Kokemuksia kaipailen teiltä jotka olette joutuneet viemään käräjille tapaamissopimuksen...Me pöntöt vanhemmat emme pääse millään sopuun asiasta, toinen haluaa lisätä tapaamisia ja toinen vähentää. Meillä on yhteishuoltajuus (valitettavasti) mikäli se mihinkään vaikuttaa. Mitkä asiat painavat vaakakupissa sitten kun asiaa käsitellään.
Tapaamissopimuksesta kiistaa
Riidankylväjät
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No asiaan vaikuttaa mm.
-lapsen ikä
-vanhempien kyky yhteishuoltajuuteen (lakisääteiset asiat yms.)
-vanhempien kyky yhteisiin pelisääntöihin kasvatuksessa
-vanhempien kyky toimia lasta kohtaan oikein (eli lapselle ei toista vanhempaa saa arvostella, kieltää tms.)
-Vahvasti vaikuttaa se, mihin lapsi on aiemmin tottunut. (Esim onko lapsi ollut vuosia pääasiassa vain toisen vanhemman kanssa, vai onko toinenkin tavannut aina hyvin säännöllisesti ilman poikkeuksia.)
-Se miten hyvin on toteutunut aiempi tapaamissopimus (eli esim jos etävanhempi ei ole tavannut vanhan sopimuksen mukaan niin paljoa kuin voisi, niin ei ole perusteita lisätä tapaamisoikeutta.)
-Muut perhesuhteet, eli onko lapsella esimerkiksi merkittävän läheisiä sisarussuhteita jomman kumman vanhemman luona, tai muita vakiintuneita perhesuhteita. (Esim äitipuoli tai isäpuoli, jonka lapsi mieltää vahvasti perheekseen.)
-Tietenkin olosuhteet, eli onko jomman kumman vanhemman luona jotakin lapselle vaarallista tai haitallista (esim päihteet, väkivalta, henkinen väkivalta, jatkuva muutostila, etenkin pienen lapsen kohdalla epäsäännöllinen rytmi elämässä tms.)
-Vanhempien työ/opiskelu tms tilanne, siltä osin kuin se vaikuttaa lapsen elämän rytmiin. (Esimerkiksi yö- tai iltatyö voi olla mahdotonta, jos lapsella on paikka päivätarhassa.)
-Asuinpaikka, eli lapselle ei saa tulla kohtuutonta haittaa tapaamisiin matkustamisesta.
Käytännössä jos etävanhemmalla ei ole mitään "vaaramomenttia", eli poissuljetaan väkivalta yms, niin säännölliset joka toinen viikonloppu tapaamiset on hyvin mahdollista saada ainakin yi 3-vuotiaalle lapselle. Lisäksi jokin ehkä pidempi lomatapaaminen tms (useimmilla se on viikko), ja vuoroja pyhiin. Sitä laajemmat tapaamiset vaativat sitten jonkinasteista kohtaamista muillakin saroilla, eli täytyy olla toimivaa kasvastusyhteistyötä, tai vähintäänkin vahvat näytöt ja perusteet sille, että etävanhempi syystä tai toisesta on myös lapselle ollut koko ajan iso osa arkea.
Käräjät hylkäisin vaihtoehtona. Harvoin niistä hyötyy ketään. Ei ainakaan lapsi. Lisäksi rahaa palaa... Ainakin minä menetin 4500 euroa. Samoin exä, vaikkakin mun näkövinkkelistä ihan oikein sille. Tosin sekin raha on aina lapseltakin pois... Jos voisin, niin en lähtisi uudelleen. Sama sopimus oltais saatu aikaan ajan kanssa hiljalleen muutenkin. Eikä olis välit tulehtuneet entisestään. Loppuviimein exäkin on kuitenkin ihan jees äiti, vaikka muutenkin onkin helvetin hankala.
Käräjät olivat mainio vaihtoehto, maksoivat, mutta olivat joka latin arvoiset. Nyt ollaan saatu olla rauhassa jo kolmatta vuotta. Väkisin ei olekaan ollut pakko tavata. Elämä on rauhoittunut uomiinsa, ja väkivalta on nollatoleranssissa vihdoin.