luottamukseni ihmisiin se rikkoi. Sairastin vuoden masennusta mutta nyt elämä tasaantunut tunnottomaan perustilaan. En kuitenkaan pysty enää kuin pinnallisiin suhteisiin sillä pelkään tulevani jätetyksi jonkun pikkuasian takia. Tuomittuna kulkemaan.

ihastunut minäkin, mutta ihastumisen kohde ei minuun.. naimisissa olen. siis kaipaan että joku olis ihastunut minuun jne.

Ei siinä mitään typerää ole. Se on melko tavallista, ja ihastuksia tulee monelle ihan läpi elämän. En ala mitään evoluutiosta tai psykologiasta sen kummemmin ihmettelemään,
kun en kaikkea ole lukenut. Mutta siis, ihminen varmaan tavalla tai toisella ihastuu, monesti elämänsä aikana. Ja jos vielä ollaan esim. avioliitossa, niin sehän juuri erottaa meitä eläimistä, että vaikka nyt olisikin jokin ihastus, niin ei heti lähdetä minnekään juoksemaan. Se on sitten eri asia, yksilökohtaisesti, kuinka voimakas tämä "ihastuminen" on, ja välillä erehdytään jopa luulemaan sitä rakastumiseksi (näiden välinen ero sekin yksilökohtaista). Mutta, oli sitten kuinka voimakas ihastuminen tai rakastuminen, niin sehän tässä ratkaisee, mitä sitten teet asian suhteen - vai oletko mitään tekemättä. Jos se on vaan ihastus, sanooko jokin sisälläsi, että "pitäisi ottaa selvää", onko siinä jotain muuta, onko se yksipuolista, ja jos ei, meinaatko siitä vielä eteenpäin, aiotko jollain tapaa signaloida tunteitasi...
Monelle tulee mieletön morkkis, syyllisyys ja itseinho, ihan siitä, että on johonkin toiseen ihastunut, vaikka onkin onnellisessa suhteessa. Voi tuntua jopa siltä, että olisi pettänyt kumppania/puolisoa, vaikkei mitään olisi tapahtunut, paitsi aivosi sisällä. Taas toisaalta, voi olla myös merkki siitä, ettei kaikki olekaan niin hyvin. Moni laittaakin silmät kiinni tässä vaiheessa, koska eivät halua kasvotusten sellaisen mahdollisen realiteetin kanssa, ettei kaikki olekaan niin hyvin. Toiset taas oikeuttavat juuri sillä sen, että "tätähän pitää tutkia ja selvittää", mutta monasti sitten sotkeudutaan (jopa tahattomasti) pettämiseen, eikä kenelläkään sitten ole kivaa. Useimmat ihastukset kestävät jotain päiviä - tai viikkoja,
ja jos tutkit itseäsi, katsot partneriasia, rakastat häntä, hän sinua, kunnioitatte, välitätte ja arvostatte toisianne ja olette oikeasti onnellisia, silloin ei tällaisella ihastuksella pitäisi olla mitään merkitystä. Punnitse nyt siis, menneisyyttäsi partnerisi/puolisosi kanssa, nykyhetkeä ja mahdollista tulevaisuutta, ja mieti sen jälkeen, vieläkö haluat jotain ihastuksestasi selvitellä. Sellaisia tulee ja menee. Jos se on jotain muuta ja haluat sitä polkua tutkia/seurata, ole valmis siihen, että voit joutua luopumaan nykyisestä, ja voi olla, ettei paluuta ole. Ja voi olla, että ihastuksesi kanssa, ettei siitäkään mitään tule. "Who dares wins"

Ihan pakko myös kommentoida. Minun tarinassani sain yht äkkiä tietää, että ihminen jonka olin tuntenut jo ainakin kymmenen vuotta, oli ollut minuun rakastunut koko sen ajan. Itse en ollut ikinä osannut epäillä mitään. Olin silloin jo naimisissa ja kaksi lasta. Mutta siitä tuo onneton ihastuminen lähti. Yritin asian unohtaa. Varmasti hänkin. (myös hän on pitkässä suhteessa) Puolen vuoden päästä hän soitti, oli nauttinut hieman rohkaisua. Mies oli kotona, joten kovin montaa lausetta emme puhuneet. Kuitenkin ehti kertoa kuinka ei voi unohtaa. Meni taas tovi, ja sitten minä päätin puolestani soitella. (tyhmätyhmätyhmä) No, eipä sekään tilanne ollut hyvä. Ja siis tähän väliin vielä, että näemme tyypin kanssa jokseenkin säännöllisesti harrastuksen yhteydessä. Ja tilanne on ollut todellakin sydäntä raastava. Rupesin häntä sitten jo välttelemään, koska en kestänyt sitä hirveää tunnetta. Ja siis minulla on ihana mies, ja olin tuohon asti koko ajan kuvitellut olevani ihan oikeasti oikein onnellinen. Nythän kaikki oli hujan hajan. En tiennyt, miltä minusta oikeasti tuntuu. Ihastus-mies oli huomannut välttelyni, ja puhelinsoiton aikana pyysi, että ethän välttele. Pystyin kuitenkin jo vähän unohtamaan. Kun ensitunnustuksesta oli kulunut vuosi, näimme uudelleen vähän vastaavassa tilanteessa. Ja kaikki tunteet olivat taas aivan siinä. Heti. Vietimme oikeasti tosi kivan ja herttaisen illan. Toki emme päätyneet heiluttelemaan peittoa, vaan muuten, kun toisen kanssa on hyvä olla, niin vain on. Tästä seurasi taas kauhea tunteiden mylläkkä. Ihan hemmetin hirveää. Olin jo sitä mieltä, että pakko minun on erota, niin väärin omaa miestäni kohtaan kaikki ajatukset. Lähetimme joitain tekstiviestejä, mutta päätin vain unohtaa. Ja silti siihen ei vain pysty. Ei kokonaan. Voi mennä aikaa, etten ollenkaan ajattele, mutta taas menee pitkiä aikoja, jolloin on paljon mielessä. Minulla on nyt sitten tämän asian kanssa tahinoidessa mennyt 2,5 vuotta. Ja voin kertoa, että paljon onnellisempi olisin tämän ajan ollut, ellen ikinä olisi saanut tietää miehen tunteista. Minä en ainakaan tiedä, miten ikinä tämä tästä ratkeaa.

Ota vaimo russian hyva.teke ruokahyva huomaa miestä kovin aina http://kompravda.eu/

Vaikea toisia neuvoa. Ihastumistaipumus ei katoa mihinkään - tunteet voi olla mitä on, mutta sanansa ja tekonsa voi valita. Omatunto on itsekullakin omanlaisensa - tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta sen kanssa pitää osata elää. Joku perustaa olemisensa salaamiseen. Asiat saattaa kuitenkin alkaa vaivata ja painetta tulla eri muodoissa josko asiat paljastuu.
Omalla vaimollani (psykologi) oli ennen meitä suhteita naimisissa olevien miesten kanssa. Hänen omatuntonsa salli sen. Minä en noista tiennyt. Ihastuksia hänellä oli meidänkin 17 vuoden liiton aikana ( en tajunnut - ei vaivannut häntä). Ainakin yksi suhde (1 vuosi häiden jälkeen) oli. Tapasinkin tuon miehen. Minulle asian vakavampi taso ilmeni myöhemmin - vaimoa ei vaivannut ennen kuin tuli ilmi ja siitä olisi pitänyt keskustella. Vaimo oli aika ajoin ihastuksistaan pitänyt päiväkirjaa - se oli mielenkiintoista ja mennyttä avartavaa luettavaa. Oli tapaillut ihastustaan työkaveria koululla myös esikoisemme odotusaikaan. No avioliiton sitten aikanaan päättyessä uusi suhde oli jo valmiina. Onneksi tuon prosessin ymmärrän hyvin. Vaimon uusi suhde kesti 4 vuotta. Mies jätti hänet - hyvä niin:) Vaimo käy nyt terapiassa. Ilmeisesti tarpeeseensa. Ilmeisesti jotkin asiat ovat alkaneet vaivata.

Olen itse iloinen ja moisesta vapaa:) Minulla on 4 ihanaa lasta yhteishuoltajuudessa.

Asioidensa kanssa pitää tavalla tai toisella osata elää sekä nyt että tulevaisuudessa.

Omille tunteilleenhan ei siinä ensimmäisessä iskussa oikein voi mitään. Olen itse tämän kokenut n. vuosi sitten vaikka olenkin naimisissa rakastamani naisen kanssa. Näitä tunteita ei pitäisi säikähtää, vaan niistä pitäisi pystyä nauttimaan ilman surempia syyllisyyden tuntoja. Jostain syystä nämä moraalinvartijat käskevät lopettaa kaikenlaisen haihattelun ja unelmoimisen, vaikka väitän että heidänlaisilleen se uuden tunteen tunteminen voisi tehdä hyvää. :)

Kun varattu ihminen ihastuu, on hänen tunteitaan helppo vähätellä ulkopuolisena. Ihminen joka on ihastunut ei aina käyttäydy järkevästi, mutta typerä hän ei ole. Itse huomasin pitäväni tästä tunteesta hyvin paljon ja se piristi omaa olemustani huomattavasti, vaikka mitään "toimintaa" ei tämän ihastuksen kanssa ollut. Vain satunnaiset sähköpostit ja muu viestittely. Koko tänä aikana en lähtenyt viemään edezs ajatuksen tasolla suhdetta rakaaseen vaimooni roskakoriin, vaan halusin ja vaadin hiljaa itselleni ihan ikioman, pienen salaisuuden.

On hienoa huomata perheellisenä ruuhkavuosien keskellä, että täysin varauksetonta iloa saattaa vielä tuntea. Nautin siitä. Sinunkin kannattaa. Ihastus ei välttämättä kestä pitkään ja puolisosi ei siitä saa tietää, joten miksi et nyt nauttisi tunteistasi ja kun (huom. KUN) tunteiden viiltävin terä on tylsynyt, huomaat sen vierellä istuvan puolisosi kuitenkin parhaana kumppanina sinulle.

Ruoho ei todellakaan ole aina vihreämpää aidan takana pitkässä juoksussa, mutta ajoittain pieni, uuden vehreyden näkeminen aidan raosta piristää omaa elämää ilman, että lähimmäiset siitä loukkaantuisivat.

On turha mielestäni kysyä että "Mitä puolisosi olisi tästä mieltä?" Oikeanlaisella keskustelulla tämä saataisiin hoidettua mallikkaasti voimavaraksi suhteessa, väärin ulostullessaan voisi viaton ihastuminen rikkoa rakkauden pysyvästi.

Lyhyesti: NAUTI ÄLÄKÄ (VIELÄ) SYYLLISTÄ ITSEÄSI! :)

Hahahaa...
Nikto ne verit takaja yerunda! Venäläinen nainen ajattelee pelkästään rahaa, ei muuta! :) :D

Täälläkin kohtalokaveri..

Samassa veneessä ollaan. En aijo kertoa puolisolle mitään.

Käymme rakastuneen kaa matkoilla, kun työt antaa minulle vapauden. Kotona saa sanoa että työmatkalle menen.
Pitää osta kertoa että nyt on siellä viikonlopulla synttärit ja olen siellä...hyvin menee. Vaimo pesee pyykkiä ja laittaa housut kuntoon.

Pikkuhiljaa siirrän rahaa käteiseksi piiloon...olen tehnyt sitä jo muutaman vuoden. Se on varmistelua. Toki olemme tehneet kavereiden kaa pienet velkakirjat molemmin päin. Jos sattuu tartte maan niin siitä saa ittelle heti puolet hyvää.

Meillä on ollut jo 2v toisi hauskaa rakastajattaren kaa yhdessä. En uskaltaisi ehdottaa vaimolle kimppakivaa...siitä tulisi ero.
Näin on hyvä kun kaikki menee hyvin ja ollaan eri paikkakunnilla.

Mies kaipaa vaihtelua ja hyvää huolenpitoa myös työmatkoilla.

Lähdemme hiihtolomalla "työkavereiden" kaa pohjoiseen "erämökille" siellä ei ole muuta kun jänön jäljet. Luulen että on oikeasti kivaa vuokrattiin mökki ja pidetään hauskaa.

Tääl toimitaan sielleen...se on kunkin asia miten elää...

Kaikkee hyvee Teille.

Lapsenmurhista syytetty kuopiolaisäiti: Tarot-kortit kehottivat surmaamaan. Suomalaisessa yhteiskunnassa oleilee nykykristittyjä, jotka ei kertakaikkiaan voi lähteä edes työhönsä ilman ennustaja-teeveen ilmoitusta.

Tutustuminen on tarkoitusta varten. Jälkeenpäin raskauttaminen saattaa koitua nimittäin hyvinkin kohtalokkaaksi.

Heleppo vastaus... Unohdat ihastuksesi täysin.. sulla on elämäsikumppani jo vierellä

Nykykevyt kysymys, mutta tunsitteko todella koskaan toisianne, itsestänne mainitsematta.

Niin ihminen tuntee yleensä itsensä. Jos ihminen on pitkään ihastunut, vuosia niin kyllä se yleensä kertoo voimakkaista tunteista. Mutta sehän on totta, että toisen tunteista ja niiden syvyydestä on vaikea tietää. Sanonpa siis, että yksipuolinen ihastuminen ei ole mikään mukava ja kiva tunne vaan ihan kauheaa. Ja näin varsinkin, jos oma liitto on ihan huonolla tolalla. Itse olenkin tätä nykyä kirjoitellut enemmän tuonne avioero ja avioliitto sivustolle. Ja nykyään ymmärrän myös miksi ihmiset pettävät.
Ja alkuperäinen kysymys oli ylen typerä, kukaan ei lähde hyvästä liitosta, vaikka olisikin ihastunut! Kyllä ihmiset punnitsevat lähtiessään suhteen tilan, rakkauden, lapsitilanteen, rahalliset asiat ym. Mikä on sitten kullekin se hyvä liitto. Eronneista muuten tutkimusten mukaan kysyttiin onnellisuutta puolivuotta-vuosi eron jälkeen ja suurin osa 80% oli tyytyväisiä elämäänsä. Mutta näillä sivustoilla yritetään vaan puoltaa huonoissa suhteissakin pysymista, kun muuta ei uskalleta ja ymmärrän sen. Lähteminen on aina hirveän vaikeaa ja vielä vaikeammaksi sen tekee muiden ihmisten suvaitsemattomuus. Mutta huono suhde altistaa ihastumiselle ja ainahan sitä todellakin voi löytää sen elämänsä rakkauden.

Syrjähypyt ovat osa normaalia elämää eli anna palaa. Omassa parisuhteessa on joku pielessä jos ihastuu toiseen. Syrjähyppy voi olla kaipaamasi kohotus huomaamatta laskeneeseen itsetuntoosi.

en saa ajatusta pois nuoremmista hyväkuntoisista naisista/tytöistä jotka haluaava seksia vain että se on niin hyvää ja haluuvat sitä usein ja monta kertaa. kotona ei saa vaikka mitä tekis ja lämmittäs. koskaaan unelmani ei lakastu. en tiedä milloin "retkahdan" toisen lempeen

Oletko huomannut, kun joskus tekee hirveesti mieli kahvia, ja sitten kun juo lasillisen vettä, ei enää kahvilla niin väliä olekaan. Kysymys ei ollutkaan kofeiinin puutteesta vaan janosta. Elimistömme etenkin hormoonimme viestittävät kaikenlaista, mistä emme aina saa selvää, emme ymmärrä mistä oikeasti on kysymys. Rakkauden puute? Auttaisikohan jos kumppaninsa kanssa tekis arkipäiväisestä poikkeavaa? Kuvittele että kumppanisi onkin tuo ihastus, mieti miten ihastustasi lähentyisit, miten näyttäisit itsestäsi parhaimmat puolesi ja viettelisit hänet. Saattaisit saada kumppanistakin jotain uutta ja yllättävää esiin.

Kyllä ihmisten kyky hallita itseään on nykyaikana uskomattoman huonoa. Olen elänyt 2 pitkää suhdetta, joissa kummassakin olen rakastanut kumppania. En osaa muuta tähän sanoa kuin että, itselleni ei ollut suhteiden aikana minkäänlaista riskiäkään "ihastua" kehenkään. Se, miten se on mahdollista, on helppoa. Päätin vain että olen yhden naisen mies ja thats it. Kai minulla jokin ihastumisen estämisnappula tuolla pääkopassa siten on, jota ei taida mukamas monilla muilla olla. Konkreettisesti mitä tein ihastumisen estämiseksi, muuta kuin että päätin olla ihastumatta, oli se, etten yksinkertaisesti katsellut muita "sillä silmällä". Mutta sekin konkretia johtui todennäköisesti siitä, että olin ihastumisenestonappulaa painanut. Kyllä minua yrtitettiin "iskeä" monia kertoaja noiden suhteiden aikana. Ja useat "iskijät" olivat hyvin viehättäviä ja mukaviakin. Mutta ei pelkoa, että olisin retkahtanut.
Ottakaa hyvät veljet ja sisaret itseänne niskasta kiinni. Hävetkää heikkoutanne.
Jos tarkoitus on elää vakavassa suhteessa rakastamanne henkilön kanssa, löytäkää se nappula itsestänne, jokaisella se on. Tai sitten älkää alkako vakaviin suhteisiin!

Saat uuden iPhone 6 -puhelimen, klikkaa http://dy.fi/5s1

Olette lumppuja ja joudutte HELVETTIIN

Itselläni ei kovin montaa pidempää suhdetta ole takana. No teini-iässä ja nuoruudessa jonkin verran, mutta muutoin muutama pidempi suhde, josta viimeisimmästä lapsia. Suhteiden aikana olen saattanut ihastua, eikä noiden ihastumisien myötä ole mielessä käynyt lainkaan, että suhteeni niihin haluaisin päättää. Sen sijaan voimakkaamman ihastumisen myötä on selväksi tullut, että vanha suhde ei toimi ja olen paennut sitä kaikenlaiseen arkipäiväisyyteen, kunnes pakeneminen ei enää ole mahdollista. Aiemmassa suhteessa nuoruudessa huomasin vähitellen, että tämä ei ole riittävän suurta tunnetta ja onneksi huomasin tämän ennen lapsien saamista. Nuoruudessa asiat toimivat hieman eri tavoin. Nykyisen suhteen toimimattomuudesta sain osviittaa vasta vuosien vieriessä. Tietysti on satuttavaa, että asiat menivät näin. Näen kuitenkin yhtenä hyvänä puolena suhteestani lapset, jotka sain. Vaikka muu menisikin niin lapset ovat lahja. Tulevaisuudessa toivon parempaa onnea tai ehkä viisauttakin kumppanin valintaan. En ole pettäjätyyppiä vaan parisuhde ihminen. Mutta suhde on aina kahden kauppa.

Ei muuta kuin jäitä m....n tai tuheroon,sillä selviää:)

Vai että ajatuskin on pettämistä, kaikkea sitä kuulee. Tee niin että et ajattele häntä yhtään vaan käyt panemassa.

Meni saunaan mysteeriblondin kanssa – heräsi ilman kiveksiä/is

Synti tulee, kun sitä kutsutaan. Nykyään on helppoa toistaa erheensä uusioperheessä, kun ei eettisyys ja moraalius paina omaa itsetuntoa. Jos sitä koskaan olikaan.

Mistä te tiedätte kenenkään parisuhteista ja eroista ja niiden taustoista? Melkein toivoisin tuollaisille äärettömän suvaitsemattomille ja mustavalkoisille ihmisille hieman kokemusta huonommastakin suhteesta ja voisin sitten tulla kysymään, että miten menee. Ja jos pois haluaisit suhteestasi niin sitten voisin nimitellä kaikilla kauniilla sanoilla, senkin typerys ja taliaivo.

Älä mene "tunnustamaan". Eihän ihminen ole kenellekään muille vastuussa tunteistaan kuin itselleen. Tunteitaan ei aina voi valita ja jos et ole mennyt pitemmälle, et ole tehnyt mitään väärää. Tunteisiin ei voi pakottaa - tulos on yleensä päinvastainen. Jos yrität unohtaa tuota ihastustasi, se todennäköisesti vain vahvistuu ja tekee syyllisen olon. Meidän luterilainen kulttuurimme on hirvittävän ahdistava. Maailmassa on paljon kulttuureja, joissa ihmisellä voi olla monta puolisoa.
Ketään ihmistä ei voi omistaa - ei puolisoaan eikä rakkauksiaan. Yksin täällä taaperretaan ja yksin täältä lähdetään...

Provoa koko ketju, lähes kokonaan yhden miehen käsialaa. Lapsellista.

Et sinä ole typerä ihminen, eikä sinusta sellaista koskaan tulekaan. Olet tunneihminen. Näet ihastuksessasi sellaisia piirteitä, joihin haluaisit samaistua ts. yhtyä. Ei se ole kiellettyä eikä typerää. Parisuhteessa elävät voivat ihastua siinä, kuin toisetkin. Elämä on yllätyksiä täynnä. Eri asia on, tarviiko sen mennä sen pidemmälle. Sinuna tutkiskelisin tätä ihastusta vähän tarkemmin. Mitä yhteistä teillä on? Onko hän sellainen tyyppi, jonka kanssa vois jopa elää. Nämä ihastumiset menevät monesti ohi, kun todellisuus astuu kuvaan. Siinä vähän pettyy mutta parempi sekin, kuin rynnätä oikopäätä oudon ihmisen syliin. Asioilla on puolensa. Nämä neuvot siksi, koska haluat nykyisen parisuhteesi vielä toimivan.

Sinä vaan olet niin söpö M nainen.
Hyvin sopii sinulle tummat farkut ja musta paita ;)