Älkää uskoko valetta!
Ennenkuin ihminen luopuu uskosta, tarkoitan siis
että hän sanoillaan kieltää uskon.
Sitä ennen hän on alkanut kurkistelemaan jo
kauan ennen uskon kieltämistä epäuskoiseen
maailmaan, ja alkanut ensin vaan viattomasti
ehkä seuraamaan mitä siellä on.
Sitten sydän onkin kiintynyt tähän epäuskoseen
maailmaan. Ja asiat on kääntynytkin ylösalasin.
Hän ei joko muista tai ei halua muistaa sitä
mitä oli Jumalan valtakunnassa, siis kuten tuhljaajpojan vertauksessa "Isän kotona".
Ja häntä alkaakin vetämään tämä "sikojen rapa"
mitä tuhlaajpoikakin söi, ennenkuin hän huomasi tosi asian: Tämä ei annakaan minulle mitään.
Ja usko on mennyt ja puhdas sielu on turmeltunut.
Siis: "ihminen on tuhlannut kaiken omaisuuden" kuten tuhlaajapoikakin, sen lahjavanhurskauden,jota kotona yritettiin vaalia ja hoitaa.
Mutta mistä tulee se kamala VIHA uskovaisia kohtaan tämän jälkeen. Se johtuu yksinkerasesti siitä, että sielunvihollinen, pitää kiinni uhristaan kynsin ja hampain. Ja yrittää tehdä työtä että sais mahdollisimman hyvän otteen uhrista, ja että tämä ei kääntyis takasin uskoon.
Se tietää, että sillä on vähän aikaa, ja että se itse joutuu kadotukseen. Sen vuoksi se on kateellinen ihmiselle ja yrittää mahdollisimman monta saada eksytettyä. Ja se vaikuttaa tämän saman kateuden pois poikennessa ihmisessäkin.
Eräs vl kertoi, että hän vaan kokeili rajoja, eikä enää päässytkään takasin. Kyllä oli kamalaa kuultavaa.
Tämä oli nuori ihminen. Ihminen joka ei valvo uskonasioissa, niin joutuu silloin helposti tällaiseen, kun usko koetellaan.
Sieltähän se sielunvihollinen tulee, josta aita on matalin.
Ennenkuin ihminen luopuu uskosta, tarkoitan siis
että hän sanoillaan kieltää uskon.
Sitä ennen hän on alkanut kurkistelemaan jo
kauan ennen uskon kieltämistä epäuskoiseen
maailmaan, ja alkanut ensin vaan viattomasti
ehkä seuraamaan mitä siellä on.
Sitten sydän onkin kiintynyt tähän epäuskoseen
maailmaan. Ja asiat on kääntynytkin ylösalasin.
Hän ei joko muista tai ei halua muistaa sitä
mitä oli Jumalan valtakunnassa, siis kuten tuhljaajpojan vertauksessa "Isän kotona".
Ja häntä alkaakin vetämään tämä "sikojen rapa"
mitä tuhlaajpoikakin söi, ennenkuin hän huomasi tosi asian: Tämä ei annakaan minulle mitään.
Ja usko on mennyt ja puhdas sielu on turmeltunut.
Siis: "ihminen on tuhlannut kaiken omaisuuden" kuten tuhlaajapoikakin, sen lahjavanhurskauden,jota kotona yritettiin vaalia ja hoitaa.
Mutta mistä tulee se kamala VIHA uskovaisia kohtaan tämän jälkeen. Se johtuu yksinkerasesti siitä, että sielunvihollinen, pitää kiinni uhristaan kynsin ja hampain. Ja yrittää tehdä työtä että sais mahdollisimman hyvän otteen uhrista, ja että tämä ei kääntyis takasin uskoon.
Se tietää, että sillä on vähän aikaa, ja että se itse joutuu kadotukseen. Sen vuoksi se on kateellinen ihmiselle ja yrittää mahdollisimman monta saada eksytettyä. Ja se vaikuttaa tämän saman kateuden pois poikennessa ihmisessäkin.
Eräs vl kertoi, että hän vaan kokeili rajoja, eikä enää päässytkään takasin. Kyllä oli kamalaa kuultavaa.
Tämä oli nuori ihminen. Ihminen joka ei valvo uskonasioissa, niin joutuu silloin helposti tällaiseen, kun usko koetellaan.
Sieltähän se sielunvihollinen tulee, josta aita on matalin.
Vastaukset 36
Vanhimmat
niin vihaisia?
Yksi vastaus.
Kun ei sen jälkeen ole muuta uskoa eikä paikkaa missä saisi tunnolleen rauhan.
Elävästä uskosta lähteneille nimittäin ei käsittääkseni näykkään aina Jumalan valtakunta niinkuin aina ulkopuolella olevalle näkyy, eli Hakomajana yrttitarhassa ja niinkuin hävitetty kaupunki.Vaan uskonsa kieltänyt näkee pelastuksen olevan siellä. Mutta kun synti on niin rakkaaksi tullut että se on vienyt sydämen ja uskon. Ei ole jäänyt muu kuin kademieli entisiä uskovia kohtaan ja se aiheuttaa monenlaisia negatiivisiä piirteitä sitten mukana. Sillä sanassakin sanotaan, kuinka Hyvä puu kantaa hyviä hedelmiä ja huono puu häijyjä hedelmiä. eli ei asiassa kuitenkaan mitään selittämätöntä ja outoa ole.
kertoi aikuinen lapseni, jo 10 v "maailmassa ollut", kuinka hirveästi hän on katunut sitä, että uskon kielsi.
Ja sitä hän itkien muisteli kuinka hän on kaivannut "niitä lauluja", ja kuinka hän niitä rakastikaan.
Vanhoillislestadiolainen oppi se toisten uskon kieltävä oppi on.
Lestadiolaisuudessa opetetaan, että vaikka joudut heikoksikin ja synteihin, niin älä minkään syyn tähden kiellä uskoasi. Minunkin lapseni ovat olleet kauan poissa lestadiolaispiireistä, mutta eivät he ole kieltäneet uskoaan siitä huolimatta. Olen siitä Jumalalle kiitollinen.
Jeesus on Pelastaja ei mikään lestadiolaisuus. Omavanhurskaus tuo waatijan sauva on joka vl:ssä vaikuttaa. Hehän seurakunnan toimesta kieltävät jopa aktiiviseurakuntalaisiltaan uskon, ellei meno miellytä.
Kukaan toinen ihminen ei voi koskaan toisen uskoa kieltää, tämä on totuus, mutta ei rauhanyhdistyksessä. Karmaiseva laitos on.
Ei ole ihme että monen tie siellä käy vaikeiden mielenterveyshäiriöiden alhossa.
Syntinen hylätään siinä seurakunnassa ja itsehyvät porskuttava omissa isäin säädöksissään itseensä tyytyväisinä eteenpäin.
Nämä ihmiset eivät löydä tunnolleen rauhaa koska kuvittelevat jättäneensä itse Jeesuksen vaikka ovatkin vain jättäneet vanhoillislestadiolaisuuden.
Vl:t eivät muiden hengellisissä tilaisuuksissa käy, koska pelkäävät vieraista myllyistä tarttuvan jauhoja (mitä moinen tarkoittaneekaan?). Syntymästään vl:inä eläneillä on muista kristityistä vain saarnaajiensa vääristämää mututietoa. Muut vl-liikkeestä tunnon rauhan löytäneet kaipaavat elämäänsä tiukkia sääntöjä, ja kommenteillaan he vahvistavat syntymä-vl:ien käsitystä ainoasta oikeasta uskostaan. Näin ollen liikkeen jäsenille ei aukea sellainen käsitys, että tunnon rauhan voi saada muuallakin kuin vanhoillislestadiolaisuudessa.
vanha äiti
ei asu monessa joukossa, siinä Hengessä olevat ovat yksimielisiä keskenään.On vain yksi ysko ja yksi Henki ja heillä on Rakkaus keskenään, niin Raamattu opettaa. Tämä tiedoksi jos olet uusi palstalla.
tunnetaan, niin sitten se ei voi olla vanhoillislestadiolaisuus. Se rakkaus on siinä joukossa pelkkiä kauniita sanoja, totuus on ihan toinen.
Siinä joukossa on vihaa, rakkaudettomuutta, katkeruutta, kateutta. Hammastenkiristystä, väsymystä. Juoruja, pahanpuhumista ja toisten mustamaalaamista.
Maailmassa on todellakin YKSI PIENI JOUKKO, jotka ovat erään kerran mukana Karitsan häissä.
Se yksi joukko on Kristus-joukko eli ne ihmiset ympäri maailmaa, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa päättäneet lähteä seuraamaan Jeesusta. Sen joukon johtaja on Jeesus Kristus ja joukon rajat kulkevat sydämestä sydämeen.
Kuka tahansa, joka alkaa opettaa, että YKSI JOUKKO rajautuu jonkin kirkkokunnan/herätysliikkeen jäseniin, opettaa valheoppia.
He haluavat nostaa itsensä lähes Jumalaksi, he halveksivat muita uskovaisia yms.
Heidän kohdallaan toteutuvat Raamatun sanat:
"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi."
"Joka itsensä ylentää, se alennetaan."
Nämä ihmiset pyrkivät varastamaan Jumalan kädestä sen pelastuksen, jonka Jumala on valmistanut JOKAISELLE pelastusta janoavalle Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, vain oman hengellisen yhteisönsä/kirkkokuntansa/herätysliikkeensä omaisuudeksi.
Taivas ja muut uskovaiset ympäri maailmaa eivät tietenkään noteeraa tuota varkauden yritystä miksikään vaikutuksiltaan. Sen sijaan tuota varkautta yrittävät saattavat joskus joutua maksamaan varkauden yrityksestään kovan laskun.
Varas on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.
Joh. 10. luku
"7. Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
8. Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
9. Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10. Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Mikä on PIENI joukko?
Tottakai uskovaisten määrä on koko Telluksen tallaajien joukossa selkeä vähemmistö. Sen sijaan kukaan ihminen EI PYSTY sanomaan, mitä tarkoittaa Jumalan asteikolla "suuri" ja mitä "pieni". Jumalalla on hieman eri asteikot kuin ihmisillä. Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Kyyneleet valahtivat poskipäilleni. Lyhyt viestisi oli niin koskettava. Ja kun se meillä kaikilla on niin suuri syvältä sydämestä lähtevä halu että ne tuhlaajalapset saisivat joskus vielä palata takaisin Isän kotiin.Silloin kun on vielä etsikoaikaa on vielä mahdollisuutta siihen. Mutta se me joudutaan valittaen toteamaan että etsikkoaika ei ole sama aika kuin ihmisen elämän aika.Mutta siihen meidän on tyytyminen kun Jumala on sen jokaisen uskosta osattoman, kunkin kohdalle säätänyt.
Tuo yllämainittu viesti on taivahan totta! 100%:sti! Lestat ei aiheuta muuta kuin pahaa!
uskon vanhoillislestadiolaisuuteen vai uskon Jumalaan? Mehän kaikki tiedämme, että nämä kaksi ovat eri asioita. Toivottavasti hän ei kieltänyt uskoa Jumalaan.
oli viestisi.
On turha heittää kehiin tuollaista koko tietyn joukon mustamaalavaa ja valheellista kommenttia.
Vanhoillislestadiolaiset ovat varmasti ihmisinä samanlaisia kuin me kaikki muutkin. Siellä on pitkää ja pätkää, nuorta ja vanhaa, fiksua ja vähemmän fiksua jne.
Sen sijaan meidän tulee mielestäni kiinnittää erityinen huomio niihin lukuisiin Raamatun vastaisiin harhaoppeihin, joita vl-herätysliike opettaa. Monet vanhoilliset ovat näiden harhaoppien orjia ja vankeja. Heidät on kapaloikäisestä alettu opettaa siihen harhaan, että "vain me" kelpaamme Jumalalle, ilman meitä Jumala on voimaton pelastamaan syntistä yms.
Näiden HARHAOPPIEN seurauksena tietyt veeällät saattavat olla myöskin ihmisinä toisia ihmisiä pitkin nenänvarttaan katselevia. Tämäkin menee kuitenkin ensisijaisesti herätysliikkeen harhaoppien ja niitä opettavien HARHASAARNAAJIEN piikkiin.
Älkäämme siis mustamaalatko vanhoillislestadiolaisia ihmisinä. Sanomista löytyy varmaan meistä ei-vanhoillisistakin ihmisinä. Sen sijaan kootkaamme kaikki mahdolliset voimavarat taistelemaan niitä PIMEYDEN VOIMIEN OPPEJA vastaan, joita Suomen rauhanyhdistyksillä opetetaan.
Näin itse näen asian.
ettei Pyhää Henkeä asu siellä sun täällä. Ei Raamattu näin opeta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005624839
Ne ovat vihaisia itselleen, kun ovat joskus jopa uskoneet moista. sontaa?
vl-luritus hakomajoineen päivineen. hohhoijaa...
:D voi voi teitä provoja
Miten teit tuon?
Eli miten sait linkitettyä toisen viestin tähän yhteyteen? Mikä se temppu noin niin kuin käytännössä on?
Anna tarkat ohjeet, tarvitsen tuota toimintoa, mutta en osaa!
Kiitos!
Melperin setä sattui olemaan lähellä ja neuvoo kiltille Maria-tytölle, kuinka se temppu oikein tehdään.
Menet siihen viestiin, jonka haluat linkittää. Sitten viet hiiren sivun ylälaidassa olevaan "Osoite"-kenttään ja klikkaat hiiren OIKEALLA kliksillä. Silloin avautuu luukku, josta klikkaat hiiren vasemmalla kliksillä "Kopioi". Tämän jälkeen menet siihen viestiin, jonka alle haluat liittää kyseisen linkin. Klikkaat hiiren vasemmalla kliksillä auki Viesti-laatikon eli sen, mihin yleensä teksti kirjoitetaan. Aktivoit siis kentän.
Tämän jälkeen menet ylhäällä olevaan Muokkaa-otsikkoon ja klikkaat sen auki hiiren vasemmalla kliksillä sekä klikkaat hiiren vasemmalla kliksillä kohtaa "Liitä". Ja...
SE ON SIINÄ!
Nyt Maria-tyttö osaa tehdä tempun.
Siis kuten:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005625644
Hyvää Itsenäisyyspäivää! :))
PS. Kokeile ja kerro tähän jatkoksi, onnistuiko tai kerro mahdolliset probleemat.
Olen samaa mieltä.
Monet kaipaavat itselleen tiukkoja, tarkkoja rajoja. Nehän tuovat turvallisuutta elämään. Ei tarvitse pohtia, miten menetellä eri tilanteissa. Selkeärajainen ja -oppinen seurakunta tarjoaa sellaisille ihmisille sopivan ympäristön. Näitä on veeällien ulkopuolella ja he ovat niitä potentiaalisia vl-parannuksen tekijöitä. Myös monet, jotka ovat omien heikkouksien ja hetkellisten mieltymysten takia joutuneet eroon vl-seurakunnasta, niin he halajavat takasin tuohon turvalliseen yhteisöön. Ei siinä ole mitään ihmettelemistä.
Maailmassa ihmiset haluavat mennä johonkin, vieläkin tiukempaa porukkaan autuutta ja pelastusta etsiessään. Mutta se ei leimaa tuota porukkaa ainoaksi oikeaksi pelatusreitiksi. Kullakin meistä on omat syymme, miksi hakeudumme tietyntyyppiseen ryhmään. Ei siitä voi päätellä lopullista totuutta tai ei voi vaatia, että kaikkien pitäisi tuntea kotoisaksi olonsa samassa paikassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000005631805
A vot! Se taisi tulla siihen!
Aijai kun on mukavaa oppia uutta!
Kiitos, kiitos Melperin setä. Luulen kyllä Sinua vanhempi olevani ihan fyysisen ikäni puolesta, enkä kai kovin kilttikään. Mutta olkoon.
Mutta hyvää Itsenäisyyspäivää vain Sinullekin!
Viitti kertoo ikääni, mutta nuori likka oot.
Niin vielä yksi temppu lisää. Eli voit otettuasi linkin viestiisi tsekata, että kaikki on kuten halusit klikkaamalla "Esikatsele" ja siinä vaiheessa ennen viestin lähettämistä klikata kyseisen kopioimasi linkin ja tarkistaa, että se on OK. Tämän jälkeen klikkaat vasemmassa yläreunassa olevaa nuolta "Edellinen", niin pääset takaisin viestiisi.
Sitten vaan "Lähetä viesti".
Terveisin Temppu-Melperi.
PS. En viitti näin julkisella palstalla kertoo, mitä just äsken tehtiin emännän kanssa...
vinkki vinkki.
Tuttuja juttuja vihasta.
Entisenä vl:nä joutuu kuuntelemaan vielä vl:ien ylhäältäpäin esitettyjä kommentteja itsestä. Tulee lokeroiduksi, eikä siihen ole itsellä mitään sanomista.
Viha johtuu periaatteessa pelosta että tulee satutetuksi. Satuttaminen on todellista; siitä se viha tulee. Lestadiolaiset itse satuttavat, ja lisäksi ne teoriat joita esitetään. Tämä ei silti ole pelkästään lestadiolaisuuden ominaisuus vaan yleisinhimillinen juttu, ja liittyy muihinkin vastaaviin liikkeisiin.
Voisi vielä myös miettiä millainen ihminen pelkää... miten suuri osuus asiassa on sillä että kantaa mukanaan sellasia vanhempia, lapsuudesta peräisin olevia kipuja. Sellaset kivut herää kummittelemaan silloin kun on tekemisissä jonkin sellaisen liikkeen edustajien kanssa joka koetaan ehkä uhkaavaksi (omaa itseä ja ajatuksia kohtaan).
Tuossa on perää, mitä kirjoitit. Miksi se tuntuukin juuri tuolta? Herättää mielessä muistoja hyljätyksi tulemisesta, mitätöimisestä, yksinjättämisestä, etolemitääntuollaisena-tunteesta. Ylhäältä puhuttuna!
Tuleeko viha koskaan tyhjästä? Kysy sitä lapselta, joka vihaa kaikkea ja kaikkia. Ethän sinä syytä silloinkaan, vaan yrität kysellä MIKSI? Miksi tuota kysymystä ei esitetä meille entisille?
Minusta te kaksi tässä puette erityisen hyvin sanoiksi yhden näkökulman asiaan. En ole sitä noin hyvin osannut itse sanoa.
Kun mekin helposti kuittaamme vaikka jonkun entisen vanhoillislestadiolaisen ärhäkän kritiikin "katkeraksi syyttelyksi" jota ei tarvitse niin vakavasti ottaa.
Ei katkeruuskaan ole mikään irrallinen ilmiö, jokin siihen on johtanut. Tunteet eivät valehtele.
Ihmisen mieli on monimutkainen juttu, kaikkea johonkin tilanteeseen vaikuttanutta ei pääse arvioimaan ja totuudet harvoin ovat mustavalkoisia. Silti olisi syytä pohtia, mikä meidän vanhoillislestadiolaisten toiminnassa aiheuttaa sen, että liikkeestämme erkanee henkisesti erittäin haavoittuneita ihmisiä. Sehän on fakta.
Ei riitä, että kaikki kuitataan uskon kieltämisellä ja sen jälkeisellä synnin vaikutuksella ihmisessä. Kokonaisuuteen liittyy muitakin tekijöitä.
Synti on lähellä meitäkin. Emme ole aina toimineet edes oikein.
Näissä kahdessa kirjoituksessa kiteytettiin harvinaisen osuvasti se mekanismi, joka laukaisee vihantunteen. On tullut kipeästi satutetuksi ja pelkää sen saman kokevansa uudestaan. Niin.
Uskonnolliset puolemme ovat syvintä ydinminäämme. On helppo uskoa, että jos kokee vaikka joutuneensa hengellisen väkivallan uhriksi, tai edes kovin taitamattoman kohtelun kohteeksi tilanteessa, jossa vastapuolella on valta, ei sitä ole ihan helppo unohtaa.
Tätäkin puolta asioista voisi joskus pohtia. Meillä ei ole varaa ylimielisyyteen tässä(-kään) suhteessa.
Olen sinun viestejäsi joskus kiittänyt ja sanonut niiden menevän suoraan sydämeeni. Tunne tulee siitä, että joku kuuntelee. Oikeasti kuuntelee. Miten ihana, kun joku sanoo, etteivät tunteet valehtele! Että ne eivät synny tyhjästä! Tietysti ne voivat matkan varrella vääristyä, mutta tuulesta temmattuja tai pahuudesta johtuvia ne eivät tavallisesti ole. Ja jos olisivatkin, niin onko silloinkaan oikea auttamis- ja suhtautumistapa syytteleminen?
keskustelulle, ei muuta. Ja uskon kannalta
vaan ajateltuna.
Miten luulet meidän eroon joutuneitten osaavan keskustella kanssasi vl-uskon kannalta?
Tässä tilanteessa meidän ei kai kannattaisi sanoa sinulle sanaakaan. Mehän keskustelemme niin toiselta = väärältä kannalta näistä asioista. Puhumme omista tunteistamme, järjestämme, värittyneistä kokemuksistamme, vääristä asenteistamme, jne jne.
Mitä ja miten sinä oikein odotat meidän keskustelevan? Vai pitäisikö olla vaiti? Kun emme tee sitä mielestäsi tärkeintä kysymystä, johon sinä sitten neuvosi ja apusi antaisit?
Sinun asenteesi on jotenkin tökkäävä. Joskus olen peräti loukkaantunut yksioikoisuuteesi. Ihan kuin minä en olisi mitään silmissäsi tällaisena. Sitten vasta kun olisin kaltaisesi, niin voisit hyväksyä.
Ei se syytteleminen tietysti ole ihanteellinen suhtautumistapa. Mutta hämmentävissä, pelottavissa ja itseä uhkaavissa tilanteissa ihminen kuitenkin helposti syyttelee. On helpompi nähdä vika toisessa kuin itsessä ja saada samalla järkeenkäypä selitys käsittämättömille ja ei-toivotuille tapahtumille. Se on inhimillistä.
Ja tiettyyn rajaan saakka terapeuttistakin, aina ei ole voimia ainakaan heti tuoreeltaan käsitellä analyyttisesti ja varsinkaan objektiivisesti raskaalta tuntuvia asioita. On voitava purkaa spontaani tunnereaktio sellaisenaan.
Mutta ihmisellä on myös järki ja moraali, jotka mahdollistavat ja velvoittavat asioitten monipuolisemman tarkastelun. On hedelmällistä ja tärkeää myös osata ihan oikeasti mennä itseensä.
Sanon tämän tietoisena siitä, että vaikka olen asiaa paljon miettinyt ja tiedän tämän hyvin teoriassa - ja saarnaan siitä täälläkin toisille - onnistun siinä itse erityisen huonosti. Minulla on taipumus vahvoihin mielipiteisiin. Oikein pitää pysähtyä ihmettelemään välillä, että ei kai se omakaan toiminta voi loppujen lopuksi niin fiksua olla kuin miltä se tuntuu, kanssaihmiset kun kyllä selvästi ovat vikoja ja virheitä täynnänsä.
Mutta siinä sokeudessa voi olla oma viisautensakin, äitini aina tapaa sanoa, että jos ihminen täysin näkisi oman vajavuutensa, ei hän sitä näkyä kestäisi...
(Ja on varmasti myös tilanteita, joissa ihmiseltä ei voi kohtuudella vaatia täyttä itseensä menemistä. Tarvitaan armahtava anteeksiantamus.)
Kuitenkin itseen kohdistettu suora syytös: "teit minulle väärin ja se tuntui todella pahalta" on minusta laatuaan sellainen, että sen pitäisi havahduttaa ottamaan syytös vakavasti.
Ihminen siis helposti selittää asiat itselleen parhain päin. Etsii vimmalla jalompia vaikuttimia teoilleen jotta pääsisi omaa masentavaa kelvottomuuttaan kohtaamasta. Jos sellaiselle vielä on kovin vahva kollektiivinen oikeutus, aina tietyn kaltaisissa asetelmissa, syntyy minun mielestäni melkoisen pelottava tilanne. Tai ainakin tilanne, joka sisältää potetiaalisen hirvityksen.
On toki kristilliseltä kannalta ajatellen niitäkin asioita, jotka pelkästään ilmaisemalla pahoittaa toisinajattelevan mielen. Se on sellainen ristiriita, jolle ei oikein voi mitään. Mutta siinäkin on tärkeätä se, millä asenteella toimii.
Jos lähtökohta on se, että minä olen varmuudella aina oikeassa ja erehtymätön, niin lopputulos on varmasti tavalla tai toisella huono.
Meidän vanhoillislestadiolaistenkin, joilla on omat rasitteemme, pitäisi aina ensin ajatella, ennen kuin toimimme toisen ojentamiseksi, että hetkinen, mitä jos minä olenkin väärässä? Siis ihan oikeasti, pahanteossa. Rikkomassa lähimmäistäni vastaan ja selittelemässä sen liukkaalla kielelläni itselleni edulliseen valoon.
Lopuksi, tunteet eivät valehtele, se on psykologinen tosiasia. Mutta sekin on, että traumaattisten kokemusten seurauksena syntynyt tunne voi värittää ajattelua ja synnyttää negatiivista asennetta kautta linjan kaikkeen, mikä muistuttaa traumasta tai on missään tekemisissa saman aihepiirin asioiden kanssa. Vaikkei siihen suoranaisesti edes liittyisi.
Siinä on syytä olla tarkkana. Se paitsi kaventaa maailmaa ympärillä ja synnyttää epäoikeudenmukaisia tulkintoja, on myös on raskas taakka kannettavaksi.
Anteeksi taas jos en osannut oikealla tavalla tuoda asioita julki.
En todellakaan ajattele, että ei ne ihmisiä ole
jotka on eronneet. Päinvastoin! Olette ihmisenä
samanlaisia kuin mekin. Mutta usko erottaa meidät
sillä lailla, että olette ulkopuolella tämän vl:n uskon.
Mutta en tiedä miten osaisin ilmaista sen asian
että oikein ymmärtäisitte ja että en loukkaisi.
Mutta täällähän on parempia keskustelijoita ollut
toiset. Täällähän on valinnan varaa keskustelijoissa.
Näen itsekin että joillakin on ihan erinomaiset keskustelijalahjat.
Itse vaan en kuulu niihin, valitettavasti.
Jos ihmisellä on vikoja,
itse se siitä eniten kärsii,
kuten sellanen jolla ei ole keskustelun lahjoja.
Tajuan tosi hyvin viimeisen lauseesi. Olen sen itsessäni tunnistanut selvästi. Toisen puheesta osaa jo rivien välistä muka lukea tarkoituksen ja piilomerkitykset! Se on raskasta ja masentavaa. Olen yrittänyt löytää siihen tulkintatapaani apua, mutta huonoin tuloksin. Tunne pamahtaa heti pintaan, kun sovipa ärsyke ilmaantuu. Se on taakka, jonka jo nyt haluaisin laskea harteiltani. Ehkäpä siihen saan tukeakin, ainakin yritän sitä hiljaa mielessäni rukoilla? Parasta aikaa on menossa juuri tuossa asiassa pienoinen kriisi...
Laitanpa nikkisi mieleeni, jotta en turhaan hakisi itselleni pahaa ja loukkaantunutta mieltä. Onhan täällä muitakin keskustelijoita, kuten totesit!
jatka kirjoittelua, jos sulla on aikaa ja voimia
kaikki lahjat ovat tarpeen
"hyvällä ja sopimattomalla hetkellä", jos sopivia ja kaikkia loukkaamattomia sanoja rupeaa kovin tarkkaan valikoimaan, siinä helposti sanoma vesittyy
on sellaisia, jotka oikeasti etsivät
inttäjät ja pilkkaajat on asia erikseen
Sitä samaa sinullekin sanon kuin sanoin äsken tuolle toiselle.