Sydäntä viiltelee ajatuski siitä, että sitten kun täytän 18v niin kuka tulee viettämään niitä? Tai kun valmistun ammattikoulusta niin kuka tulee viettämään lakkiaisia?
En koe olevani enään ihminen
kungpao
6100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mikäs sitten koet olevasi jos et ihminen?
Ihmisyyttä ei kukaan sinulta voi viedä! Kyllä yksinäienenkin saa juhlia saavutuskiaan siinä missä koulun susosituin yksilö.Onhan sinulla varmasti vanhemmat tai vanhempi? sisaria? Hakeudu koulun kuraattorille ja miettikää sinule uusia harratuksia..et ole tuomittu yksinäisyyteen-aina on mahdollsista tutustua uusiin ihmisin.Oma tyttäreni joutui kouluaikana syrjinnän kohteeksi ja suri asiaa monet kerrat.Sai kuitenkin muutamia ystäviä uudesta harrastuksesta ja nyt 18v on saanut kavereita ammattiopinnoissaan.Tsemmppiä
Yksi vanhempi ( ei ole sisaruksia tai muuta perhettä ) ja asutaan eri paikkakunnalla. Toi harrastusten tyrkyttäminen on kuin tyrkyttäisi anorektikolle ruokaa, että '' syöppä nyt niin et ole enään anorektikko '' -mutta ymmärrän, että haluat parasta ja olen keskustellut psykiatrin kanssa eri vaihtoehdoista.
Miksi et selittäisi enemmän, miksi kukaan ei tule synttäreillesi tai onnitelemaan kun valmistut? Siis jotenkin niin ylimalkaisesti toteat, että mä jään kyselemään, oletko ns. orpo eikä ole sisaruksia, eikö ole mitään sukua samalla paikkakunalla, eikö ole ne klassiset sisarukset, tädit/sedät, isovanhemmat, joku kaveri, ja jos ei niin mikä on elämänkulkusi ollut. Entä, riitoja? Aivan liian pitkä matka kaikille? Asut jossakin muussa maassa?
Itse muistan, kun täytin 25 v, niin ei kukaan kavereistani, ei sisarukseni, ei vanhempani, ei kukaan muistanut minua. Tämä kyllä on jäänyt ainoaksi näin hiljaiseksi synttäriksi elämässäni, olen jo aika vanha.
Ei ole ihmisiä elämässä, sen takia.
Älä huoli!
Vitusta olet tullut ja vittuun olet menevä.
Itse olen 24 -vuotias mies: opiskelija joka käy silloin tällöin töissä osa-aikaisesti.
Se mitä olen huomannut viimeisen n. 1,5 vuoden aikana --> Ajatusmaailmani on hyvin pahasti itseäni vastaan, eikä syyttä. Yhteiskunnalliset ilmiöt ovat mielestäni huolestuttavia. Koulutuksesta karsitaan, verotusta kiristetään. Yrityspäättäjille porkkanaa ja tavallisille duunari luokan veronmaksajille ankaralla kädellä keppiä.
Viimeiset kuukaudet olen kysynyt itseltäni, miksi olen olemassa? Jotkut kaksi apinaa hankki minut lapsekseen, kiitos toki hyvästä kasvatuksesta, mutta eipä silläkään ole mitään merkitystä, kun omaan elämääni laitetaan muiden tahoilta kovasti esteitä rattaiden väliin.
Millä tavalla saisin helpoiten puukosta Helsingissä? En itse uskalla lahdata henkeäni joten joku muu saa hoidella sen osuuden. Suostuuko joku ajamaan päälleni, jos maksan tarpeeksi?