Omalla kohdalla ei laihduttaminen ole kovasti muuttanut sokereitani.
Laihdutin joitakin vuosia 18 kg (normaalipainoon), mutta pitkäaikaissokerin muutos oli vain kahdeksasta seitsemään (8 -> 7), tämä tapahtui neljässä kuukaudessa. Olisin luullut, että noin iso muutos olisi vaikuttanut enemmän... Mikään HH-mättöilijä en ollut enkä ole.
Onko muilla samoja havaintoja, eli että painonpudotus ei hirveästi kaikesta rummutuksesta huolimatta auta silloin, kun diabetes on jo puhjennut?
Laihdutin joitakin vuosia 18 kg (normaalipainoon), mutta pitkäaikaissokerin muutos oli vain kahdeksasta seitsemään (8 -> 7), tämä tapahtui neljässä kuukaudessa. Olisin luullut, että noin iso muutos olisi vaikuttanut enemmän... Mikään HH-mättöilijä en ollut enkä ole.
Onko muilla samoja havaintoja, eli että painonpudotus ei hirveästi kaikesta rummutuksesta huolimatta auta silloin, kun diabetes on jo puhjennut?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo pitkän sokerin muutos on ihan merkittävä. Arvolla 7 elinmuutoksia tapahtuu jo huomattavan vähän. Itse olen saanut painettua pitkän sokerin normaaliarvoon eli 5.9%:iin ja insuliinin määrän puoleen laihduttamalla 10 kg. Paastoarvot 95% tapauksissa normaalit ja ruokailun jälkeisetkin noin 80% alle 8 mmol/l. Vielä 12 kg laihdutettavaa joskin en edes silloin ole normaalipainossa. Laihdutustapana erittäin vähärasvainen ruokavalio.
Kysymyksen pointti EI ole muutoksen sinänsä tuomat hyödyt, vaan yksinomaan laihdutuksen vaikutus sokeriarvoihin. Noin isolla pudotuksella (ja runsaalla lisääntyneellä liikunalla) vain 1% alaspäin...
Mielestäni se on tVÄHÄN ihan riippumatta siitä, että se on parempi kuin ei mitään. Olennaista kysymyksessäni ei ole arvon muuttuminen kahdeksasta seitsemään vaan se, että se muuttui vain 1%.
Itse et mainitise, mikä oli oma lähtöarvosi eli mistä sokeriarvosta lähdit, kun sait sen muuttumaan 10 kilon pudottamiselle 5,9%:iin.
Vähän reilusta 7:stä lähdettiin. Ylipainoa on periaatteessa vielä 30 kg mutta ikää miltei 50 ja rasva% normaalin ylärajoilla miehillä. Tavoitteena saada vielä 12 kg rasvaa pois. Laihduttamisen inhottavana piirteenä on se, että menettää myös lihasta. Noi käy varsinkin jos dieetistä ei saa riittävästi proteiinia ja hiilihydraattia eikä harrasta lihasvoimaa ylläpitävää liikuntoa.
Tuo vähennys on 1 prosenttiyksikkö mutta 12.5 prosenttia. Tärkeintä on juurikin pitää pitkä sokeri alle 7% koska silloin ei noita elinmuutoksia tapahdu. Normaalin ylärajaan on matkaa enää 1 prosenttiyksikkö eli noin ajateltuna olet saanut liian pitkän sokerin tippumaan 50%.
Pitkä sokeri lisäksi kuvaa verensokereita pitkältä ajalta eli usealta kuukaudelta eli jos verensokerisi ovat olleet paremmat vaikkapa kuukauden niin se ei vielä näy täysimääräisenä pitkässä sokerissa.
Paastoarvoni noussut iän mukana tasasesti. Laihduin yli 10kg. Ei tippunut paastosokeri!
Nimim. Paastoarvo, niinpä. Eli painonpudotus ei vaikuta sokereihin siinä määrin, missä sitä mainostetaan.
Toki painonpudotus tuo hyviä asioita tullessaan, mutta omat havaintoni (muiden ja omat kokemukset) viittaavat siihen, että kun diabetesta on sairastanut aikansa, ei kilojen pudottaminen auta kovinkaan paljoa sokereihin, ja sen huomaa mm. siinä, että sain samat tulokset viidellä kilolla kuin 18 kilolla.
hpv, kuten jo tuossa sanoin, kysymykseni koskee nimenomaan ja vain painonpudotuksen merkitystä sokerien laskemisessa, ei sitä, mikä on hyvä arvo ja mikä pitkä sokeri on. Analyysisi minun tilanteestani eivät osu oikeaan ja sivuutat tärkeimmän pointtini. eli laihdutuksen (ruokavaliosta riippumattoman) vaikutuksen sokereihin.
Oma mainittu laihdutukseni tapahtui jo vuosikausia sitten ja sen jälkeen on painossa ja kunnossa ja sokereissa tapahtunut kaikenlaisia muutoksia. En yrityksistäni huolimatta juurikaan ole saanut hyviä keskusteluja aikaiseksi eri palstoilla laihdutuksen vaikutuksesta sokereihin, vaan aina mukaan tulee ne ruokavalion sisällölliset puolet ja muut asiat, joista juttua kyllä riittää.
Lisäksi paljon laihduttaneille tulee lisäriski mukaan: vaikka olet laihtunut paljon, niin jos lihot yhtään, voi sillä olla peruuttamattomia vaikutuksia sokereihisi. Eli malttia myös painonpudotuksessa, koska jos et onnistu pysymään saavutetussa painossa, oletkin kohta tilanteessa, jossa olet kyllä parikymmentä kiloa kevyempi, mutta sokerisi ovat korkeammat kuin aloittaessasi.
Totta puhut, valitettavasti.
Mielenkiintoisia tietoja. Yksi prosenttiyksikkö HbA1c:ssä vastaa muuten noin 1,7 mmol/l muutosta keskimääräisessä verensokerissa.
Ihmetyttää, että Veijo ei ole kommentoinut tässä ketjussa.
Laihtumisen vaikutus käsittääkseni riippuu paljon siitä onko 1- vai 2-tyyppi. Ei kai laihtuminen paljon auta jos on ykkönen.
Useimmiten D1 ihminen on normaalipainoinen.
Laihduttaminen ei auta yhtään haiman toimintaan jos D1 johtuu insuliinipuutoksesta. Mutta D1 ihmiset tietää että hiilihydraattien määrää vähentämällä voi vähentää käytettävää insuliinia. Kyseiset laskentatoimenpiteet kuuluvat D1:n rutiiniin.
Oletko syönyt myös Sinvastatia kolesrolilääkettä se aiheuttaa Diapeetiksen puhkeamista varsinkin naisilla.
Ei aiheuta vaan lisää riskiä sairastua eikä riskin lisäys ole kovinkaan suuri.
Tuosta sairastumisriskin kasvusta on uutta tietoa:
http://www.medicalnewstoday.com/articles/278164.php
Aika moni saa kolesteroliarvonsa hyviksi suosimalla monityydyttymätöntä rasvaa, laihduttamalla ja syömällä riittävästi kuitua joten kannattaa harkita elämäntaparemonttia ennen statiineja. Itsekin pääsen statiineista todennäköisesti eroon syksyllä, nyt annos on pienin simvastatiinitabletti kolme kertaa viikossa.
Aloittajalla D2, ja tietoni koskevat sitä.