Hei!
Itseäni askarruttaa kovasti tällainen asia, että voiko kirkon nuorisotyöohjaaja hakeutua muualle töihin kuin seurakunnalle? Onko työtä tarjolla ja mitenhän muut työnantajat kokevat teologisen taustan..? Olen avoimessa ammattikorkeakoulussa, mutta yritän hakea sosionomiksi. Minua kiinnostaisi todella paljon olla nuorten parissa töissä ja auttaa heitä (esim. joskus jopa kuraattorin asemassa).
Tunnen pieniä paineita kuitenkin esim. Diakin kirkon nuorisotyöohjaajan urasta. Olen syvällinen ja hengellinen ihminen ja iltaisin rutiineihin kuuluu iltarukous ja parhaiden kavereiden kanssa joskus syvällisesti puhutaan. Mutta silti koen jotenkin hieman ahdistavaksi sen, että minun pitäisi oikeasti edustaa kirkkoa ja laulella gospellia (koska en tunne mitään niistä). Omat seukkarikokemukseni ovat jääneet kuorolauluun teiniä ja muutamia vapaita nuorisoiltoja oli. Tunnen itseni valmiiksi ulkopuoliseksi ja jännitän, että olen joku "epäuskovainen" muiden silmissä, jos jokin Raamis tms ei tunnu täysin luontevalta (ainakaan laulelu ei tunnu) :'(
Voisikohan minusta silti olla tähän..? Olen todella innolla aiheessa kiinni ja menossa nuorisotyöhön, mutta kirkollinen velvollisuus ja kuva pelottaa hieman. Teologia on mielenkiintoista ja olen kiinnostunut! :) Käytännössä (työssä) kaikki jännittää, miten osaan tuoda uskoa esiin ja ei tule awkward tunteita työpiirin rukoiluhetkissä tai lauluissa. Koen sen jotenkin niin henkilökohtaisesti :D Tajuaakohan mua kukaan...? On pieniä paineita siis. Tämä on outoa, koska tunnen itseni siis selkeästi uskovaiseksi, mutta uskon vähän omalla tavallani ja pelkään, että se on liian persoonallista.. :/ Olisi ihana saada jotain kannustavia sanoja tai kokemuksia muilta aiheesta tms?
t. outo ja uskova
Itseäni askarruttaa kovasti tällainen asia, että voiko kirkon nuorisotyöohjaaja hakeutua muualle töihin kuin seurakunnalle? Onko työtä tarjolla ja mitenhän muut työnantajat kokevat teologisen taustan..? Olen avoimessa ammattikorkeakoulussa, mutta yritän hakea sosionomiksi. Minua kiinnostaisi todella paljon olla nuorten parissa töissä ja auttaa heitä (esim. joskus jopa kuraattorin asemassa).
Tunnen pieniä paineita kuitenkin esim. Diakin kirkon nuorisotyöohjaajan urasta. Olen syvällinen ja hengellinen ihminen ja iltaisin rutiineihin kuuluu iltarukous ja parhaiden kavereiden kanssa joskus syvällisesti puhutaan. Mutta silti koen jotenkin hieman ahdistavaksi sen, että minun pitäisi oikeasti edustaa kirkkoa ja laulella gospellia (koska en tunne mitään niistä). Omat seukkarikokemukseni ovat jääneet kuorolauluun teiniä ja muutamia vapaita nuorisoiltoja oli. Tunnen itseni valmiiksi ulkopuoliseksi ja jännitän, että olen joku "epäuskovainen" muiden silmissä, jos jokin Raamis tms ei tunnu täysin luontevalta (ainakaan laulelu ei tunnu) :'(
Voisikohan minusta silti olla tähän..? Olen todella innolla aiheessa kiinni ja menossa nuorisotyöhön, mutta kirkollinen velvollisuus ja kuva pelottaa hieman. Teologia on mielenkiintoista ja olen kiinnostunut! :) Käytännössä (työssä) kaikki jännittää, miten osaan tuoda uskoa esiin ja ei tule awkward tunteita työpiirin rukoiluhetkissä tai lauluissa. Koen sen jotenkin niin henkilökohtaisesti :D Tajuaakohan mua kukaan...? On pieniä paineita siis. Tämä on outoa, koska tunnen itseni siis selkeästi uskovaiseksi, mutta uskon vähän omalla tavallani ja pelkään, että se on liian persoonallista.. :/ Olisi ihana saada jotain kannustavia sanoja tai kokemuksia muilta aiheesta tms?
t. outo ja uskova
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pyysit kannustusta. Se on vähän vaikeaa kirjoittamasi perusteella. Näkisin kuitenkin niin, että ammattikorkean teologinen puoli on vähäistä. Nuoriso-ohjaaja ei ole teologi eikä evankelista. Ihan tavallinen ihminen vain, joka tulee toimeen nuorten parissa ammattilaisuutensa avulla. Mitään uskonnollista siihen ei tarvitse liittyä.
Uskonnollinen aspekti tulee mukaan itsestään, jos on tullakseen. Kuitenkin, jos sinua jännittää kaikki, niin herää kysymys, onko valinta sittenkään oikea. Nuorten parissa vaaditaan jämäkkyyttä ja tervettä itsevarmuutta. Voi olla, että tämä puoli kehittyisi koulutuksessa toimivalle tasolle.
Loppujen lopuksi sanon niin, että jos sinut otetaan koulutukseen, sinä pärjäät kyllä sekä opiskelussa että työssä. Ja se uskonnollinen puoli järjestyy itsestään muiden mukana.
Kiitos vastauksesta ^^ Mulla on teoria ainakain lähteny avoimen puolella hienosti käyntiin ja ja käytännössäkin tunnen itseni aika rennoksi :) Tuo uskonto osuus jännittää hieman, kun itse en ole niin spontaanisti "laulejia jne". Nuorten kanssa on mahtavaa ainakin työskennellä ja kokemusta on myös lapsista :) Ehkä mä yliajattelen kaiken, kun jäänyt oudot ns. traumat (en keksi muuta sanaa) tms "yliuskovista". Nämä viimeksi mainitut, jotka siis eivät muuta harrasta ja kaikki on ihanaa Jumala jee ja ainoa musakin on 90% gospelia.. Mut ite oon kyllä suvaitsevainen, kunhan muakin kohtaan ollaan.. Kai mä vaan jänskätän olematonta :D
~ outo ja uskova