Kertokaa hei

Ihan koko ihminen. En osaa tässä nyt eritellä mitään yhtä asiaa.

Koko ihminen. Ensin tietysti olemus ja käytöstavat ja lähestyminen oli se juttu. Ulkonäkö sai henkeni salpaantumaan, joten tunsin itseni no about noita-akaksi:DD Ei ihmisen tarvitse paljon puhua, kun voi jo päätellä, että uiko aivoissa yksi tai kaksi tai peräti useampi aivosolu. Ihminenhän aistii toisesta ihmisestä hyvinkin paljon, jos vain haluaa kuunnella ja nähdä omaa intuitiotaan. No, siitä sitten ihastuminen roihahti. Ajattelin, että kyllä se siitä, mutta nyt on kulunut jo vuosi "kyllä se siitä hetkestä", eikä laantumisen merkkejä ole näköpiirissä. uskon, että elämässä on suurempia voimia, ja jos ne on tarkoitettu toteutuvan, nehän toteutuu tavalla tai toisella. Tottakai ihminen omilla valinnoillaan tekee sen lopullisen ratkaisun, mutta joskus on tilanteita, että niitä ei vain voi ohittaa, halusit tai et. uskon kohtaloon. Järki tosin tuppaa välillä hyökkäämään pään sisälle, ja selitellä yksi ja tuhat syytä, miksi se ei ole hyvä juttu... mutta mutta isäni on aina sanonut; kuuntele sydänmesi ääntä, niin et voi tehdä vääriä valintoja, koska se ei valehtele koskaan. näinhän se menee, mutta välillä on vain vaikea antautua sydämen ääneen vietäväksi, kun se hiton järkikin on annettu, jota pitää myös käyttää, mutta oikeassa kohtaa. kuka tietää, mikä on se kohta, jossa käytetään järkeä milloin tunteita vai molempia??? Siinäpä iso kysymys.

En osaa minäkään eritellä mitään yksittäistä asiaa, se on se koko pakkaus kokonaisuudessaan,
niin sydämeen käypä. Sydän sulaa häntä ajatellessa.

Se on siinä.

Kokonaisuus! Samassa paketissa monta kiehtovaa asiaa...
Hänen lähellään sydän lyö lujempaa ja sanat sekoaa tai mykistyy kokonaan.