Mikä on parasta kirjoissa

Nälkäpelistä tykkäsin itse, lähinnä hahmojen takia. Peeta, Haymitch, Presidentti Snow ja Effie Trincke olivat iso syy lukemiseen. Toinen syy oli ihan se, että kirjan perusidea kiehtoi. Twilight taas mielestäni oli paskaa paperilla. Ei-ihmisistä verta juovia kimaltavia vampyyrejä, joilla about kaikilla oli joku erityistaito jota kaikilla ei ole? Ei ei ja ei pliis. En tosin ole lukenut kuin ensimmäisen osan Houkutus(?) ja loppu tietouteni on lähinnä kavereilta tullut. (Eli anteeksi, jos olin jostain asiasta väärässä). Outolintua en ole lukenut.
Hittikirjoissa, etenkin nuorten hittikirjoissa on oikestaan kaikissa nämä kolme piirrettä: rakkaus, kapinallisuus ja oman identiteetin etsiminen. Okei, lähes kaikissa kirjoissa nuo kolme piirrettä on, mutta nuorten kirjallisuudessa oikeastaan vain noita korostetaan. Päähenkilönä usein identiteettiään etsivä henkilö X, joka ei tule toimeen oikein kenenkään kanssa. Mutta sitten astuu kuvaan henkilö Y, joka vie henkilön X sydämen oih ja voih sitä draamaa ja en-tiedä-mitä-teen ja loppu on ah niin ihana. Viimeisellä sivuilla lähes aina joku "Rakastan sinua", sanon hiljaa -esitys. Siis ei pliis, yrittäkää edes. Antakaa avautumiseni anteeksi.
Kirjoissa mielestäni tärkeintä ovat hyvät henkilöt ja tietysti tarina itsessään. Ja nyt tulee sitten kirja hehkutusta. Sofi Oksasen Baby Jane oli aivan järjettömän hyvä. Voisin lukea sen vaikka kuinka monta kertaa uudestaan ja uudestaan ja kertaalleen vielä uudelleen. Sofi Oksanen on aivan mahtava. Puhdistus oli myös jotain mitä ei sanoin voi kuvailla, tai itse asiassa voi, se oli mahtava. Tuija Lehtisen kirjat ovat myös todellä hyviä, etenkin vanhempi tuotanto. Sara-sarja jonka luin parisen vuotta teki lähtemättömän vaikutuksen (ja herätti hetkellisen punkkarin mussa ja se oli kyllä jotain kamalaa, mutta anyway). Annukka Salaman Faunoidit-trilogia oli mielestäni myös hyvä. Hiukan ennalta-arvattava ja paikoittain teki mieli kirkua, että oikeesti pliis ei, mutta hyvä silti. Lähinnä ehkä hahmojen takia jälleen. (Nyt tuli hieman suomiprklonparaisämmaallinenolen-fiilis :D). Nancy on taas mielestäni pakko lukea jo ihan sen takia, ettei sivistykseen jää aukkoja. Kyseessä siis Nancy Spungenin äidin kirjoittama kirja, joka kertoo hänen tyttärensä elämänntarinan. Poika raidallisessa pyjamassa pitäisi olla jokaisella yli 13-vuotiaalla luettuna. Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin oli upea.
Ei mulla muuta.

Ainoat hitti-elokuvat, jotka olen nähnyt ja jotka on tehty kirjoista ovat olleet Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta. Saivat minut lujasti vakuuttumaan siitä, että kirjat ovat selkeästi parempia ja olen pysynyt enemmän niissä ja yrittänyt vältellä kirjoista väännettyjä elokuvia. Itse pidän todella paljon George R.R. Martinin tuottamasta Tulen ja Jään Laulu(A Song of Ice and Fire)-kirjoista. Juoni ei ole mitenkään ennalta-arvattava, sankarit eivät ole turvassa miltään tai keneltäkään ja Martin osaa todella elävästi maalailla hahmojansa, kohtauksia ja maisemia. Pidin myös todella paljon Brent Weeksin Night Angel Trilogiasta vaikkei olekkaan mikään varsinainen mestariteos. Kuitenkin jos kaipaa enemmän perinteisempää fantasiaa niin itse suosittelen Ajan Pyörä-kirjoja tai Forgotten Realms-romaaneja ja Dragonlance-sarjaa.

Parasta on kun värikkäillä luonteenpiirteillä varustetut henkilöt huomaa että he on tunnepuolelta sidottu johonkin johon ne ei halua kuulua. Esimerkki tästä löytyy Cassandra Claren Varjokaupungit -kirjoista.