Aina joskus joku maailmasta saa parannuksen armon. Varmaan kymmeniä henkilöitä joka vuosi. Heitä ei lasketa, ei tilastoida. Asianomaiset itse varsinkaan eivät tee asiasta ainakaan julkisuudessa suurta numeroa.
Parannuksen armon saanut kokee saaneensa suuren lahjan: Jumala on ottanut hänet lapsekseen. Antanut kaikki synnit anteeksi; olivatpa synnit minkälaatuisia ja kuinka suuria tahansa.
Usein nämä parannuksen armon saaneet ovat nuoria taikka nuoria aikuisia, koska Jumala usein kutsuu ihmistä juuri nuoruudessa. Joskus vanhakin ihminen, jopa kuolinvuoteellaan, saa parannuksen armon.
Kun nuori ihminen saa parannuksen armon, hän kokee saaneensa suuren lahjan ja on varma, että hänen ystävänsä ja sukulaisensa myös ymmärtäisivät asian. Hän menee kertomaan heille saamastaan lahjasta, mutta nuo toiset eivät tavallisesti ymmärrä.
SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Vilho Juntunen sai parannuksen armon lukioaikanaan. Hänellä ei ole lestadiolaistaustaa. Edesmenneellä Erkki Reinikaisella ei myöskään ollut lestadiolaisuustaustaa, mutta kun hän nuorena upseerina sai parannuksen armon, hänen vaimonsakin ihmetteli, mitä miehelle on tapahtunut. Ja kuultuaan, mitä oli tapahtunut, vainokin halusi uskoa. Lars Leevi Lestadius tuli totuuden tuntoon tavattuaan Lapin Marian (silloin ei edes käytetty sanamuotoa "Jeesuksen nimessä ja veressä", mutta Pyhä Henki oli kuitenkin kohtaamisesa läsnä); Lars Leevi sitten havaitsi, että toiset läsnä olleet papit eivät ollenkaan tajunneet asiaa, olivat niin sanotusti eri lammashuoneesta.
Olen kuullut tapauksesta, että eräs naishenkilö synninhädässään kääntyi luterilaisen kirkon papin puoleen ja kertoi tälle koko hätänsä ja syntielämänsä. Pappi heresi päivittelemään, että olette viettänyt kovin rietasta syntielämää - kehtaattekin tulla kertomaan siitä. Ja nainen meni pois ja hirttäytyi.
Mutta olen kuullut myös tapauksista, että syntisä hädässä ihminen avautuu luterilaisen kirkon papille. Pappi pahoittelee, ettei voi auttaa, mutta neuvoo asianomaista menemään lestadiolaisten seuroihin ja kyselemään lohtua sieltä.
Vaasasta eräsä pappi (se oli siis pappi, ei kuuluisa vaasalainen saarnamies Juhani Uljas) kertoi (netti)seuroissa, että joku heränneellä tunnolla ollut henkilö kääntyi hänen puoleensa ja kertoi ahdingostaan.Kun pappi saarnasi evankeliumin, Jumala vastasi rauhalla. Tuo henkilö ei ollut koskaan kuullutkaan lestadiolaisista eikä kuullut lestadiolaisista tuossakaan kohtaamisessa, mutta kuitenkin hän lähti sitten Jumalan joukkoa seuraamaan.
Kerran aloitin keskustelun erään vanhan, sairaan ihmisen kanssa uskonasioista. Vastaus oli, että kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa. Tottahan se on, mutta sen tietäminen ei millään tavalla auttanut asianomaisen autuuden asiaa. Hän kuoli kahden viikon kuluttua.
Kerran vanhojen ihmisten kokoontuessa joku puhujista mainitsi Pohjolan herätykset ja lestadiolaisuuden. Hampaattomat suut levisivät halveksivaan hymyyn.
Inkeriläisten ns. paluumuuttajien ollessa koolla "epäuskoisen" papin puhuessa monet kuulijoista pyysivät siunausta. Pappi meni hämilleen. Ei hänellä ollut heille mitään siunausta.
Saarnassa kuulin, että sairaalassa oli hyvin sairas ja levoton mies, lentokapteeni ammatiltaan, joka suureen ääneen oli huutanut, että antakaa minulle synnit anteeksi. Asia oli tullut puheeksi aamupalaverissa, jossa oli läsnä myös uskovainen harjoittelijatyttö. Hoitajat kertoivat pahoitelleensa potilaalle, ettei heillä ollut sellaisia valtuuksia. Tyttö ajatteli, että hänellä olisi ollut. Kun sitten iltapäivällä tuli hiljainen hetki, jolloin ei ollut oikein mitään tekemistä, tyttö kysyi ohjaajaltaan, saisiko hän poiketa katsomassa sitä levotonta potilasta. Saatuaan luvan tyttö meni ja kysyi, vieläkö hän haluaisi uskoa syntinsä anteeksi. Mies halusi.
Seuraavana päivänä tyttö meni katsomaan potilasta. Siivooja itkien siivoili paikkaa ja petasi uutta vuodetta. Kertoi, että sellaista kuolemaa hän ei ollut koskaan nähnyt: tämä mies suureen ääneen ja yletyin käsin kiitti Herraa Jeesusta. Hän näki jo tuonpuoleiseen.
Usko on Jumalan lahja. Jokaisen sopisi rukoilla ja toivoa sitä lahjaa itselleen.
Parannuksen armon saanut kokee saaneensa suuren lahjan: Jumala on ottanut hänet lapsekseen. Antanut kaikki synnit anteeksi; olivatpa synnit minkälaatuisia ja kuinka suuria tahansa.
Usein nämä parannuksen armon saaneet ovat nuoria taikka nuoria aikuisia, koska Jumala usein kutsuu ihmistä juuri nuoruudessa. Joskus vanhakin ihminen, jopa kuolinvuoteellaan, saa parannuksen armon.
Kun nuori ihminen saa parannuksen armon, hän kokee saaneensa suuren lahjan ja on varma, että hänen ystävänsä ja sukulaisensa myös ymmärtäisivät asian. Hän menee kertomaan heille saamastaan lahjasta, mutta nuo toiset eivät tavallisesti ymmärrä.
SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Vilho Juntunen sai parannuksen armon lukioaikanaan. Hänellä ei ole lestadiolaistaustaa. Edesmenneellä Erkki Reinikaisella ei myöskään ollut lestadiolaisuustaustaa, mutta kun hän nuorena upseerina sai parannuksen armon, hänen vaimonsakin ihmetteli, mitä miehelle on tapahtunut. Ja kuultuaan, mitä oli tapahtunut, vainokin halusi uskoa. Lars Leevi Lestadius tuli totuuden tuntoon tavattuaan Lapin Marian (silloin ei edes käytetty sanamuotoa "Jeesuksen nimessä ja veressä", mutta Pyhä Henki oli kuitenkin kohtaamisesa läsnä); Lars Leevi sitten havaitsi, että toiset läsnä olleet papit eivät ollenkaan tajunneet asiaa, olivat niin sanotusti eri lammashuoneesta.
Olen kuullut tapauksesta, että eräs naishenkilö synninhädässään kääntyi luterilaisen kirkon papin puoleen ja kertoi tälle koko hätänsä ja syntielämänsä. Pappi heresi päivittelemään, että olette viettänyt kovin rietasta syntielämää - kehtaattekin tulla kertomaan siitä. Ja nainen meni pois ja hirttäytyi.
Mutta olen kuullut myös tapauksista, että syntisä hädässä ihminen avautuu luterilaisen kirkon papille. Pappi pahoittelee, ettei voi auttaa, mutta neuvoo asianomaista menemään lestadiolaisten seuroihin ja kyselemään lohtua sieltä.
Vaasasta eräsä pappi (se oli siis pappi, ei kuuluisa vaasalainen saarnamies Juhani Uljas) kertoi (netti)seuroissa, että joku heränneellä tunnolla ollut henkilö kääntyi hänen puoleensa ja kertoi ahdingostaan.Kun pappi saarnasi evankeliumin, Jumala vastasi rauhalla. Tuo henkilö ei ollut koskaan kuullutkaan lestadiolaisista eikä kuullut lestadiolaisista tuossakaan kohtaamisessa, mutta kuitenkin hän lähti sitten Jumalan joukkoa seuraamaan.
Kerran aloitin keskustelun erään vanhan, sairaan ihmisen kanssa uskonasioista. Vastaus oli, että kristinuskon varjolla on tehty paljon pahaa. Tottahan se on, mutta sen tietäminen ei millään tavalla auttanut asianomaisen autuuden asiaa. Hän kuoli kahden viikon kuluttua.
Kerran vanhojen ihmisten kokoontuessa joku puhujista mainitsi Pohjolan herätykset ja lestadiolaisuuden. Hampaattomat suut levisivät halveksivaan hymyyn.
Inkeriläisten ns. paluumuuttajien ollessa koolla "epäuskoisen" papin puhuessa monet kuulijoista pyysivät siunausta. Pappi meni hämilleen. Ei hänellä ollut heille mitään siunausta.
Saarnassa kuulin, että sairaalassa oli hyvin sairas ja levoton mies, lentokapteeni ammatiltaan, joka suureen ääneen oli huutanut, että antakaa minulle synnit anteeksi. Asia oli tullut puheeksi aamupalaverissa, jossa oli läsnä myös uskovainen harjoittelijatyttö. Hoitajat kertoivat pahoitelleensa potilaalle, ettei heillä ollut sellaisia valtuuksia. Tyttö ajatteli, että hänellä olisi ollut. Kun sitten iltapäivällä tuli hiljainen hetki, jolloin ei ollut oikein mitään tekemistä, tyttö kysyi ohjaajaltaan, saisiko hän poiketa katsomassa sitä levotonta potilasta. Saatuaan luvan tyttö meni ja kysyi, vieläkö hän haluaisi uskoa syntinsä anteeksi. Mies halusi.
Seuraavana päivänä tyttö meni katsomaan potilasta. Siivooja itkien siivoili paikkaa ja petasi uutta vuodetta. Kertoi, että sellaista kuolemaa hän ei ollut koskaan nähnyt: tämä mies suureen ääneen ja yletyin käsin kiitti Herraa Jeesusta. Hän näki jo tuonpuoleiseen.
Usko on Jumalan lahja. Jokaisen sopisi rukoilla ja toivoa sitä lahjaa itselleen.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Tammikuussa kävin sairaalassa tapaamassa lähisukulaistani, joka vastaanotti siunauksen. Hänelle on myös seurakunnan pappi käynyt pari päivää aikaisemmin käynyt julistamassa synninpäästön. Viikon kuluttua en päässyt lumipyryn takia. Soitin illalla ja siunasin hänet ja hän vastasi siihen kyllä, kyllä...Kerroin, että taivaan enkelit tulevat hänet noutamaan... Aamulla hän oli kuollut. Kuolema tuntui kovin lähelle tulevan, oli hyvin koskettava hetki minulle. Kuitenkin siitä jäi hyvät muistot.
Tuo lentokapteenin tarina on kaunis ja lohdullinen. Ei lentokapteeni tiettävästi edes ripittäytynyt synneistään eikä se ollut edes välttämätöntä pelastuksen kannalta. Rippi kuulemma on armoetu, jota voi ja saa käyttää, jotta usko säilyisi hyvässä omassatunnossa. Lentokapteenin kilvoituksen matka ei ollut pitkä, nähtävästi vain vajaan vuorokauden. Sen ajan hän hyvin jaksoi niissä armon tuntemisissa, että Jumala on ottanut hänet lapsekseen ja antanut hänelle kaikki synnit anteeksi.
Jossakussa evankeliumissa kerrottu ristin ryövärikään ei tiettävästi tarkemmin selitellyt rötöksiään ja syntielämäänsä Jeesukselle taikka kenellekään muullekaan, vaan sai armon, koska hän sydämessään uskoi Jeesuksen JUmalan pojaksi.
Heikki Saari -vainajan johtamassa hoitokokouksessa taannoin alettiin kaivella haudasta nuorehkoa henkilöä, joka oli saanut parannuksen armon kuolinvuoteellaan. Hänkään ei ollut ripittäytynyt. Mummot takapenkistä kyynelsilmin kirkastivat, että joudutaan väärään rippioppiin, jos ripistä tehdään autuuden ehto. (Mainittakoon, että Heikki Saarellakaan ei ollut tähän vastaansanomista.)
luutamummo
Myös tänä päivänä
synnistä varjele,
kasvosi laupiaat
käännä nyt puoleemme.
Sinuun me turvaamme,
kansaasi armahda.
Ainoa toivomme
on, Herra, sinussa.
aih
Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä.
Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja on armossaan antanut meille iankaikkisen lohdutuksen ja hyvän toivon,
Saarn. 11:10:
Karkota suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi -- silti myös nuoruus, elämän aamu, on turhuutta.
Ps. 18:
21. Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.
Joh. 3:
3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."
Sananl. 3:
27 Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. [Tob. 4:7]
Sananl. 2:
22 mutta jumalattomat temmataan juuriltaan, luopiot pyyhkäistään maan päältä.
Säälimätöntä ei Herra sääli, mutta nöyrille hän antaa armonsa.
”Päällä synnin maan rauhaa kaivataan
karkottamaan vihaa sydämistä,
luomaan Herran kansaa ihmisistä.
Oi, jos sana jouluyön saisi tehdä rauhantyön!”
kaa parannuksen armoa.
tarina aloituksessa on kaunis. Joskus saarnassa olen kuullut sanottavan, että Jumala pelastaa valittunsa. Näin tässäkin tapauksessa, vaikka pelastus tulikin viime hetkillä.
Sitä kun ei ihmispolo vain tiedä, kuuluuko Jumalan valittuihin vai ei...
luu
luu
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu.
21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." [Joh. 17:18]
22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." [Matt. 16:19 ]
""" Jossakussa evankeliumissa kerrottu ristin ryövärikään ei tiettävästi tarkemmin selitellyt rötöksiään ja syntielämäänsä Jeesukselle taikka kenellekään muullekaan, vaan sai armon, koska hän sydämessään uskoi Jeesuksen JUmalan pojaksi. """
Tässä juuri vanhoillinen herätysliike menee vikaan. Rippi ja synninpäästö ei ole pelastuksen edellytys, vaan usko Jeesukseen Kristukseen, syntieni anteeksiantajana ja Herrana.
luuta
luu
luu
lehmä
luu
###""" Jossakussa evankeliumissa kerrottu ristin ryövärikään ei tiettävästi tarkemmin selitellyt rötöksiään ja syntielämäänsä Jeesukselle taikka kenellekään muullekaan, vaan sai armon, koska hän sydämessään uskoi Jeesuksen JUmalan pojaksi. """
Tässä juuri vanhoillinen herätysliike menee vikaan. Rippi ja synninpäästö ei ole pelastuksen edellytys, vaan usko Jeesukseen Kristukseen, syntieni anteeksiantajana ja Herrana.####
Et ole vastannut!
Kerro mistä Se anteeksianto tumpsahtaa..likennevaloissako?
Kerran kuulin autossa jostakin aamuradiosta, että usko tupsahti mieleen yhtäkkiä keskellä moottoritietä.
Saulukselle ei Damaskon muuttoritiellä niin tapahtunut.
luu
Saako kysyälle,,,
##""" Jossakussa evankeliumissa kerrottu ristin ryövärikään ei tiettävästi tarkemmin selitellyt rötöksiään ja syntielämäänsä Jeesukselle taikka kenellekään muullekaan, vaan sai armon, koska hän sydämessään uskoi Jeesuksen JUmalan pojaksi. """
>> Jossakin evankeliumissa on kerrottu???
On heikko Raamatun tuntemus. Se on Luuk. 23;43 jossa RR tunnustaa että Jeesus on Jumalan Poika, Herra ja Messias.
- Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
Tässä on toinenkin seikka, joka on merkittävä, ja siksi ei VL;t saarnaa siitä.
Siinähän Juutalainen, joka tunsi kirjoitukset sanoi; kun tulet valtakuntaasi
Se osoitti, ettei Valtakunta vielä ole.
Toinen on Matteiksen 10:32.33.
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.
Hän siis tunnusti ihmisten edessä, VL ei tunnusta, kuten ei toinenkaan naulittu.
Jeesukseen turvaten ja uskoen, pääsemme Paratiisiin, Jumalan Valtakuntaan, sen tultua.
Kes.
rukoilla parannuksen armoa?
tethään rukhoilla
voisi jokainen ottaa opikseen.
Tupsahtaa se neonvaloista. Toisen herätysliikkeen saarnaaja kertoi että hän oli synnintunnossa koitti lukea hotellihuoneessaan Raamattuakin, katsoi ikkunasta ulos hotellissaan keskellä yötä. Ikkunaan paistoi kirkkaan teksti ARMO. Mies tuli kertomansa mukaan uskoon ja aamulla ulos mennessään hän totesi että neonvalot olivat vakuutusyhtiö Tarmon mainosvalot joista T kirjain oli sammunut.
Et silleen.
parannuksen armoa.
Mitä on "parannus"? Parannus on eheytymistä ykseyden merkityksessä. Parannus on "maailman" (= ei jumala) voittamista. Kristuksessa mies ja nainen ovat yhtä. "Jumalan armo on mittaamaton" tarkoittaa, että jokainen tulee eläväksi Kristuksessa Aatamissa kuolemisen jälkeen.(1.Kor.15:19-)(Luuk.20:34-). Sitä ennen "toisella kuolemalla on valtaa"(Ilm.20:6).
En halua loukata ketään mutta tuo parannuksen armo on illuusio joka on kokousten ja saarnojen tulosta
Luulemme, että olemme pelastuneita, elättekö taivaassa nyt, sillä taivas on täällä maanpäällä oleva henkinen tila, eli paratiisitila jossa ihminen eli ennen materiasta kehityksen kautta syntynyttä egoa sielua.
Sen syntymisen takia ihminen joutui paratiisitilasta ulos, tähän maanpäälliseen kärsimykseen ja tuskaan.
Uskonnot syntyivät kun ihminen alkoi kaivata takaisin paratiisiin, mutta myöhemmin ne ovat ajautuneet kauas tuosta alkuperäisestä tavoitteesta, ja sen seurausta on tämä kaaosmainen kärsimysten ja väkivallan täyttämä yhteiskunta
Vaikka me luulisimme saavamme armon, ja ilon kuolemanjälkeisessä taivaassa se on vain illuusio.
Jotta voisimme elää täällä maanpäällisessä taivastilassa, olisi meidän ymmärrettävä psykologinen perimämme, eli perisyntimme , joka on menneisyydessä syntynyt ihmisen tekemien väärien valitojen seurauksena, jotka se on tehnyt tietämättään seurausta
VAIN YMMÄRTÄMÄLLÄ TUON primän, että miksi ja minkä vuoksi se on suyntynyt ja seuraa ihmistä sukupolvesta toisseen, niin vapaudumme tuosta menneisyyden taakasta
ja syyn ja seurauksen lain alaisudesta,koska tuo ajallinen egomme oli sen alainen, ja kaikkien kärsimystemme syy joka poistuessaan palauttaa ihmisen tuohon alkupräiseenn
paratiisitilaan takaisin ja voimme elää autuaallista elämää.
Matä me olemme kuoleman jälkeen,,.juuri sitä mitä ennen kuolemaakin, ja ellemme ole taivaassa nyt, niin kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä.
Kiitos elämälle kaiken lähteelle
Valistunut on mätää.
kuka tietää
Luuk. 6:28:
Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.
Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.
kaa parannuksen armoa...
Parannus Kristinuskosta tehdään aina jostain Jeesukseen.
Vastaatko avaaja, mistä Saul teki parannuksen Damaskon tiellä.
Jotakin Hän piti Herranaan.
Kes.
Kesitas kirjoitti:
### Vastaatko avaaja, mistä Saul teki parannuksen Damaskon tiellä.###
Vastaus: epäuskosta.
Hänhän oli juuri kuten lestadiolaiset, uskoi Jumalaan, mutta ei tunnustanut, että Jeesus on Herra.
Hän uskoi Jumalaan, kiivauteen asti.
Apt 22;3 "Minä olen juutalainen. Olen syntynyt Kilikian Tarsoksessa mutta kasvanut tässä kaupungissa. Gamalielin oppilaana minut on kasvatettu isiemme lain kaikkien vaatimusten mukaan. Kiivaasti minä taistelin Jumalan puolesta, juuri niin kuin te kaikki tänään teette.
Hän oli kuten VL, taistelee Jumalan puolesta?
Eli Paavali vaihtoi uskoaan Jeesukseen ja totesi, että Hänellä on kaikki valta.
SRK;N tulisi tehdä sama, parannus.
Sinä, Kesi, kirjoitat sekavasti. Ajatuksenjuoksustasi ei aina tahdo daada selvää.
HooVee
30.4.2015 12:31
Olet sinä ketjun aloittaja vastenmielinen olento. Kahta perhettä on kohdannut suuri suru ja tragedia ja sinä vatipää jauhat tällä tätä paskaa ja haluat mässäillä asialla. Lopeta jo idiootti!
### Eli Paavali vaihtoi uskoaan Jeesukseen ja totesi, että Hänellä on kaikki valta.
SRK;N tulisi tehdä sama, parannus. ###
Meillä on ikävä kyllä kummallinen käsitys, että armonjärjestys on muuttunut. Ei se ole muuttunut! Jeesuksella Kristuksella on edelleen kaikki valta taivaassa kuin myös MAAN PÄÄLLÄ. Ei Jeesus Kristus olisi muuten sanonut: "Ilman minua, ette voi mitään tehdä!" Ette edes antaa syntejä anteeksi!"
Jeesus itse julisti: " Minulla on valta antaa syntejä anteeksi!" Jos Hänen omansa uskovaiset jatkavat Hänen työtään, niin heidän julistuksensa tulee olla kuten Jeesuksenkin ja julistavat edelleen samaa evankeliumia: " Jeesus Kristus antaa sinulle synnit anteeksi kun vain uskot Häneen syntiesi anteeksiantajana ja Herrana!" Aivan kuten Jeesuksen aikana. Jeesus vastaa: "Uskosi on sinut pelastanut!"
Muistatte, miten tätä samaa kuuluttivat Paavali ja Siilas vanginvartijalle:"Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi!"
>>Meillä on ikävä kyllä kummallinen käsitys, että armonjärjestys on muuttunut.** Mistä armojärjestyksestä Paavalin tapauksessa on kysymys.
Vanhassa liitossa ei ollut armoa, ainoastaan Laki.
Tämän alla Saul eli, uhrilahojen sekä Jumalan tottelemisen linjalla.
Hänen parannus oli ottaa vastaan Jeesus, joka taas perustuu viattoman sovitukseen, omalla verellään, eli se on viimeinen karitsa, viimeinen uhri, joka tapahtui Golgatalla.
Hän oli Ylösnousseen Jeesuksen opissa lähes 10 vuotta ja tunsi Hänet hyvin tarkoin ja tiesi, että Hänellä on kaikki valta, Taivaassa ja maan päällä.
Tässä Hänen parannuksessaan Hän eli elämänsä loppuun saakka.
On totta, että Ilman Jeesusta ei ole mitään mahdollisuutta pelastua, mutta tuota en usko Hänen sanoneen; Ilman minua, ette voi mitään tehdä!" Ette edes antaa syntejä.
Miksi ei sanonut, siksi, koska ne olivat jo sovitettu Ristillä.
Voin kyllä olla väärässäkin.
Ei ole muuttunut Jeesus, mutta ei ole muuttunut koko Jumalan Sanakaan, ei yhtään jaetta, eikä sanaa, se on sama, aina ja iankaikkiseksi.
On hyvin vaarallista painottaa syntien anteeksi antamista, koska se ei pelasta, ainoastaan Usko Jeesukseen, Hänen seuraaminen sekä Uudestisyntyvä perii iankaikkisen elämän.
>>Muistatte, miten tätä samaa kuuluttivat Paavali ja Siilas vanginvartijalle:"Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut ja koko sinun perhekuntasi!"** Amen.
Tarkennukseksi.
Kes.
Kesitakselle!
Joh. 15:5
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä
sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
Juuri näin toteaa parannuksen tehnyt Kristitty.
Parannuksen tehneellä on aina Jeesus ohjeistamassa Henkensä kanssa.
Olet oikeassa, Amen.
Kes.
rukkoillaan
Kymmenet ihmiset vuodessa? Eiköhän ne ole miljoonissa, jotka tulevat Jumalan lapsiksi vuodessa!
Voi kuinka se olisi noin ihanaa. Mutta kaikessa inhimillisyydessään ja raadollisuudessaan aloittajan tarkoittama usko sisältää yhdistyksen omia sääntöjä, kieltoja ja kuulumista vanhoillislestadiolaisuuteen. Sellaisia joita ei Raamatussa ole. Lisäksi se sisältää lähimmäisten uskonelämän latistamista. Lähimmäisiähän ovat Jeesuksen opetuksen mukaan myös muut kuin oma joukko. Ja oman uskonelämän korottaminen on heille näkyvää.
En minä itselleni sellaista halua rukoilla.
Ei siellä mitään omia sääntöjä ole. Saa uskoa ihan vapaasti omat syntinsä anteeksi ja omistaa Kristuksen vanhurskauden omaksi vanhurskaudekseen.
Mitä sääntöjä esim. tuo aloituksen lentokapteeni muka joutui noudattamaan?
Entä ryöväri ristinpuulla?
Yksinkertainen usko riittää.
Ei siellä sääntöjä ole. Silti et kelpaa, jos omistat TV:n, käytät kohtuullisesti alkoholia, meikkaat, tanssit, jne, jne. Tai jos vain et ole vanhoillislestadiolainen, vaikka eläisit muuten miten hyvin vain ja uskoisit.
Mutta jokainen saa uskoa mihin vain. Vaikka sitten siihen, että ei ole sääntöjä.
Katso alta 10 huonekasvia, jotka tekevät sinulle ja kodillesi hyvää.
Aloe vera
Varjomuratti
Kumipuu
Viirivehka
Isoanopinkieli
Bambu
Köynnösvehka
Kirjorönsylilja
Traakkipuu
Kultaköynnös
Etsiskelin ketjuja, joita palstan kaksi helluntaioksentelijaa eivät olisi saastuttaneet. Tätä vain toinen, toistaiseksi.
parannuksen armoa!
""" Saa uskoa ihan vapaasti omat syntinsä anteeksi ja omistaa Kristuksen vanhurskauden omaksi vanhurskaudekseen. """
Tuon saa uskoa kaikkialla ja kaikkina aikoina. Ei ole sidottu paikkaan tai aikaan!
Parasta siis roukoilla parannuksen armoa, ettei kävisi lopulta kehnosti.
Mutta taivaassa parhaiten kiitän,/ kun on turmelus riisuttu./ Ole kiitetty Herrani Jeesus,/ ole kiitetty kiitetty!
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on valjennut autuuden koitto.
Kirja kristillisen elämän perusteista
http://www.kirjaonline.com/product/52/kristillisen-elaman-perusteet
Minulla on jo tuo kirja! Todella hyvä ja raamatullinen!
Kuka nyt maksaisi kirjasta 29,90 euroa? Sillähän saa Lidlistä 50 kg perunoita.
Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,
Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän.
Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti.
se ongelma, että perisynnin turmelema ihminen ei kykene elämään Jumalan tahdon mukaisesti.
Ja Jumala kuulee ja kuuntelee syntistä ihmistä ainakin silloin, kun syntinen huokaa (ja kärsii) syntisyydestään, ha tietysti kuulee silloinkin, kun syntinen pyytää apua löytääkseen sielulleen rauhan... vaikka saattaa olla niinkin, ettei syntinen edes ymmärrä pyytää apua, mutta vain huokailee - - - ja hyvä Jumala ymmärtää sen avunpyynnöksi.
""" Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. """
Kirkossa aina kuulutetaan: "Kuule minua syntistä...." Jeesuskin kuuli syntistä ristillä ja syntistä naista.
Tuo on totta.
Juuri viime viikonvaihteessa seuroissakin kuultiin, että Jumala kyllä kuulee syntisen(kin) rukouksen, kun rukoilijalla on se mieli, että "auta minut oikealle tielle", "armahda minua" tms.
Tuo edellä oleva nimimerkki "tietäjän" yhteydestään irrotettu raamatunlause ei kerro koko totuutta.
Jumala ei kuule ihmistä, Hän on antanut kaiken vallan Jeesukselle.
Etkö ole kristitty?
Luuk. 6:32:
Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.
#### Usko on Jumalan lahja. Jokaisen sopisi rukoilla ja toivoa sitä lahjaa itselleen. ###
Se on Jumalan lahja ja monet ympäri maailmaa ovat saaneet sen. Se on uskoa Jeesukseen Kristukseen ja sitä tavataan ympäri maailmaa, eikä ainoastaan vanhoillislestadiolaisuudessa.
Ps. 25:16:
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton.
siis parannuksen armoa
2. Kor. 7:10:
Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, jota ei tarvitse katua, sillä se johtaa pelastukseen. Maallinen murhe sen sijaan tuottaa kuoleman.
Hyvä Paimen armollinen,
siunaa sanan kylvötyö.
Paina mieliin uskovien
Getsemanen tuskanyö,
päivä suuri sovituksen,
voima ylösnousemuksen.
Kol. 2:
6 Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.
7 Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. [Ef. 2:21,22 | 1. Tess. 5:18]
Matt. 5:44:
Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,
Tämä keskustelu on Raamattureferaatti.
tetään rukkkoilla.
JOHANNEKSEN EVANKELIUMIN TULKINTAA
..."Evankeliumin mukaan Isä ja Poika ovat yhtä ja samaa jumalallista luontoa. Sanoma lupaa inhimillisille olennoille mahdollisuuden samaan ikuiseen ykseyteen, jossa on elämä itsessään. Tämä iankaikkinen elämä on Isän käsky.
Tuomio on lähinnä siinä, että ihmiset pitäytyvät itsepintaisesti aineellis-psyykkisen elämänsä ulkonaisissa kiinnekohdissaan. Heidän suuntauksensa on virheellinen. Kun ihmiset ymmärtävät syvästi evankeliumin opetukset ja elävät ne todeksi, niin on mahdollista päästä ylhäältä tulevan, yli-inhimillisen avun kohteeksi. Tämä apu voi nostaa inhimillisen tietoisuuden omien luonnollisten rajoitteidensa yläpuolelle ja vapauttaa sen kaikesta epätäydellisyydestä ja tilapäisyydestä"-
http://www.teosofia.net/
"..On vain kaita ja leveä tie, välimuotoa ei ole.
Ihmisen kehitystä auttaa elämän suuri liittolainen, kärsimys. U. T. sanoo: "Poikia, joita ei vielä kärsimyksen kautta ole tehty täydelliseksi" (Hepr. 2:10). Ihminen on tosin olemukseltaan "jäykkäniskainen". Kun kärsimys tulee, niin hän usein puristaa hampaansa yhteen ja jatkaa kulkuaan elämän laveilla valtateillä. Mutta kärsimys voi seurata ihmistä kuin varjo. Se puristaa hänet yhä ahtaammalle ja ahtaammalle, kunnes jäykkäkin niska taipuu jumalallisen tahdon alla, koska sen on pakko taipua.
Puhuuko U. T. jälleensyntymisestä? Kyllä, vaikka jonkin verran peitetysti. Matteus kertoo: "ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ’Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?’ Jeesus vastasi ja sanoi: ’Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut...’ Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta." (Matt. 17:10-13)
Ihminen voi olla halukas uskomaan, että saa anteeksi kaikki syntinsä, erikoisesti sen vuoksi, että kuulee päivittäin niin opetettavan. Mutta Paavali sanoo: "Älkää eksykö, ei Jumala anna itseään pilkata, mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää". Jumalallinen elämä on järjestetty ihmeellisesti. Kärsimyksellä saa maksaa kaikki velkansa. Yhä uudestaan tänne saa tulla opiskelemaan oikean elämisen taitoa. Maallinen elämä on ihmisen taistelun aikaa. Tulee kuoleman hetki, jolloin ponnistelun ja oppimisen aika on ohi. Saarnaaja sanoo: "...sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa." (Saarn. 9:5,10)" http://www.teosofia.net/
Ihan hienoja satuja, sinänsä. Valitettavasti kun "syntinsä saa anteeksi", alkaa yleensä tuomioiden julistus saarnaajien taholta. "Et voi olla oikea uskovainen, jos teet näin tai näin..." Ihan, kuin Suurta Arkkitehtia kiinnostaisi, värjäämmekö hiuksiamme, vai emme. Ja niin edelleen. Miksi ette rukoile järkeä päähänne?
KRISTINUSKON TURMELTUNEIN OPPI
Ei missään kohdassa ole nykyaikainen nk. "kristillinen" usko vaipunut niin syvään alennustilaan kuin kaikessa, mikä koskee ihmisen tulevaa kohtaloa. Voidaan sanoa, että todellinen uskonto aina on pyrkimystä ykseyteen, sopusointuun, pyrkimystä tuntemaan, että elämän perussävel on yksi eli uskonnollisella kielellä lausuen, että Jumala on kaikki kaikessa. Uskonto on monismia, ykseys-uskoa, vastakohtana aineellisen ymmärryksen dualismille.
Mutta nytpä meidän aikamme kristillinen oppi ihmisen vastaisesta tilasta edustaa synkintä dualismia, minkä historia konsanaan tuntee. Se edustaa ikuista, ehdotonta kaksinaisuutta, hajallaan oloa, taistelua, kärsimystä, epäsointua. Se merkitsee, että koko olemassaolo perustuu suunnattomaan erehdykseen, jonka vaikutukset eivät milloinkaan häviä. Voisi sanoa, että jos jonkun pitäisi kärsiä ikuisesti niin juuri tuon Jumalan, joka maailman luodessaan niin äärettömästi epäonnistui, että saattoi matkaan enemmän pahaa kuin hyvää, enemmän kärsimystä kuin onnea.
Kristinuskon viralliset opit taivaasta ja helvetistä ovat tiedon puussa siksi omituisia kasvannaisia — hedelmiksi niitä ei voi sanoa — ettei niistä todellakaan kannattaisi monta sanaa lausua, ellei vielä löytyisi yksinkertaisia ihmisiä, jotka pitävät oikeutenaan ja velvollisuutenaan niitä opettaa viattomille lapsille, koska ne muka kuuluvat kristinuskoon. On yleinen salaisuus, että useimmat täysikasvuiset ovat lakanneet niihin uskomasta ja pitävät häpeänä niistä edes puhuakaan mutta sittenkin he sallivat niitä tyrkytettävän lasten vastaanottavaisiin mieliin, ennen kuin nämä itse kykenevät ajattelemaan ja suojelemaan itseään noiden oppien turmiolliselta vaikutukselta.
Sitä, kuinka paljon sekasortoa, masennusta ja epätoivoa täten saadaan aikaan pienissä sieluissa, ei voi kukaan mitata. Tämä pimeä oppi jää alituisena painajaisena synkistyttämään lasten varhaisia ikävuosia, joiden tulisi olla häiriintymättömän onnen ja sopusoinnun aikaa.
Vuosikausia saa tuo pieni ajattelija sitten avuttomana käyskennellä vaivaamassa itseään turhilla kysymyksillä, juuri silloin kun olisi niin paljon hyödyllistäkin opittavaa. "Pääsisinköhän taivaan iloon, jos nyt kuolisin, vai joutuisinko ainaiseksi helvetin vaivaan perkeleitten sekaan?" — mikäpä on enemmän omiaan kasvattamaan itsekkyyttä kuin tällaiset mietteet? Jos tämä olisi uskontoa, silloin uskonto olisi vain sairaalloisten haaveitten hautomista eikä hengen tervettä kehitystä siinä piirissä, missä sillä on mahdollisuuksia tehdä kokemuksia ja oppia.
Viisastuessaan lapsi kenties viimein huomaa, kuinka typerä oli kumpikin noista otaksumista. Se huomaa, kuinka pikkumaista oli ajatella ikuisuudesta, että ihmisen muutamat elinvuodet voisivat jotakin vaikuttaa aluttomaan ja loputtomaan aikaan. Se huomaa, kuinka itserakasta oli ajatella, että meidän mitättömien ihmisten epäitsenäiset ajatukset, teot tai "uskot" voisivat liikuttaa itse Ääretöntä Elämää, niin että se joko ihastuisi tai pahastuisi niistä ainaiseksi. Toki meillä Täytyisi olla vähän enemmän häveliäisyyttä suurta Jumaluutta kohtaan, ennen kuin siitä mitään tällaista ajattelemme, kun se ei kuitenkaan itse voi "astua alas" puolustamaan kunniaansa ihmissanoilla.
Ja lopuksi kun lapsi astuu ulos maailmaan ja alkaa tehdä kokemuksia, se vähitellen oppii tuntemaan ihmisluonnon salaisuuden ja huomaa, että kuinka kurja ja pimitetty voikin olla monen järki ja kuinka rumat hänen tekonsa, niin kaikkein syvimmällä jokaisessa sydämessä, jos siihen vain osaa tunkeutua, elää sama kaipaus onneen, hyvyyteen, sopusointuun. Kuinka silloin voisi ajatellakaan sitä mahdollisuutta, että elämä tämän kaipuun hävittäisi jostakin ihmisestä eikä soisi hänelle, vaikka muille, tilaisuutta päästä toiveittensa päämäärään kaikkien kärsimysten jälkeen, kaikkien harhojen tuolla puolen? Voiko ihminen edes kuvitella, että hän hyvällä mielellä voisi viihtyä äärettömässä ilossa ja nautinnossa sillä aikaa kun hänen veljensä huokaisivat toivottomassa pimeydessä?
TAHTO KUOLEMATTOMUUTEEN
Vaan niin kuin sanoimme, turha on meidän tuhlata sanojamme näihin entisajan käsityksiin. Taivas- ja helvettioppia vastaan voitaisiin esittää..
http://www.teosofia.net/eriusk/vhv-kristinuskon_alkup.htm
"Pääsisinköhän taivaan iloon, jos nyt kuolisin, vai joutuisinko ainaiseksi helvetin vaivaan perkeleitten sekaan?" Rippikoulussa kyseltiin.
Etsijät e-seuroihin!
Iäti muuttumatonta SRK-opinmuodostusta:
"Hoitokokous on sielunhoidollinen, parantava ja hoitava keskusteluhetki."
Lääninrovasti Erkki Piri Kalevassa 15.10.2011.
Matt. 6:6
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Jeesuksella ei ollut silloin vielä Kaikkea valtaa, se tuli myöhemmin.
Lue Matt.Matt. 7:29
Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.
Matt. 9:6
Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle - - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."
Matt. 28:18
Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
Kesitas argumentoi raamatunlauseilla.
on monta koskettaavaa ja opettavaista kertomusta. Rukoilkaamme siis parannuksen armoa.
johon viitattiin tuossa etusivun positiivisuusketjussa.
viitattiin ketjun "Taina Väistö ja lähetystyö" -ketjun keskustelussa.
aina ajankohtainen kehotus tuossa otsikossa.
to.
on monta ajatuksia herättävää asiaa.