Itselläni on kymmenen vuotias-, kastroitu-, norjan metsäkissa kolli.
Olen miettinyt toisen kissan hankkimista...siis pentua.
Mites luulette tuon kollin suhtautuvan asiaan?...onnistuuko se lainkaan ?
Olen miettinyt toisen kissan hankkimista...siis pentua.
Mites luulette tuon kollin suhtautuvan asiaan?...onnistuuko se lainkaan ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvin jos kolli itse haluaa! kannattaa kertoa kollille että on hänen kaveriksi otettu ja totuttaa toisiinsa varovasti (eikä ihan heti jättää keskenään yksin kotiin) - pentukaan ei välttämättä hyväksy ihan heti kollia.. pari viikkoa menee 'helposti' tutustuessa (joskus kauemminkin)
Jotkut kollit hyväksyvät, toiset eivät. Minun entinen rakas kissani piti niin tiukkaa reviiriä, ettei kotiin saanut tuoda minkäänlaista kissaa hänen lisäkseen. Koetin pitää hoidossa eläinsuojeluyhdistyksen kissoja, ensin aikuisia ja sitten pentuja, mutta eihän siitä tullut mitään. Aikuisia se pyrki raatelemaan tosissaan, pentuja se varoi, koska vaisto käski, mutta niitäkin se inhosi.
Ehkä voisit ottaa toisen kissan sillä sopimuksella, että voi palauttaa parin kuukauden päästä jos ei onnistu.
Kollisi kuitenkin varmasti on yksinäinen, jos on sisäkissa. Se kaipaa seuraa. Kissat ovat laumaeläimiä, ja normaalisti luonnossa kolli seurustelisikin muiden kanssa vaikka huolehtiikin reviiristään. Ihmisten kodeissa vaan on vaikea yhdistää reviiriä ja kaveruutta, kuten luonnossa. Kokeile ainakin ottaa toinen kissa, eihän sitä tiedä jos vaikka onnistuisi. Muutaman viikon sisällä näkee, onko toivoa. :)
...ja tappelut kuuluvat joka tapauksessa alussa asiaan, kovatkin. Ihan heti ei siis pidä säikähtää ja lopettaa kokeilua. Ensin rähistään, sitten saatetaan jo nukkua sylikkäin.
Unohtu oikeestaan alkuperäisestä...mites sitten sukupuoli pennun suhteen?
Äkkiä ajateltuna naaras voisi olla parempi (?)...ei niin suurta kinaa reviiristä, vai mitäs mieltä olette.
Tosi on, että kolli tarvitsisi kaveria...siksi tätä mietinkin. Inhottaa kun se joutuu oleen niin paljon yksistään. Niin, ja kaipaisi lekittämistä huomattavasti enemmän mihinj nykyisin on aikaa.
Tuo pennun ottaminen kannattaisi tosiaan ajoittaa johonkin lomaan...itsekin olisin silloin enemmän kotona.
..Sitä kastroidun kissan kanssa niinkään reviiriongelmia. Meilläkin oli kastroitu 8v. kolli ja otettiin sille kaveriksi pentukolli. Pentu tykkäsi kovasti kiusata isompaa ja hyökkäillä tämän kimppuun vielä vähän isompanakin. Missään vaiheessa ei kyllä mitään reviiriongelmia yms ollut.
Välillä kähistiin ja leikittiin toinen toisensa kimpussa, ja välillä pestiin toista antaumuksella :).
Edelleen menee hyvin. Nuorempi tykkää kyllä vähän pompottaa isompaa, mutta kähinät jäivät suurimmaksi osaksi taakse nuoremman kastroinnin myötä.