Kun mikään ei riitä perheelleni...

Olen viime vuosien aikana lihonnut aika reippaasti, vaikka olin ihan tuonne päälle 40 vuotiaaksi todella hoikka.Nyt olen kokoa 44.En kuitenkaan käytä sokeria,en rasvoja, en syö makeisia,en suklaata,en pullia.Mutta olen 95% varma , että nyt on kyse alkoholin tuomasta liika kaloreista. Käytän liian usein ja liian paljon alkoholia.Nyt olen pistänyt poikki tuon alkoholin käytön. Mutta se mikä minua tässä ärsyttää suuresti on äitini ja toisen veljeni suhtautuminen. Kun olin hoikka, todella hoikka niin he olivat niskassa kiinni koko ajan napottamassa jatkuvasti anorexiasta.Koko ajan sain kuulla aamusta iltaan sitä saatanan anorexiaa, vaikka sitä ei ole minulla koskaan ollut.Olin vaan hoikka, mutta sitä ei hyväksytty.Nyt sitten, kun olen lihonnut ylipainoiseksi he ovat taas niskassa kiinni ja eivät hyväksy sitä. Ja vaikka kuka tahansa olisi kaverini tai kenen tahansa kanssa minulla olisi suhde he eivät myöskään koskaan ole hyväksyneet kavereitani tai suhteitani. Tuntuu vaan siltä, että mikään ei perheelleni riitä, ei mikään.Olin niin tai näin päin mikään ei ole hyvä. Senkin takia olen sitten varmaan vaan masentunut yhä enemmän. En kyllä itsekkään nykyään hyväksy tätä paisunutta vartaloani, suorastaan inhoan sitä, mutta heidän jatkuva huommauttelu ja nälviminen ylipainostani ei tosiaankaan paranna tai muuta asiaa, päinvastoin se saa vaan vauhditettua tuota alkoholin käyttöä. Hermostun yhä enemmän ja sitten alkaa se valkoviinin litkiminen taas.