Sain lapselle päiväkotipaikan elokuussa. Siitä lähtien lapsi jatkuvasti kipeä ja tietenkin kotona.
Nyt tein päätöksen etten vie lasta päiväkotiin, en ole asiaa vielä ilmoittanut minnekään, riittääkö päiväkotiin ilmoittaminen vai tarvitseeko muualle, päätöksen pk-paikasta tehneelle viranomaiselle ?
Arvokas tuo päätös oli,ilmainen päiväkotipaikka oli voimassa siihen asti kun menee kouluun, mutta lapsen etua ajatellen tein mitä tein.
Toki lapselle hoitaja pitäisi saada, saamani tiedon mukaan pph on sairastelevalle parempi paikka kuin päiväkoti.
Alunperin hain pph, kunta laittoi päiväkotiin.
Miten haen pph-paikkaa, maksaako Kela / Kunta siitä aiheutuneita kustannuksia.
Kunta on helsinki.
Nyt tein päätöksen etten vie lasta päiväkotiin, en ole asiaa vielä ilmoittanut minnekään, riittääkö päiväkotiin ilmoittaminen vai tarvitseeko muualle, päätöksen pk-paikasta tehneelle viranomaiselle ?
Arvokas tuo päätös oli,ilmainen päiväkotipaikka oli voimassa siihen asti kun menee kouluun, mutta lapsen etua ajatellen tein mitä tein.
Toki lapselle hoitaja pitäisi saada, saamani tiedon mukaan pph on sairastelevalle parempi paikka kuin päiväkoti.
Alunperin hain pph, kunta laittoi päiväkotiin.
Miten haen pph-paikkaa, maksaako Kela / Kunta siitä aiheutuneita kustannuksia.
Kunta on helsinki.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Meillä ensimmäisen lapsen "sairastelu" päiväkodin aloituksen jälkeen kesti ensimmäisen tarhavuoden, toisella lapsella puolisen vuotta. Nyt lapset ovat joko saaneet riittävän puolustuskyvyn pöpöille tai ovat kasvaneet rööreiltään isommiksi.
Yletön sairastelu on muuttunut normaaliksi nuhakausiksi, kuten aikuisillakin.
pph-paikkaa haeta samasta kuin pk-paikkaakin (jos pph:kin on kunnallinen)?
Sairastelu yleensä loppuu jouluun mennessä. Sairastelun suurimpana syynä on kodin ja päiväkodin pöpökantojen erilaisuus.
Sama hakukaavake toimii ainakin Tampereella molempiin. Niitä saat päiväkodista lisää, siinä on kohta mihin merkitään toiveet hoitopaikasta. Tässä ei käynyt ilmi lapsesi ikä mutta suosittelisin ainakin viimeistään eskaria tai vuotta aikaisemmin perhepäivähoidosta siirtymistä tarhaan, jolloin ryhmä on suurempi ja sosiaalisia kontakteja enemmän. Päiväkodin etu on myös mielestäni että aikuisia on enemmän, jolloin kukaan ei pysty omavaltaisesti päättämään lasten asioita.
Sairastelu on hankala asia ja vaikea sairastelukierre kannattaa katkaista esim. pienempään ryhmään vaihtamalla.
Alle kolmivuotiaalle perhepäivähoito on usein paras vaihtoehto,jollei kotiin voida hankkia hoitajaa.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse kannattaa hoitoon laittamista harkita, paras paikka on kuitenkin oman vanhemman kanssa. Pienen lapsen kanssa kuukaudetkin saattavat vaikuttaa, kun kotihoidosta siirrytään ryhmähoitoon.
Toivotaan että saatte sairastelukierteen katkeamaan.
päiväkotiin sillä olen kotiäiti. Päiväkoti ei ole oikea paikka pienelle lapselle. Lapsi joutuu ryhmään jossa on vieraita lapsia ja vieraita aikuisia. Sanotaan että "tottuuhanse siellä olemaan." Tottakai lapsi mukautuu, mutta se ei ole hänelle hyväksi. Äiti tietää ja osaa parhaiten vastata lapsen tarpeisiin. Koti ja tavallinen arki on parasta lapselle. Lisäksi askartelu, leikit, puistot, muskarit ja liikuntaharrastukset täydentävät lapsen elämää kotona. Ja tietysti yhteinen aika jota vanhemman kanssa viettää on palkitsevaa myöhemmin kun lapsi kasvaa aikuiseksi. Suhde aikuiseen, vanhempaan, on vakaalla pohjalla kun haetaan omaa paikkaa murrosiässä. Osataan antaa tilaa puolin ja toisin tunteiden myllerryksessä. Myös luottamus kehittyy paremmin lapsen ja aikuisen välillä, pienestä saakka.
En tietysti saa rahua mistään kun olen kotona "töissä." Mutta se ei haittaa pätkääkään. Kyllä vähemmälläkin tulee toimeen. Ja pienemmällä asuntolainalla ja asunnolla. Ei heti tarvitse olla 5 huonetta ja keittiö. Elämässä vaan on tärkeämpiäkin asioita.
Kummallista että yleensä on kehitetty tällainen päiväkoti-systeemi. Ja siihen vielä subjektiivinen oikeus perheille. Kaikista parhaimpia tapauksia ovat vanhemmat jotka adoptoivat lapsen ja sitten, monen vuoden odotuksen jälkeen kun sen saavat - vievät tämän päiväkotiin. Tai tämä klassinen esimerkki jossa päiväkodin työntekijä saa lapsen ja vie sen sitten toiseen päiväkotiin hoitoon ja palaa itse omaan työpaikkaan
Kyse on AINA valinnoista - mistä olet valmis luopumaan lapsesi hyväksi. Ja mitä ymmärrät siitä kun sinusta tulee vanhempi. Mitä se sinulle sinun elämässäsi tarkoittaa. Saatikka lapselle.
Entäs yksinhuoltajana? Ei paljon vaihtoehtoja, jos haluaa tarjota ja varmistaa lapselle parasta tulevaisuudessakin.
Jonkun rahoilla sinä vietät ikuista viikonloppuasi ja työssäkäyvien tuottamia palveluja käytät. Häpeä !
Korjataampa hiukan: Saan lapsistani kuntalisän joka ei suuri summa ole. Lisäksi lapsilisän, jonka jokainen suomalainen lapsiperhe saa. Elämme mieheni palkalla, kuulumme keskituloisiin jotka ovat suhteellisesti kaikkein ankarimmin verotettuja palkansaajia suomessa.
Kuten mainitsin aijemmin, kyse on valinnoista. Asuntolainamme on ja muut kulut ovat mitoitettu siten että tulemme toimeen. Meillä ei ole mitään tv-huoneita erikseen vaan asunto jossa on meille tilaa ja johon meillä on varaa. Kyllä monesti on tiukkaa, enkä voi paljon vaatteilla koreilla mutta lapsilla on kaikki tarvittavat varusteet, välineet. Ostamme osan käytettynä jotakin saamme ystäviltämme. Leivon ja laitan ruokaa itse, siinä säästä paljon. Elämme siis pitkälti omilla ansaituilla palkkatuloilla, maksamme veroissa tukea myös niille perheille, joiden lapset ovat päivähoidossa.
Totean lopuksi että olen itse valinnut kotiäityden. Elän elämäni parasta joskin raskaintakin aikaa. Tämä ei ole lomailua tai jatkuvaa vapaa-aikaa. Työtä on tehtävä tauotta. Syli lapselle on aina avoin. Kaikessa mitä teen, tulisi otta huomioon kasvatuksellinen näkökulma ja esimerkki lapselle. Sen verran olen kuitenkin valmis panostamaan lapsiini.
Ymmärrän tottakai että yksinhuoltajalla ei ole vaihtoehtoja. Yksinhuoltajalla on myös yleensä tiukkaa. Ja yksinäistä, juuri silloin kun toista ihmistä eniten kaipaisi. En tiedä sinun kohdallasi kuinka voisit valita toisin.
Mutta ainakin voit yrittää viettää lastesi kanssa mahdollisimman paljon aikaa kun olette vapaalla. Tietysti juuri silloin pitäisi tehdä kaikenlaisia kotitöitä tms. Ikävä kuttu.
Tuntuu siltä että siinä on äiti joka on laittanut asiat tärkeysjärjestykseen. Eli tehnyt oikean valinnan.
Kaikkihan eivät voi samoin asioitaan järjestää, mutta suurin osa äideistä / isistä, voisi jäädä kotiin lasten kanssa jos vain haluaisivat.
Kun jatkuvasti puhutaan lasten pahoinvoinnista, eiköhän yksi syy löydy juuri sieltä kodin ja päiväkodin välisestä ramppaamisesta. Lapsen paikka on KOTI.
Katselin kelan sivuilla eilen ja sieltä huomasin tuon JOKAINEN LAPSIPERHE SAA TUKEA yhteiskunnalta, siis jokainen. Saanti ei ole tuloista kiinni,
joten samanlaisia luusereita miljoonatuloilla elää kituuttavat ovat kuin me yh:t , sosiaalipummit jne.
Yhteiskunta on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Lukekaa vaikka lehtiä ja katsokaa uutisia.
10 kotiäitivuoden jälkeen työelämään siirtyminen ei ole enää helppoa. 18 kotiäitivuoden jälkeen se alkaa olla jo mahdotonta. Ei ole enää suuria määriä työllistäviä kutomoja, sahoja, ruukkeja, maatiloja tms jonne pääsisi ilman koulutustakin töihin.
Työelämä on tänä päivänä niin ailahtelevaista, että perheet haluavat turvata lastensa tulevaisuuden (!) pitämällä molempia vanhempia ainakin lähellä työelämää. Jos toinen jää työttömäksi, toisen on välttämätöntä saada töitä. Palkkatuloja on perheelle tultava, muuten tulee ongelmia.
Myös kaupunkirakenne ja ihmisten arvot ovat muuttuneet. Ennen äidit ja lapset kokoontuivat hiekkalaatikolle ja oleskelivat kodin lähistöllä. Lapsilla riitti kavereita, äiti sai aina apua toisista äideistä. Piha oli niin turvallinen, että lapset saattoi jättää leikkimään jopa ilman valvontaa.
Nykyään kerrostalojen pihat on varattu autoille, leikkiviä lapsia pihoilla ei näy. En halua jättää isoakaan lastani pihalle ilman kontrollia, siitä pitää huolen naapuripihassa sattunut lapsen kaappaus.
Lasten pahoinvointi tuskin johtuu kodin ja päiväkodin välisestä ramppaamisesta. Päiväkoteja on ollut jo 100 vuotta, aika outoa että pahoinvointi kärjistyisi vasta nyt.
Syy ongelmiin löytyy rakennemuutoksesta. Vanhat periaatteet eivät enää toimi, tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. Rakennemuutos on edelleen käynnissä, eikä loppua ole näkyvissä. Ei auta muu kuin pidellä kiinni.
Mutta ah, olisipa ihanaa kun voisi tehdä mitä haluaa.
Olen itsekin samoilla linjoilla ja olen huomannut, että aika paljon nykyään on niitä, jotka valitsee sen matalamman elintason, jotta saisivat pitää lapset kotona mahdollisimman pitkään. Useimmiten nämä ovat naisia. Olen itse sillä kannalla, että olisi parasta, jos kaikilla pienten lasten vanhemmilla olisi oikeus lyhyempään työviikkoon ja mahdollisimman joustaviin työaikoihin, niin että vanhemmat voisivat esimerkiksi jakaa työn niin, että molemmat saisivat sekä käydä töissä "toteuttamassa itseään" ja saamassa vaihtelua että viettää sitä kotielämää omien lasten kanssa. Valintakysymyshän tämä on tietysti sitenkin, että jos on mahdollista, vanhempi voi tietysti yrittää hakeutua sellaisiin töihin, joissa on enemmän vapautta (esim. mahdollisuus työskennellä kotona). Pienemmät tulot silloin tietysti on kuin jos molemmat vanhemmat ovat kokopäivätyössä, mutta itse uskon (ja monet nykyvanhemmat tuntuvat ajattelevan), että se on yksinkertaisesti sen arvoista.
olin 3v lapsen kanssa kotona,sitten pienien tulojen takia oli pakko mennä töihin.olin kavereilta kuullut huonoja kokemuksia kunnan pk :sta.en halunnu omaa lasta sinne.sain lapseni yksityiseen päiväkotiin ja olen todella tyytyväinen siihen.se on paljon vapaampi,ei niin tarkkaa jos myöhästyy jne. ja vaan 15lasta koko pk.ja aina väh. 4-5 työntekijää.kerran vko käy ammatti hieroja hieromassa lapsia ja puheterapeutti tarkkailemassa kielen kehitystä.onko kunnallisessa? ja sama hinta kun kunnallisessa... ennen lapseni oli todella hiljainen nyt alkanut puhumaan jokaiselle ihmiselle. lapsetkin tykkää varmasti enemmän isosta ryhmästä ku pienestä koti hoidosta.ja perhe päivä hoitajan kotona kun on ongelmia, hoito lapset kärsii...
Toinen pojistani on ollut kunnallisessa hoidossa pienestä asti. Nuoremman poikani kanssa onneksi uskalsin valita yksityisen pph:n, eikä koskaan ole tarvinnut katua. Palvelu on kotikunnasssani kalliimpi, hintaero kunnalliseen on n. 70 euroa/kk, silti olen onnellisena maksanut enemmän. Paljon on kiinni hoitajastakin tietysti. Itsellääme hoitaja on upea keski-ikäinen rouva, ja lapsia ei ryhmässä ole kuin kaksi, Omani 1 v 8 kk, ja hoitajan oma 6v lapsi). Hoitajasta näkee, että hän todella tekee työtä myös sydämellään, ja poikani on kuin perheen jäsen melkein. Juuri tänä aamuna kuulin myös, että kotikunnassani nousee yksityisen hoidon tuet n. 40 Euroa/kk:ssa, joten myös suuri hintaero hiukan kapenee. Suosittelen kaikille.