Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä useamman vuoden, minulla on lapsi edellisestä liitosta.Asumme eri paikkakunnilla, välimatkaa meillä on noin 50 kilometriä, ei paljoa mutta vaikuttaa kaikkeen. lapseni on koulussa paikkakunnallani, kivat kaverit ja elämä täällä. mieheni on töissä omalla paikkakunnallaan tiiviisti eikä pysty muuttamaan tänne, saattaa tulla pikatöitä yms. Itse voisin muuttaa mieheni paikkakunnalle, mutta asuntotarjonta siellä on huonoa ja mieheni asuu kotitilallaan joka ei ole vaihtoehto edes väliaikaisesti. En ole siis löytänyt asuntoa mieheni paikkakunnalta ja huonolta vaikuttaa tarjonta joten voi mennä pitkään ennenkuin asunto löytyy.
Jos tulen raskaaksi olen lapsieni kanssa täällä ja mieheni käy edelleen vain viikonloppuisin.
Seuravaksi esille tulee käytännön asiat. Mikä minä olen? Mieheni ei osallistu taloudellisesti elämääni, koska hänellähän on omatkin menonsa. Mikä minä siis olen kelan mielestä? Olenko uuden lapsen yh, vaikka mieheni kanssa yhdessä olemme. Täytyykö (onko pakko) tehdä elatussopimus, vai mitä ihmettä?
Vastaukseni en huoli, että hommaa ensin asunto sieltä, koska sitä tässä olen vuoden päivät yrittänyt ja biologinen kello soi.
Jos tulen raskaaksi olen lapsieni kanssa täällä ja mieheni käy edelleen vain viikonloppuisin.
Seuravaksi esille tulee käytännön asiat. Mikä minä olen? Mieheni ei osallistu taloudellisesti elämääni, koska hänellähän on omatkin menonsa. Mikä minä siis olen kelan mielestä? Olenko uuden lapsen yh, vaikka mieheni kanssa yhdessä olemme. Täytyykö (onko pakko) tehdä elatussopimus, vai mitä ihmettä?
Vastaukseni en huoli, että hommaa ensin asunto sieltä, koska sitä tässä olen vuoden päivät yrittänyt ja biologinen kello soi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suhteenne on todellakin tuhoon tuomittu, mielestäni. Miehesi ei kanna minkäänlaista arjen vastuuta perheestä. SINULLA epäilemättäkin biologinen kello tikittää, muita ääniä sitten ei kuulukkaan (järjen ääni). Säälittävä ilmainen viikonloppuhoito olet sille miehelle. Sääliksi käy lastasi, jolle annat todella kieroutuneen kuvan maailmasta/perhe-elämästä.
Hei.
Kerrot haastavasta elämäntilanteestasi, johon kysyt neuvoa ja ohjausta. Kerrot oman näkemyksesi tilanteesta. Mitähän miehesi mahtaa tahtoa ja miten hän ratkaisisi ongelman? Miten hän näkee tilanteenne? Lapsen hankkiminen on niin valtavan iso ja peruuttamaton päätös, että siihen on molempien vanhempien sitouduttava loppuiäkseen. Vanhempien täytyy puhaltaa yhteen hiileen ja suunnitella, miten arjesta selvitään ja miten lapsen/lasten on parasta elää. Kukaan toinen ei voi sitä puolestanne tehdä.
En halua pelotella, mutta on myös nähtävä realiteetit: lapsi saattaa olla esimerkiksi sairas tai muuten poikkeuksellisen hankalahoitoinen. Miten silloin menetellään? Onko sinulla äitinä arjessa muita tukihenkilöitä jos isä on arkiviikot pois?
Ihmiset ovat erilaisia ja niin ovat elämänkohtalotkin. Toiset jaksavat haasteita eri tavalla kuin toiset, ja apuakin on eri verran saatavilla. Kuitenkin siinä päätöksessä että halutaanko lapsi, tulee ennen kaikkea ottaa huomioon tulevan lapsen tarpeet.
Luuletko, että hyötyisitte, jos kävisitte muutaman kerran parisuhdeterapeutilla keskustelemassa eri näkökulmista, miten tilanne ratkaistaan? Jossa kumpikin vanhempi esittäisi omia ratkaisuvaihtoehtojaan vallitsevien olosuhteiden pohjalta.
Myös kirkolla on perheasiain neuvottelukeskuksia joihin voi varata keskusteluajan. Koska ne ovat maksuttomia, voi joillain paikkakunnilla olla pitkät jonot. Yksityiseen, maksulliseen pariterapiaan pääsee usein nopeammin.
Toivotan teille viisautta ratkoa tilannettanne
Meiju, diakoni
Olipas nätisti sanottu täsmälleen sama asia kuin edelliselläkin kommentoijalla.