vaikea kierre

Hei! Täällä kirjottaa 17-vuotias tyttö. Oon havainnut ja tiedostan itselläni ongelmia ruuan kanssa. Syöminen on tullut liian suureksi osaksi mun elämää. En nyt sanoisi tämän olevan täysin luokiteltavissa syömishäiriöksi, mutta sen piirteitä tässä on ja on tämä jonkinlainen.

Kaikki alkoi varmaan hitaasti siitä, että olen laihduttanut tässä hitaasti mutta varmasti pari vuotta. Kasiluokalla paino oli maksimissaan 68 kiloa, nyt lukion toisella 58 kiloa. Pituutta on noin 165 cm. Nyt syksyllä alkoi tulla ongelmia. Alkusyksyn menin ehkä liian tiukalla systeemillä, ja nyt ymmärrän että katsoin ja mietin todella tarkkaan mitä söin, en kuitenkaan kaloreita ole koskaan laskenut. Pyrin herkuttelemaan kerran viikossa. Kaiken kruunasi karkkilakko, joka kesti kolme viikkoa, ja kun paino oli siinä 56 kiloa, ajattelin että no nythän voi syödä. Ajattelin niin kuitenkin liian usein, ilmeisesti..

Marraskuusta lähtien herkuttelu on mennyt ihan överiksi. Eipä ole enää näkynyt sitä "kerran viikossa" karkkipäivää. Sitten olen kuitenkin entistä enemmän koittanut urheilla. Ehkä maksimissaan neljä päivää pysyn ilman herkkuja, sitten taas repsahdan. Ja se mikä tässä on järkyttänyt niin ne mättämiskohtaukset. Ahmintaa. Aivan järkyttäviä määriä. Saatan syödä karkkipussin, puolikkaan suklaalevyn, leipää, jogurttia, jäätelöä. Ihan kaikkea menee, ja ahmintaa on vaikea lopettaa. No sitten podetaan huonoa omatuntoa mutta ajatus kirkastuu hetkessä koska: "Huomenna tää loppuu. Tänään voin vielä syödä mitä vaan ja huomenna starttaa terveellinen elämä." Tuokin kuultu tässä monta kertaa itseltä.

Se on ahdistavaa miten se ruoka ja herkut pyörii kokoajan mielessä. Ruokalassa on perunavelliä ja lihapiirakkaa, ja pitää taistella päänsä kanssa että voiko ottaa sen lihapiirakan vai ei. Ja sitten saattaa käydä niin, että jos otan, niin sitten ajattelen että kerran nyt söin sen, voin muutenkin herkutella tänään. Ja kaupungilla kävelessä kahvilat ja karkkikaupat on niin houkuttavia. Tuntuu että se kerran viikkoon muffinssi tai karkkipussi ei millään riitä?! ÄH..

Nyt kuitenkin tänään olen puhunut itseni kanssa, vaikka tyhmältä kuulostaakin. Jälleen kerran taas "Huomenna alkaa terveellisesti syöminen." Mutta toivon että tämä kestää nyt kun olen saanut itselleni sekä tänne muille asiaa purkaa. Nyt otetaan härkää sarvista. En ole pakonomaisen laihduttamisen perässä eieiei, haluan vaan tasapainon liikunnan, syömisen ja herkuttelun välille. Onhan se turhauttavaa kun treenistä ei mitään tulosta ole kuukausiin näkynyt kun olen ahminut ne treenit pois. Peilikuva miellyttää ja ei miellytä, ei ainakaan selluliitit jaloissa.

Haluaisin, että tähän tulisi kommentteja. Miten pääsen pois tästä kierteestä??