En tahdo enää elää ja koulukin sujuu huonosti. Vain yhden ihastuksen takia, hän ei tietenkään rakasta minua ja sydämeni murtui. Hän on niin fiksu ja kaunis. En jaksa enää tehdä läksyjä, typerä lomakin alkoi! En voi edes unohtaa häntä, sama koulukin vielä! Sen tytön perässähän roikkuu viholliseni joka vihaa minua ja minä häntä!!! Kamalaa hän vain töllää poikia ja minä taas töllään häntä. Perjantaina hän jutteli häneen ihastuneen pojan kanssa, kyllä pikkuisen kilahti!! En pidä siitä kun hän juttelee toisille!! Se POIKA on liian sinnikäs kun vieläkin yrittää saada hänet tuosta noin vaan minulta!! No hän EI ole minun...En kyllä enää puhu kenellekään!!!
Olen miettinyt että juna alle jos jäisin niin kuolisin melko nopeasti. Mutta en vain ole ikinä toteuttanut sitä. Tulee mieleen ihan 3lk, olin yhtä surullinen ja vihainen! Ihan vain kavereiden takia, kun kokoajan olivat haukkumassa!! Olin silloin niin lähellä itsemurhaa, mutta minä vain rakastuin häneen.
Minun kissani kuoli joskus 3lk niin olin hyvin surullinen, mutta hän lohdutti ja sitten minä en vain tajunnut rakastavani häntä. Mutta tosin haukun aina häntä vahingossa tyhmäksi, vaikka hän onkin todella fiksu!
Minä kyllä niin mielelläni kuolisin!!! Mitä merkitystä elämällä on? Kaikki on turhaa.
JA TOIseksi se ihastukseni puhuu vain jostain kissoistaan ja isosiskostaan ja suvustaan. "No joo kerran (hänen kissansa nimi) se vaan oli sillei söpösti..blaa...blaa..blaa!! Minua ärsyttää se ihan KAUHEASTI!
Opekin ottaa pian varmaan yhteyttä mutsiin ku en oo jaksanu enää keskittyä mihinkään koulus. Saan yleensä kauheit ragekohtauksia kotona ja koulussa tunnilla. Rupesin kerran repimään kirjan sivuja vihoissani, koska ihastukseni oli juuri vilkaissut joihinkin poikiin!!! Ja sitten hän heitti minuun vihaisen katseen! Miksi? Siksikö että rikoin häiritsin rikkomalla kirjaani..?
NO JUU MUTTA MÄ OON TÄYSJÄRKINEN!! KAI?
P.S Se on tooosi kaunis ja fiksu JA IHAN TÄYS K***PÄÄ!
Olen miettinyt että juna alle jos jäisin niin kuolisin melko nopeasti. Mutta en vain ole ikinä toteuttanut sitä. Tulee mieleen ihan 3lk, olin yhtä surullinen ja vihainen! Ihan vain kavereiden takia, kun kokoajan olivat haukkumassa!! Olin silloin niin lähellä itsemurhaa, mutta minä vain rakastuin häneen.
Minun kissani kuoli joskus 3lk niin olin hyvin surullinen, mutta hän lohdutti ja sitten minä en vain tajunnut rakastavani häntä. Mutta tosin haukun aina häntä vahingossa tyhmäksi, vaikka hän onkin todella fiksu!
Minä kyllä niin mielelläni kuolisin!!! Mitä merkitystä elämällä on? Kaikki on turhaa.
JA TOIseksi se ihastukseni puhuu vain jostain kissoistaan ja isosiskostaan ja suvustaan. "No joo kerran (hänen kissansa nimi) se vaan oli sillei söpösti..blaa...blaa..blaa!! Minua ärsyttää se ihan KAUHEASTI!
Opekin ottaa pian varmaan yhteyttä mutsiin ku en oo jaksanu enää keskittyä mihinkään koulus. Saan yleensä kauheit ragekohtauksia kotona ja koulussa tunnilla. Rupesin kerran repimään kirjan sivuja vihoissani, koska ihastukseni oli juuri vilkaissut joihinkin poikiin!!! Ja sitten hän heitti minuun vihaisen katseen! Miksi? Siksikö että rikoin häiritsin rikkomalla kirjaani..?
NO JUU MUTTA MÄ OON TÄYSJÄRKINEN!! KAI?
P.S Se on tooosi kaunis ja fiksu JA IHAN TÄYS K***PÄÄ!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka tämä kuulostaa ehkä ilkeältä, sanon sen suoraan sydämestäni: hanki apua. Tarvitset jonkun, jolle kertoa kaikki nuo asiat suoraan, ilman tuomitsevia katseita. Mene jo heti maanantaina koulun terkkarille, näytä tämä viesti hänelle. Hän tietää, miten auttaa.
Muista, ihastuksia tulee ja menee.
Älä tee itsellesi mitään, se ei ole ratkaisu. Jatka elämääsi ja katso tulevaisuuteen. Sinusta välitetään. Minä välitän sinusta. Ole kiltti, sinnittele ja puhu!
Njaa...enpä myöskään kertonut että olen itsekin tyttö...
Oot ihan normaali, turhaan mietit sitä. Ihastuksia tulee ja menee. Joskus pitää vaan päästää irti. Se saattaa helpottaa.