Virittäytyykö aistinne jotenkin äärimmilleen kaikenlaisia ääniä ainakin hiukan säikähtäen. Itselläni kyllä, sitä biologiaa. Pelkään kyllä myös luonnoneläimiä erityisesti pimeässä hiihtäessä. Inhoittavaa oli kun sama rapsaus kuulu aivan samassa kohtaa (ehkä noin 50 m ladulta) metsässä hiihtäessä. Hiihdin siis edes-takaisin.
Olen siis nainen
Olen siis nainen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pimeässä metsässä en hiihdä,vaan uralla missä valot,aina sitä vähän taakse vilkaisee jos jotain isompaa ääntä,kerran tupsahti uralle pari kaurista vaiko peuraa,mikähän niitäkin ajoi,ehkä ilves tai joku susi hukka takaa,olivat aika hölmistyneen näköisiä.
Kannattaa olla tarkkana. Nykyään liikuu noita raiskarimaahanmuuttajia vähän jokanurkassa...
Aina tuntuu ja kuulostaa että joku hiihtää perässä, mutta eihän siellä kukaan ole kun kurkkaa taakse. Aistit valpastuu yksin pimeässä metsässä hiihtäessä.
Meillä täällä on n. kymmenen kilometrin latu, joka kiertää paikallisen lentokentän. Siellähän ei ole kovin paljon nousuja eikä laskuja, joten sitä on helppo hiihtää pimeässä otsalampun kanssa. Eipä tuolla juuri tule ääniä kuulosteltua. Normaalia kuntohiihtäjän vauhtia vain painelee ja omia sinisiä ajatuksia ajattelee.
Neuvostohiihtäjät harjoittelivat ulkomaisissa kisoissa aina yöllä pimeässä mainarin lamput päässä.
Reittiä jota hiihdän ympäröi aarniometsä.