pullopostia lapsuudesta

Pölöpölö :D

Oivallinen ohjelma siksi, että kokija oli käsitellyt ja niin tietoinen omista kokemuksistaan. Se, että ne lapsuuden tunteet voi pulpahtaa pinnalle paljon myöhemmin jossain toisessa tilanteessa voimakkaina, oli mulle ehkä vähemmän tuttu asia.

Tuttua, tietty turvattomuus ja vaikeus luottaa ihmisiin sekä itseensä seuraa aina enemmän ja vähemmän mukana.

Liiankin tuttua. Samanlaista näköjään ollut muillakin ja varmaan pahempaakin.

Eiköhän aika monen kohdalle kolahda tuo asia. Mun isä joi niin pitkään kuin pystyi ja jois vieläkin jos terveys ei olis mennyt huonoksi. Onneks äiti ei juonut. Mun syntyessä isä oli veljensä kanssa mökillä kännäämässä eli pullo oli tärkeämpi kuin meikäläisen maailmaan tulo. Jos äiti olis eron ottanut, niin elämä olis hänelle ja meille lapsille paljon helpompaa ollut. Ei ole kovin hääppöisiä muistoja lapsuusajoista, joulut ja muut juhlapäivät isä osas juomisellaan pilata. Se on kumma miten monissa perheissä se viina on tärkeämpi kuin omat lapset. Ei juoppojen pitäis perhettä perustaa, jos pullo vie, niin eroaisivat etteivät pilaisi lastensa elämää. Kun siihen juomiseen liittyy väkivaltainen käytös eli lyödään vaimoa ja lapsia, niin silkkaa helvettiähän se perhe-elämä muille kuin sille juopolle on. Ei ihme ett tässä maassa on niin paljon henkisesti sairaita, kun sukupolvesta toiseen jatkuu sama malli eli juodaan perseet, hakataan muija/äijä ja muksut sitten juomisen perään ihan omaksi huvikseen, on siinä roolimallia tuleville sukupolville miten perhe-elämää vietetään.