Kirjailijoilla tapansa

Olen lukenut monien eri dekkarikirjailijoiden tuotantoa. Luen yleensä lähes koko yhden kirjailijan tuotannon. Olen tutustunut esim. Henning Mankelin, Lee Childin, Robin Cookin ja pohjoismaisten naiskirjailijoiden Mari Jungsted, Karin Fossum ja Anna Jansson jne. Suomalaisista jotain mainitakseni. Mauri Sariola, Timo Sandberg, Reijo Mäki, Ilkka Remes, Tapani Bagge jne.
Dekkareissa vaihtuu juonet ja tarinat. Mutta jos luet peräkkäin monta saman kirjailijan kirjaa.
Vaikka et näkisi kirjailijan nimeä. Tunnistat hänet heti tyylistä. Heillä on kaikilla oma sama tyylinsä, omat tapansa kirjoittaa. He toistavat kaikissa kirjoissaan tavallaan samalla tyylillä, samoja asioita ja samaa kaavaa ja aiheita. Onko tämä tahallista, vai tahatonta?
Joidenkin kirjoissa saatetaan käyttää samoja juttuja useastikin.
Silti vaikka kirjassa seikkailee ihan eri henkilöt. He tekevät samoja asioita, samalla tavalla ja käyttävät samanlaisia sanontoja jne. Kuin kirjailijan luomat aikaisemmatkin sankarit, tai roistot. Jos päähenkilö on sama. Hänelle kirjoitetaan uusi tarina, mutta kirjan juoni on silti vanhan toistoa ja etenkin sankarin toiminta on liian samanlaista kuin edellinenkin. He eivät muutu koskaan, eikä tee mitään eritavalla, ei mitään piristävän poikkeavaa.
Tälläisen kirjailijoiden toiston huomaaminen herpaannuttaa joskus kiinnostuksen lukea kirjoja. Joiden sisällön jo melkein arvaa kirjailijan nimen perusteella.