jooo, epäilen miestäni joka asiasta.
hän lähtee kavereidensa kannssa baariin ja jos hän ei heti vastaa puhelimeen kun soitan niin "tiedän" että se on panemassa muita naisia, tosin olemme olleet vuoden yhdessä ja tälläistä mahdollisuutta ei ole edes tullut että se olisi voinut pettää minua, mutta HAJOAN! olen aivan masentunut kun olen niin vainoharhainen, mikä on tähän "sairauteen" apu? :)
joskus tuntuu että olen hullu, kun mieheni lähtee töihin aamulla, luulen että se on menossa salaisen rakastajattarensa luokse, ja tulee normaaliin tapaan iltapäivällä, jos viisikin minuuttia myöhässä, itken ja tuskailen missä hän on ollut, kun minua ei koskaan ole loukattu pettämällä, tai vaikka oliskin ni en tiedä asiasta, mikä hitto mua riivaa? toki olen mustasukkainenkin, mutta luulempa että tämä ei ole nyt mustasukkaisuutta. olen 18.
hän lähtee kavereidensa kannssa baariin ja jos hän ei heti vastaa puhelimeen kun soitan niin "tiedän" että se on panemassa muita naisia, tosin olemme olleet vuoden yhdessä ja tälläistä mahdollisuutta ei ole edes tullut että se olisi voinut pettää minua, mutta HAJOAN! olen aivan masentunut kun olen niin vainoharhainen, mikä on tähän "sairauteen" apu? :)
joskus tuntuu että olen hullu, kun mieheni lähtee töihin aamulla, luulen että se on menossa salaisen rakastajattarensa luokse, ja tulee normaaliin tapaan iltapäivällä, jos viisikin minuuttia myöhässä, itken ja tuskailen missä hän on ollut, kun minua ei koskaan ole loukattu pettämällä, tai vaikka oliskin ni en tiedä asiasta, mikä hitto mua riivaa? toki olen mustasukkainenkin, mutta luulempa että tämä ei ole nyt mustasukkaisuutta. olen 18.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse aikanaan painiskelin samansuuntaisten ongelmien parissa. Syy oli yksinkertainen: Oma epävarmuuteni. Minulla on/oli suhteellisen huono itsetunto, ja mustasukkaisuuden tunne tuli, koska ajattelin, että eihän tuo nyt voi MINUA rakastaa, kun olen vain tämmöinen.... Jotenkin ei vaan saanut itseään uskomaan että joku voi välittää minusta kaikkine heikkouksineni.
Ollaan nyt seurusteltu kaksi ja puoli vuotta, ja pikkuhiljaa tuo turha mustasukkaisuus on kadonnut. Olen kyllä vieläkin hieman liian mustis, mutta suunnatonta edistystä on tapahtunut.
Syy siíhen on se, että pikkuhiljaa on tähän paksuun kalloon uponnut, että ei kai se ukko minua katselisi, hellisi sanoin ja teoin, ellei se oikeasti minua rakastaisi...
Tsemppiä sinulle! Toivottavasti saat itsesi pikkuhiljaa irti noista ilkeistä tunteista.
On itselläkin niin paljon kivempi olla, kun ei koko ajan epäile!
jutteletteko paljon ..puhutteko asioista? Kerro tunteesi ja pyydä apua pahalle olollesi.asutteko yhdessä? onko boyfriends omasta mielestään pelkkä ystävä joka heilastelee kanssasi ja pitää "varmana"? avaudu hänelle (varovasti)ja odota samaa.. jos kiertelee aihetta niin selvä peli..kaverit määrää häntä,eli on vieteltävissä. toivotaan kuitenkin parasta, kunhan ette alusta jälkipolvea ennenkuin olette toisille AVOIMIA. hissuttelut nurkkaan.älä soittele turhaan kännyyn vaan sano että lähdet sitten likkojen kanss.samaan aikaan..iske samalla mitalla...
Petin vaimoani kuten kerroit. Hän hommasi minulle miesten siveys vyön, vaatteet päällä täysin huomaamaton. En petä enää ja naiseni voi olla sen asian kanssa täysin rauhassa.