Aikuiset lapset toisinaan käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen omia vanhempiaan lastensa hoidossa. Vedotaan siihen mummu- ja papparooleihin ja saadaan nämä isovanhemmat käyttämään jopa talvi- ja kesälomansa lastenlastensa hoitamiseen ja samalla unohtamaan omat lepo- ja loma-aikansa. Ei kehdata kieltäytyä, vaan vastuullisesti perutaan omat menot, eikä edes suunnitella talvi- yms. lomia, koska ne lastenlapset tulevat juuri silloin hoitoihin, koska heidän vanhemmillaan alkaa lomat tai tarhat ovat kiinni...näin on tullut sivusta seurattua muutamaa uupunutta isovanhempaa. Tekisi mieli sanoa joillekin, että kuinka te kehtaatte! Eri juttu ovat nämä täydellisesti tälle mummu- ja pappa-asialleen, omasta halustaan, omistautuneet isovanhemmat...kiva, kun te jaksatte, mutta kaikki eivät jaksa. Eläkeikä on myös esim. lastenhoitajilla, mutta isovanhempien odotetaan hoitavan vielä kasikymppisenäkin...
Lastenlasten jatkuva hoitaminen...
pilttipurkki
11357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja kun roolit vaihtuvat toisinpäin että vanhukset tarvitsevat hoitoa niin näitä hyväksikäyttäjiä ei näy missään.
Pitäähän nuorten päästä välillä ryyppäämään
Ei hyvää päivää. Sen kun avaavat suunsa ja kieltäytyvät hoitamasta. Miksi ei voisi tehdä niin? Onko pelkona, että sitten lapsenlapsia ei näe ollenkaan? Itse en ainakaan pyydä hoitoapua muuten kuin pakon edessä (ts. en lomaillakseni ilman lapsia). Jos ei isovanhemmille käy niin sitten yritän saada muualta hoitoapua.
Olen isovanhempi joka hoidan lapsenlapsiani. Elämän meno on tänään kovaa ja kuluttavaa. Lasten vanhemmat ovat kilpaisilla työpaikoistaan ja työnantajat käyttävät säälimättömästi tilannetta hyväkseen eli teet ylitöitä, teet matkatöitä. ei työnantaja välitä perheestäsi, kaikkialla tehdään vain bisnestä. Tämä saa kodit sekaisin, pitkät komennukset saavat toisen nalkuttamaan ja lapset kärsivät. Myös eroaminen on kovin yleistä ja uusliitot, joilla useimmiten haetaan vain itselle parempaa olotilaa, lapset eivät enää ole tärkeitä kummallekaan vanhemmalle. Heitä pidetään muutama päivä ja sitten pitää päästä eroon.
Tässä yksi syy miksi lapsenlapseni saattavat olla luonamme jopa viikon ja kaksikin, samalla kyllä kuulen asioita, joita en toivoisi kenenkään lapsen joutuvan kokemaan. Heilläkin päällisin puolin kaikki hyvin, hyvin ansaitsevat vanhemmat, mutta uudet kumppanit ovat täysin lapsivastaisia. Nämä lapset saavat tukistuksia, heille kirotaan, heidän pitää olla kotonaan hiljaa, muutoin räjähdetään. Täällä he saavat olla lapsia ja heillä on syli minne tulla ja myöskin saavat nukkua turvallisesti vieressä, sehän meni kotona kun tämä uusikko tuli.
Toisen perheen kohdalla tulot eivät ole yhtä hyvät ja paljon vuorotyötä ja työkomennuksia, tosin viikon mittaiset pitempiä, tarvitaan apua.
Kaikille näille lapsille teen ruuan, kuuntelen heitä, leikin heidän kanssaan. Tunnustan että pesti on raskas ja kuluttava, sillä mieheni on lähes kuuro, auttaa kyllä, mutta kun aisti on poissa, joutuu toinen olemaan siinä aina kaksinkertaisesti läsnä, lisäksi olen itsekin sairastellut, vasta joulukuussa olin leikkauksessa, en tunne itseäni kovin vahvaksi.
Olen ajatellut asiaa paljon, lapset haluaisin saada vähän suuremmiksi, jotta pärjäisivät paremmin yksinkin ja vaikka puhelinsoittojen avulla, joten tingin paljon omista asioistani.
Toki olen monen monta kertaa miettinyt sitäkin, kasvatinko lapset aivan väärin, että eivät osaa elää ja ottaa täyttä vastuuta.
Kävinhän itsekin töissä koko ajan ja tietenkin omatkin lapseni joutuivat olemaan ensin päiväkodeissa päivän ja sitten koulun jälkeen yksin, tosin naapurustossa oli samanikäisiä ja siellä oli toisten vanhempia, huolehdimme vähän yhdessä kaikista. Omilla tämä yhteisö puuttuu kokonaan. Lisäksi erolasten yöinen vanhempi asuu satojen kilometrien päässä ja hänen tapaamisensa ovat joka toinen viikonloppu, tulee sentään tälle paikkakunnalle, joten lasten ei tarvitse uupua vielä lisäksi matkoista.
Tuo ero on edelleen mysteeri, mikä tuli, kumpikaan ei puhu asioista ja kiertävät jopa meitä, vaikka ennen olimme paljonkin yhdessä. Lasten kautta on jotain tullut kuultua, eikä se todellakaan ole ollut mitään hyvää kuultavaa, joten lasten vuoksi teen tätä. Toki toivon sen päivän koittavan, että voin hengittää vapaasti ja uskoa heidän selviävän tasapainoon, enempää en pyydä ja että vielä voisin jotain nauttia omasta elämästäkin.
Nyt en pystyisi nauttimaan jos koen pienillä olevan asioiden tasapainotonta.
Taitaa moni muukin isovanhempi hoitaa lapsenlapsiaan ihan samoista syistä ja toivoo omien lastensa kasvavan ottamaan vastuun ja jättävän sen elämättömän nuoruuden elämisen haaveen taakseen, sillä se juna meni jo, kun perhe perustetaan.
Jos olisi tuollaista kun kerroit, lapset olisivat jo lähtenee sijaisperheisiin.
Etkös olekaan yh. Sinun lapsesihan ovat maailmam parhaita ja menestyneitä ja eivät ole eronneet. Sinähän olet maailman paras äiti.
Taidat olla maailman paras valehtelija. Lässy.
Minäkin mummu jaksoin vielä alle kuusikymppisenä hoitaa lapsenlapsia mutta kyllä ei enää yli 70selle pitäisi viedä lapsia hoitoon kuin ihan pariksikolmeksi tunniksi tai yhden päivän ja yöksi lapset omaan kotiin ei ainakaan koko viikonloppua eli ihan vaan jos todella tärkeätä menoa vanhemmilla.Se vaan on monella vanhuksella että eivät rohkene kieltäytyä vaikka kuinka ovat väsyneitä niitä pienokaisia hoitamaan.Ei todellakaan ole velvollisuus hoitaa lapsenlapsia jos tuntuu että ei jaksa.
Olen saanut ilon seurata siskoni pojan ja tämän vaimokkeen seikkailuja yli vuosikymmenen, täytyy tunnustaa että itsellä olisivat hihat palaneet jo kauan sitten.
Siskon poika löysi räkälästä naisen jolla oli ennestään lapsi paikallisen narkkarin kanssa, molemmilla luottotiedot soossina ja naisella huumevelkoja sekä mielenterveysongelmia.
Pumppasivat perheeseen kaksi lasta lisää ja pojan äiti kävi siivoamassa, kokkaamassa, sekä hoisi lapsia ottamalla palkatonta vapaata työstä.
Kiljuminen oli kovaa pojan ja vaimokkeen taholta, kuulemma ruoka oli paskaa, äiti oli tapetoinut huonosti, eikä antanut tarpeeksi bensa -ja tupakkarahaa ja ruokakassit sekä rahat olisi kuulunut vain antaa sekä sitten häipyä nopeasti.
Lopulta nämä nysväkkeet sitten pääsivät hieman alulle kodinpidossa ja pojan äidille jäi aikaa tehdä ylitöitä jotta sai elätettyä pariskunnan lapsineen, pariskunta laittoi kaikki sossurahat vaimokkeen huumevelkoihin, postimyyntien ulosottoihin sekä tietysti joivat viikonloppuisin kuin siat, lapset olivat tietysti pojan äidillä hoidossa.
Naapurit pitävät tästä perheestä erityisen paljon, huutaminen lapsille on lähes ympärivuorokautista ja kuuluu monen sadan metrin säteellä, naapurit kertoivat että ennen oli niin mukavaa istua kesällä töiden jälkeen pihassa juomassa kahvia ja lukemassa lehtiä, mutta nyt pitää olla sisällä ikkunat kiinni jottei pää hajoa.
-
Siskon ex mies toi sitten hienoja geenejä sukuumme :D
Pieni sisäpiirin vitsi jos asianosaiset sattuvat tätä lukemaan:
Tehkää Gunnari :D
Siinäpä sedällä miettimistä toisten pumppaamisissa ja naapureilta utelussa :) Kivahan se on kun sulla on tuollainen vastuullinen tehtävä.
Huvittavaa tässä pariskunnassa on se että: He arvostelevat kaikkia muita ja heidän mukaansa kaikki muut ovat ihmiskuonaa, idiootteja ja luusereita.
Oman käsitykseni mukaan aikuisten ihmisten pitäisi olla jo vierotettuja tissistä ennen kuin tekevät omia lapsia, mutta imppaaminen on pilannut ennenkin ihmisiä.
Hei,
Tilanteessa on monia puolia; vanhemmat ovat kiireisiä, jos isovanhemmat asuvat kauempana, niin myös melko yksin lastensa kanssa. Osa isovanhemmista kokee lasten hoidon tärkeäksi avuksi jota haluaa antaa omille lapsilleen ja he pitävät ajasta lastenlastensa kanssa muutenkin. Osa taas ei koe rooliaan hoitajana, eikä silloin kenellekään ole varmaan hyväksi jos lastenlapsia "pitää"hoitaa roolin takia. Itse en ainakaan omia lapsiani haluaisi laittaa hoitoon jos se tuntuu ikävältä velvollisuudelta.
Lasten kanssa voi olla monella tapaa. Omien lasten kanssa olisi syytä käydä rehellinen keskustelu, mitä toivotaan puolin ja toisin. Silloin ei tarvitsisi kokea syyllisyyttä eikä turhaa perua omia menoja, jos pelisäännöt on selvillä.
Voimia kaikille ja iloa lapsista!
Kaisa-pappi
En usko, että monillakaan on tuollaista tiukkaa roolijakoa, että on "hoitajat" ja "ei-hoitajat". Varmaan suurin osa isovanhemmista mielellään ainakin tapaa lapsenlapsia. Kyse on siitä, että isovanhemmatkin tarvitsevat lepoa ja aikaa omille menoille. Nuoretkin niitä tarvitsevat, mutta vanhana erityisesti ei jaksa enää yhtä hyvin. Väsyy nopeammin, voi olla sairauksia ja unikaan ei ole yhtä hyvälaatuista kuin nuorena. Syystä jäädään eläkkeelle 65-vuotiaana. Toisaalta kuusikymppiset työssäkäyvät tarvitsevat myös lepoa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin. Pikkulapset myös vaativat koko ajan valvontaa ja huomiota, mikä on nuoremmallekin väsyttävää.
Monesti äidit ja isät eivät tule tätä ajatelleeksi. Oikeasti jotkut isovanhemmat hoitavat lapsenlapsia iltakaudet useana päivänä viikossa tai vähän väliä koko viikonlopun, kun vanhemmat touhuavat omissa harrastuksissaan. Monesti isovanhemmat vieraille ihmisille valittelevat väsymystä, mutta eivät uskalla sanoa mitään lapsilleen, koska pelkäävät etteivät saa sitten enää lapsenlapsia ollenkaan luokseen. Minusta aikuiset lapset ovat se osapuoli, jonka pitäisi mennä itseensä ja huolehtia, etteivät kuormita muita liikaa.
Hyvä ohjenuora on se, että pyytämällä pyydetään apua silloin, kun on oikeasti todella tärkeä syy. Normaalissa kahden huoltajan perheessä niitä tuskin on tyyliin koko lauantaipäivää joka viikko tai monena iltana viikossa (tai jos on niin pitää järjestää asia jotenkin muuten, vaikka palkkaamalla lapsenvahti). Muuten odotetaan, että isovanhemmat itse tarjoutuvat ottamaan lapsenlapset luokseen, ja järjestetään sitten esimerkiksi omat parisuhteenhoitokeikat, kodinhoito tai muut kiireettömät menot isovanhempien aikataulun ja jaksamisen mukaan.