Korkein Oikeus kaipaa tuuletusta?
Entinen Korkeimman Oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan "Taistelu Oikeudesta" sivulla 15: "Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että mentetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus" naureskelematta, ja varmaan joku oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikudessa".
Kirjassaan "Oikeus voittaa" entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkosuran kimppuun. Korkeimman Oikeuden on astuttava alas norsunluutornista ja osattava ottaa huomioon muutakin kuin lakipykälien kiemurat, hän arovstelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa eikä arkipäivässä. KO:n remontti tulisi aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi perutella, kirjoittaa Jäätteenmäki. Kansanedustaja ja varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, että KO ei millään tavalla perustele kielteisiä ratkaisujaan. uuden perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan joakisella on oikeus saada perusteltu päätös.
Antti-Veikko Perheentupa kyselee Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessaan, että "Mistä KO:n Camboy-päätös oikeastaan kertoo?". Perheentuvan mukaan Haagin sopimuksesta ei voi lukea sen ainoaa oikeaa tulkintaa, jonka antamisessa KO olisi riippumaton kaikista yhteiskunnallisista tekijöistä. Tulkinnan täytyy olla kohtuullisessa sopusoinnussa yleisen oikeustajun kanssa, kirjoittaa Perheentupa. KO on päätöksellään tehnyt ihmisoikeuspolitiikkaa. Tämä ratkaisu on naamioitu juridisesti, kun lasten mielipiteen huomioonottamisesta on tehty ikärajakysymys. Tapauksen nostaneessa keskustelussa on kuitenkin käynyt selväksi, ettei suomen lainsäädäntö eikä Haagin sopimus määrittele selkeää ikärajaa, vaan että lasten nuoruuteen vetoaminen on osa KO:n jäsenten yhdessä omaksumaa subjektiivista kantaa. On pelättävissä, että päätöksen vahvin taustatekijä on asiassa on aikaisemmin tehty päätös ja siitä johtuva KO:n jäsenten huono harkittu yritys säilyttää uskottavuutensa. Lapsen ilmaisemia luonnollisia ja aiheellisia pelkoja, jotka liittyvät kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkaisemiseen, siirtymiseen vieraaseen kieleen ja johtuminen riippuvaiseksi oudoista ihmisistä ja näiden pelkojen vaikutusta lapsen kehitykseen ei ole kohtuullista jättää huomioimatta mihinkään ikärajaan vetoamalla. Ratkaisu oli jällen yksi lisä viime aikojen kertyneisiin esimerkkeihin KO:n näkemysten ja vallitsevan oikeustajun välisestä jännityksestä. Tällainen ei voi olla sattumaa.
Lukijat varmaan muistavat tilaisuuden, jossa KO:n tuomarin Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun kaupunginjohtajalta Juhani Lepältä 200 000 markkaa "pimeää" rahaa kauppasumman osana huvilakaupasta. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva Vuori ilmeisesti näki rahansumman, mutta hänelle saattoi käydä kuin vitsin mustalaispojalle; hai, kyllä näki, mutta ei huomannut. Syyttäjäkin jätti syyttämättä osittain perustein, että 200 000 markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden. Myöhemmin oikeusasiamies totesi, että olisi pitänyt syyttää. Asia vanheni ja Eeva Vuori vapautui epäilyistä ainakin muodollisesti. Vuorien tapauksesta nousi melkoinen kohu, jota eivät ainakaan helpottaneet Korkeimman Oikeuden presidentti Olavi Heinosen tempoilevat lausunnot. Välillä hän seisoi Vuoren tukena, välillä hän näytti alaiselleen epäsuorasti ovea ja välillä hän mietti jo omaakin eroa.
Tuomari on lain nojalla erottmaton. Jos hän ei itse älyä erota, niin kukaan ei voi pakottaa häntä siihen. Eeva Vuoren tapaus painoi jo kesän 1997 korvalla unholaan, jkunnes tuli surullisen kuuluisa Suomen Kuvalehden haastattelu. Siinä Korkeimman Oikeuden tuomarin Eeva Vuoren spekulaatioista jäi kansalle se kuva, että hänen mielestään laki ei ole kaikille sama. Vuori kertoi vain analysoineensa, miksi syyttäjä jätti syyttämättä. Vuoren jatko virassaan näytti mahdottomalta. Eeva Vuori kuitenkin jäi Korkeimpaan Oikeuteen. Jotakin konkreettista Vuoren tapaus aiheutti ylimmässä ja arvokkaimmassa oikeusistuimessa. Sinne palkattiin tiedottaja.
Korkein Oikeus ei perustele kieteisiä päätöksiään vaikka Suomen perustuslain ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan kansalaisen tulee saada perusteltu päätös. Olen palauttanut erään päätöksen Korkeimpaan Oikeuteen juuri tästä syystä, mutta mitään vastasuta ei ole kuulunut. Erikoinen on Korkeimman Oikeuden päätös PR-talojen konkurssivyyhdessä. Se on selkeästi Suomen lain vastainen. Miksi esittelijää Tarja Ryhänen-Dahlmania ei ole vietu Helsinginhovioikeuteen vastaamaan teoistaan? Miksi KO:n tuomareita ei ole viety valtakunnan oikeuteen? KO:n presidentti Leif Sevon soitti minulle kotiin pyysi viemään asian EU tuomioistuimen käsiteltäväksi. Miksi? Halutaanko pelastaa tahallisesti väärin toimivat KO:n tuomarit ja esittelijät?
Entinen Korkeimman Oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan "Taistelu Oikeudesta" sivulla 15: "Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että mentetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus" naureskelematta, ja varmaan joku oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikudessa".
Kirjassaan "Oikeus voittaa" entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkosuran kimppuun. Korkeimman Oikeuden on astuttava alas norsunluutornista ja osattava ottaa huomioon muutakin kuin lakipykälien kiemurat, hän arovstelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa eikä arkipäivässä. KO:n remontti tulisi aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi perutella, kirjoittaa Jäätteenmäki. Kansanedustaja ja varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, että KO ei millään tavalla perustele kielteisiä ratkaisujaan. uuden perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan joakisella on oikeus saada perusteltu päätös.
Antti-Veikko Perheentupa kyselee Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoituksessaan, että "Mistä KO:n Camboy-päätös oikeastaan kertoo?". Perheentuvan mukaan Haagin sopimuksesta ei voi lukea sen ainoaa oikeaa tulkintaa, jonka antamisessa KO olisi riippumaton kaikista yhteiskunnallisista tekijöistä. Tulkinnan täytyy olla kohtuullisessa sopusoinnussa yleisen oikeustajun kanssa, kirjoittaa Perheentupa. KO on päätöksellään tehnyt ihmisoikeuspolitiikkaa. Tämä ratkaisu on naamioitu juridisesti, kun lasten mielipiteen huomioonottamisesta on tehty ikärajakysymys. Tapauksen nostaneessa keskustelussa on kuitenkin käynyt selväksi, ettei suomen lainsäädäntö eikä Haagin sopimus määrittele selkeää ikärajaa, vaan että lasten nuoruuteen vetoaminen on osa KO:n jäsenten yhdessä omaksumaa subjektiivista kantaa. On pelättävissä, että päätöksen vahvin taustatekijä on asiassa on aikaisemmin tehty päätös ja siitä johtuva KO:n jäsenten huono harkittu yritys säilyttää uskottavuutensa. Lapsen ilmaisemia luonnollisia ja aiheellisia pelkoja, jotka liittyvät kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkaisemiseen, siirtymiseen vieraaseen kieleen ja johtuminen riippuvaiseksi oudoista ihmisistä ja näiden pelkojen vaikutusta lapsen kehitykseen ei ole kohtuullista jättää huomioimatta mihinkään ikärajaan vetoamalla. Ratkaisu oli jällen yksi lisä viime aikojen kertyneisiin esimerkkeihin KO:n näkemysten ja vallitsevan oikeustajun välisestä jännityksestä. Tällainen ei voi olla sattumaa.
Lukijat varmaan muistavat tilaisuuden, jossa KO:n tuomarin Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun kaupunginjohtajalta Juhani Lepältä 200 000 markkaa "pimeää" rahaa kauppasumman osana huvilakaupasta. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva Vuori ilmeisesti näki rahansumman, mutta hänelle saattoi käydä kuin vitsin mustalaispojalle; hai, kyllä näki, mutta ei huomannut. Syyttäjäkin jätti syyttämättä osittain perustein, että 200 000 markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden. Myöhemmin oikeusasiamies totesi, että olisi pitänyt syyttää. Asia vanheni ja Eeva Vuori vapautui epäilyistä ainakin muodollisesti. Vuorien tapauksesta nousi melkoinen kohu, jota eivät ainakaan helpottaneet Korkeimman Oikeuden presidentti Olavi Heinosen tempoilevat lausunnot. Välillä hän seisoi Vuoren tukena, välillä hän näytti alaiselleen epäsuorasti ovea ja välillä hän mietti jo omaakin eroa.
Tuomari on lain nojalla erottmaton. Jos hän ei itse älyä erota, niin kukaan ei voi pakottaa häntä siihen. Eeva Vuoren tapaus painoi jo kesän 1997 korvalla unholaan, jkunnes tuli surullisen kuuluisa Suomen Kuvalehden haastattelu. Siinä Korkeimman Oikeuden tuomarin Eeva Vuoren spekulaatioista jäi kansalle se kuva, että hänen mielestään laki ei ole kaikille sama. Vuori kertoi vain analysoineensa, miksi syyttäjä jätti syyttämättä. Vuoren jatko virassaan näytti mahdottomalta. Eeva Vuori kuitenkin jäi Korkeimpaan Oikeuteen. Jotakin konkreettista Vuoren tapaus aiheutti ylimmässä ja arvokkaimmassa oikeusistuimessa. Sinne palkattiin tiedottaja.
Korkein Oikeus ei perustele kieteisiä päätöksiään vaikka Suomen perustuslain ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan kansalaisen tulee saada perusteltu päätös. Olen palauttanut erään päätöksen Korkeimpaan Oikeuteen juuri tästä syystä, mutta mitään vastasuta ei ole kuulunut. Erikoinen on Korkeimman Oikeuden päätös PR-talojen konkurssivyyhdessä. Se on selkeästi Suomen lain vastainen. Miksi esittelijää Tarja Ryhänen-Dahlmania ei ole vietu Helsinginhovioikeuteen vastaamaan teoistaan? Miksi KO:n tuomareita ei ole viety valtakunnan oikeuteen? KO:n presidentti Leif Sevon soitti minulle kotiin pyysi viemään asian EU tuomioistuimen käsiteltäväksi. Miksi? Halutaanko pelastaa tahallisesti väärin toimivat KO:n tuomarit ja esittelijät?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ole hyvä ja oikolue tekstisi. Rasittavaa kompastella typeriin virheisiin ja väärin kirjoitettuhin nimiin.
Kirjoittajan uskottavuus kärsii, kun ei viitsi nähdä niin pientä vaivaa. Miksi muiden pitäisi lukea tekstiäsi, kun et jaksa itsekään lukea sitä kirjoittamisen jälkeen?
Naurettavaa lukea tällaisia viestejä.. Joiden ainut tarkoitus on tulla palstalle turhautuneena (kun eivät tosiasioiden edessä muuta voi) selittelemää muille lukijoille olevansa ainutlaatuisia kirjoittajia,jotka eivät ikinä tekisis virheitä kirjoittaessaan tai muutenkaan. He todellakin väittävät tulleensa loukatuksi, jos joidenkin kirjoittajien toimesta 2x a-4.n kokoiseen kirjoitukseen on tullut muutama virhe..
Suunnattoman läpinäkyvää, mikä seikka heitä oikeasti ärsyttää.. Taitavat olla sieltä.. ?? määrätystä paikasta, jota ei voi ääneen lausua, ettei joudu syytteeseen.