Sekaisin narsistista

"Minua pelottaa etten koe samanlaisia tunteita kenenkään muun kanssa ja siksi päässäni elättelen unelmaa josko meistä sittenki"
Kukaan ei voi tietää, voitko kokea samanlaisia tunteita jonkun muun kanssa..
Mutta minun mielestäni pointti on siinä, että tunteesi ovat omiasti, ne lähtevät sinusta ja juontuvat sinun sisimmästäsi... Narsisti ei ansaitse niitä. Narsisti on tunnevaras, joka ryövää tunnepankkisi.
Minä olen tullut siihen tulokseen, etten ehkä koe sellaisia tunteita enää kenenkään kanssa, mutta olen onnellinen ja elän ihmisarvoista elämää ilman häntä. Suuntaan tunteeni harrastuksiini, unelmiini ja työhöni. Näin voin taatusti elää miljoona kertaa täydemmin kuin sairaan narsistin kanssa.

Uskon myös olevani läheisriippuvainen. Mussa on jotain vikaa kun annan kohdella itseäni näin.

miksimiksimiksi kirjoitti:

Uskon myös olevani läheisriippuvainen. Mussa on jotain vikaa kun annan kohdella itseäni näin.

Tee testi niin näet. Jos saat moodiksi "alistunut lapsi" niin taidat olla masokistinen.

http://www.skeematerapia.fi/index_tiedostot/Page404.htm

miksimiksimiksi kirjoitti:

Uskon myös olevani läheisriippuvainen. Mussa on jotain vikaa kun annan kohdella itseäni näin.

Niin jo ongelman tunnistaminen on yksi askel eteenpäin...

Minä taas näitä linkkejä, aiheesta on paljonkin luettavaa, noiden linkkienkin lähteenä ovat usein aiheesta kirjoitetut kirjat...

"Läheisriippuvuudesta toipuminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä, vaikka periaatteessa se onkin yksinkertaista. Sillä pohjimmiltaan parantuminen vaatii ainoastaan yhden ajatuksen hyväksymistä: jokainen meistä on vastuussa itsestään. Jos tämän hyväksyt, annat itsellesi luvan olla sellainen kuin olet. Anna toisten olla sellaisia kuin ovat. "

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/lakkaa-elamasta-kynnysmattona-nain-paaset-eroon-laheisriippuvuudesta/3327046

http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp05

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/riippuvuudet/laheisriippuvuus/

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/tietokirjailija-laheisriippuvuudessa-ja-narsismissa-on-paljon-samaa/3194994

"– Läheisriippuvuudessa ja narsismissa on paljon samaa. Oikeastaan läheisriippuva haluaa samalla tavalla toisten huomiota ja ihailua, mutta se tapahtuu eri tavalla. Kun narsisti usein odottaa muiden ihailua ja huomiota ja näyttää myös halunsa, läheisriippuvainen saa toisten ihailun ja huomion palvelemalla heitä, olemalla heitä varten ja olemalla heidän kanssaan samaa mieltä, Malinen selittää."

"– Läheisriippuvuudessa ja narsismissa on paljon samaa."

Niin olen hyvinkin samaa mieltä , että itseään, näitä asioita ja syntyjä syvyjä pohtiessa kannattaa myös tutustua termiin ohutnahkainen narsisti

Tässä tämmönen simppeli luettava

https://narsismia.wordpress.com/

Seuraava vaatii jo enemmän mielenkiintoa aihetta kohtaan

http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm

Ja tässä kun näitä lukemisia hain, löytyi aiheesta opinäytetyökin, otsikolla "parisuhteessa narsistin kanssa" jossa sivulta 17 alkaen huomion kohteena on erityisesti ohutnahkainen narsisti, josta ny kopion tuon allaolevan tekstin

"Ohutnahkainen narsisti on niin tottunut ajattelemaan olevansa syyllinen ja "paha", ettei suostu myöntämään edes itselleen olevansa pahansuopaisen ihmisen seurassa.
Hän uskoo sisimmässään, että kaikki ihmiset ovat hyviä, ummistaen näin silmänsä häneen kohdistuvalta huonolta ja epäoikeudenmukaiselta kohtelulta. "

http://narsistienuhrientuki-fi-bin.directo.fi/@Bin/a67d31153e67ff10f214f0de01beaad7/1425042934/application/pdf/203424/Parisuhteessa narsistin kanssa 14.4.2009.pdf

Täällä kun lukee näitä kaipuusta narsistiin tarinoita niin tuo kohta "ettei kykene myöntämään edes itselleen olevansa pahansuopaisen ihmisen seurassa" saattaa hyvinkin olla totta ja se oma valinta/pakko käännetään ikäänkuin narsistin viaksi? tai voimaksi?

Aikas harva varmaan pystyy myöntämään, että itse antaa kohdella itseään alhaisesti, jostain syystä ts. sanoen ei itse välitä itsestään vaan keksitään sitten kaikenlaisia selityksiä...

Mutta joo, kyllä minä itse vieläkin uskon pääsääntöisesti ihmisten hyvyyteen, vaikka elämää seuratessa usko toki monesti koetuksella onkin ja tiedostan nykyään, että noita "paksunahkaisen" kaltaisia ihmisiä on olemassa, siinä kun kaikenlaista muutakin pahuutta...

Kiitos linkeistä, luin jo osan, ja loppuja luen kohta. Harmi, ettei linkissä ollutta linkkiä "kun äiti mitätöi lastansa" enää löytynyt.

Minun äitini nimittäin meni naimisiin narsistin kanssa, kun olin teini-iässä. Hänelle oli maailman tärkein asia paistatella tämän tärkeän ja lahjakkaan miehen loisteessa edustusvaimona. Minä en ollut enää mitään, inho paistoi hänen kasvoiltaan. Olin vain tavallisen miehen kanssa tehty tyhjänpäiväinen kakara, "kun sä oot aina tommoinen..."

Ja sitten menin itse rakastumaan narsistiin, vaikka tiesin kaiken, tiesin mistä on kysymys. Pakkohan se vika on olla minussa, kun vain tiedostaisin, mikä. Ehkä nautin kidutuksesta. Se mies, keneen rakastuin, oli aito sadisti. Hän osasi satuttaa niin hyvin, että se meni nautinnon puolelle. Miten tästä jatkaisi enää normaalia elämää, kun on kokenut tämän?

"Pakkohan se vika on olla minussa, kun vain tiedostaisin, mikä. Ehkä nautin kidutuksesta. Se mies, keneen rakastuin, oli aito sadisti. Hän osasi satuttaa niin hyvin, että se meni nautinnon puolelle. Miten tästä jatkaisi enää normaalia elämää, kun on kokenut tämän?"

Pikkusen menit sellaiselle alueelle, josta joutuu ottamaan kantaa osittain mutu tuntumalla, vaikka minäkin ny olen antanut kohdella itseäsi huonosti, niin en nautintoa siitä kokenut sillä tavalla, enempi se sellaista hiljaista marttyyriutta, yritystä itse olla "kiltti" joka taas johti aikoinaan itseinhoon ja toivoa, että jonain päivänä hän pyytäisi anteeksi minulta ja sitten "kaikki" olisi hyvin..

Mitä tulee siihen suhteeseen jonka vuoksi täällä kirjoitelen, niin jotenkin musta tuntuu, että päästäkseni lopullisesti eroon siitä "kiltin" roolista, minun oli sisäisesti pakko mennä äärilaidasta toiseen, osallistua johonkin joka ei varsinaisesti ollu mun juttu, mutta luulin, että toinen osapuolikin on tavallinen ihminen, etsimässä jännitystä elämäänsä, että siltä osin sitte kokemus muuttui aikas pahaksi kun käsitin ettei ihmisenä minulla ollut hänelle mitään arvoa...

Nykyään ny olen enempi se tavallinen ihminen, en enää niin "kiltti" mutten "pahakaan" jonkinlainen keskitie on löytynyt asioiden suhteen.

En tiedä ny oikein, miten kommentoisin sinun tilannettasi kun en tiedä tuon enempää. En tiedä sitäkään onko sinussa vikaa, kun nykyään on kaikenlaista, että se normaalin rajakin on hyvin häilyvä monessakin asiassa...


Lopustasi toki kyllä ajattelen, että kuinkahan on, tuntuuko se tavallinen sitten miltään kokemasi jälkeen ja mitä se normaali elämä sitten on...
Vai oliko alunperin kyse laulun sanoja mukaellen
"kun mikään ei tunnu miltään niin kipu korvaa ystävän"

Että oliko ongelma jo ennen tuota suhdetta vaiko tuliko se tuon suhteen jälkeen...

Loppu ajatuksekseni ny jääkin jälleen kerran se itsetutkiskelu, kuka, millainen ihminen sinä oikeasti olet ja millaista elämää haluat elää. Mieti mitä tuo normaali elämä sinun kohdallasi tarkoittaa, kun sekin voi tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita/erilaista elämää itsekunkin ihmisen mielestä.

Vain todella sairas kirjoittaa tuollaisen viestin yötä myöten.

"Suurin ongelma on se, että monet ihmiset eivät OIKEASTI halua muuttaa mitään, hakevat vaan voimahaleja kaikkialta, että jaksaisivat jatkaa aivan samaa rataa"

Niin moni asia on helpommin sanottu kuin tehty ja usein ihminen toivoo ja toivoo, että asiat muuttuisivat paremmiksi kuin ihmeen kaupalla ilman että niiden eteen tarvitsisi itse tehdä mitään...

Tavallaan niinkin, että sen toisen ja asioiden pitää muuttua sellaiseksi kuin minä haluan niin sitte ns. "kaikki" on hyvin.

Toisaalta tuohan se narsisti ja sen vaihteleva käytös elämään paljon sisältöä ja jännittävyyttä, että ilman sitä narsistia se oma elämä voi olla hyvinkin väritöntä, mikä saattaa johtaa siihen että ns. tavis ihmiset koetaan tylsinä...

Nuo masokismi ja sadismi sitten taas on oma juttunsa. Käsittääkseni jotkut narsistit saattavat toki olla sadisteja, nauttivat toisen satuttamisesta ja nöyryyttämisestä ns. juopuvat vallasta toiseen ihmiseen

Masokistin juttu sitten on alistuminen ja kuten tuossa joku totesikin, että kipu tuottaa nautintoa, sellaisiakin ihmisiä on olemassa, mutta taustalla saattaa jokin tarve etsiä kärsimystä ja ikäänkuin rangaista itseään. Ja siinä saattaa käydä niinkin, että jossain vaiheessa alkaa inhoamaan itseään, kuten minulle aikoinaan kävi, kun tajusin ns. omat ongelmani, sen liiallisen "kiltteyden", kuulin itseni sanomassa "pahojen" jälkeen ettei se mitään haittaa, kaikki on hyvin ja sitä rataa. Melkoista itsepetosta siis.

Monet narsistisuhteet lienevät osin tuollaisia sadomaskistisia

https://narsismia.wordpress.com/

"Koska ohutnahkaisella ei ole riittäviä suojakeinoja, hän on ollut elämässään jatkuvasti haavoilla ja hän on siksi joutunut kärsimään. Hän on toisaalta niin samastunut kärsimykseen, että suorastaan hakeutuu sellaisiin tilanteisiin, jossa voi sitä aina uudelleen tuntea. Kärsimyksen kanssa eläminen on hänen mielestään hänen kohtalonsa. Hänessä on kuitenkin eri tavalla kuin paksunahkaisessa jäljellä toivo sellaisen ihmissuhteen löytymisestä, joka poistaisi hänen pahan olonsa. Vaikka ohutnahkainen toivoo, että lopulta saisi hyvää kohtelua osakseen, hän kuitenkin yleensä asettuu sado-masokistiseen suhteeseen, jossa alistuu tuntemaan riippuvuutta ja kärsimystä toisenkin puolesta. Paksu- ja ohutnahkainen hakeutuvat usein parisuhteessa toistensa seuraan. He projisoivat toisiinsa niitä tunteita, joita eivät pysty itse tuntemaan. Esimerkiksi sopisi Maria Jotunin teos Huojuva talo."

Aihehan yhdistetään myös seksiin ja nykyään sekin tuntuu kovasti olevan pinnalla, kiksejä haetaan yhdeestä sun toisesta asiasta ja piiskat sun muut tekevät kauppansa, etten sitten tiedä onko se joillakin niinku pelkästään seksiin liittyvä juttu ja muu elämä, yhdessäolo on sitten ns. yhdenvertaista, eikä muissa kuvioissa esiinny tarvetta alistaa/olla alistettu.

Vaikeahan asiaa jos ymmärtää jos ja kun joku antaa jopa pahoinpidellä itseään ja nauttii siitä, en tiedä voisin ajatella että silloin joku on vialla ihmisessä itsessään, mutta raja noissa asioissa on hyvin häilyvä ja on eri asia jos kyse on ns. S/M seksistä jossa asiat ja rajat on ikäänkuin yhdessä sovittu.

Vielä tekee mieli palata jonkin verran aiheeseen, kun taas näköjään vauhtiin pääsiin ja jäin pohtimaan vielä näitä asioita uhrin kannalta...

Hyvin useinhan näissä tarinoissa uhri tuntuu olevan ikäänkuin objekti/kohde omassa elämässään, asioita vaan tapahtuu ja ihmisiä tulee ja menee elämässä ilman että itse voi asioille mitään...

Toinen juttu mihin olen myös kiinnittänyt huomiota, että valtavasti kysellään toisilta omaa elämää/parisuhdetta koskien että mitä seuraavaksi tapahtuu, toivotaan toisen ikäänkuin jatkavan omaa tarinaa johonkin suuntaan.

En oikein tiedä, mutta kummeksuttaa. En tiedä onko tarkoitus vaan saada ihmiset keskustelemaan aiheesta vai onko noilla toisten ennustuksilla sitten vaikutusta, että niiden pohjalta sitten yritetään asioita ratkoa, kun ei osata ajatella että voisi itsekin olla ns. oman elämänsä subjekti

Tässä ny taas yksi linkki, mitä yritän selittää

https://hajatus.wordpress.com/2013/01/21/oman-elamansa-subjekti/

Samaa asiaa sivutaan tässä toisessakin linkissä uhrin kokemuksena siitä että on omassa elämässään objekti

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/naisen-irtautuminen-uhriutumises/

Ensimmäisestä linkistä löytyi myös muuta kiinnostavaa luettavaa, kuten kirjoitus syyllistämisestä ja opituista malleista. Toivoisi vanhempien useammin miettivän, miten heidän oma käytöksensä ja antamansa malli vaikuttaa omiin lapsiin, mutta eihän sitä paljon mietitä.

Noukin jälkimmäisestä linkistä sen esiin nostamasi ja manitsemasi objektin, joka oli siis yksi yhdeksästä uhriutumisen merkistä, lisäksi myös kateuden. Kun on täynnä kateutta, ei osaa kuunnella toista. Tällöin tulee karkoittaneeksi ystävät elämästään, eihän kukaan jaksa kuunnella ainaista valitusta. Jos tilanne jatkuu se päättyy katkeruuteen.

Ikäkausien kehistyshaasteet olivat mielenkiintoista luettavaa ja paikkansa pitävää. Inventaariovaihetta eläessä tulee pohtineeksi kaikenlaista, mihin vielä ryhtyisi ja tällä kertaa ihan itsensä vuoksi.

"Noukin jälkimmäisestä linkistä sen esiin nostamasi ja manitsemasi objektin, joka oli siis yksi yhdeksästä uhriutumisen merkistä, lisäksi myös kateuden."

Niin tuota objekti, subjekti asiaa kannaattaa pohtia tarkemmin näihin narsisti juttuihin liittyen, että kenen elämää sitä elää, onko itse itsensä ja oman elämän suhteen ns. tekijä vaiko sen narsistin tekemisten kohde, jonka aivoitukset määrää elämän suunnan ja laadun.

Mutta joo, nimimerkkisi "sekaisinelämästä" hymyilytti, semmostahan se ihmisen elämä välillä on, aina tulee uusia haasteita ja kriisejä, väliin mahtuu ns. suvantovaiheita ja niitä huippuhetkiäkin...

Tuttu ajatus lie monelle sekin, että pitikö ny tämmöstäkin taas tulla kun justiin/vihdoinkin kaikki oli hyvin. Ihminen itse monesti suunittelee elämäänsä ikäänkuin hivenen nousujohteisena janana, mutta todellisuudessa usein käy niin, että siihen elämään kuuluu monenlaisia vaiheita nousuja ja laskuja.

Monestihan justiin noi ikäkausien kehityshaasteet luo paineita siihen muutokseen ja sanotaan että jos joku vaihe jää elämättä niin se tulee myöhemmin. Aikoinaan mun piti astua ns. aikuisen saappaisiin hyvin nuorena, että se hurja nuoruus jäi hyvin lyhyeksi, etttä kai se osin tuli sitte elettyä sitte ton viidenkympin villityksen merkeissä...

niinpäs ne taitaa kävellä yli... siihen on vain tottunut

"Mites jos huomaa olevansa vaan "kohde" omassa elämässään, niin mitenköhän asian voisi muuttaa... Varsinkin jos kaikki läheiset on vähän ylitse kävelevää sorttia."

Niin, sitä omaa ääntäkin kannattaa kuunnella, kertooko se, että ei siitä tuu mitään, et voi muuttua, elämäsi ei muutu miksikään, ei kannata yrittää, tehdä mitään, kaikki vaan kävelevät ylitseni, narsistista ei pääse eroon, en pääse eroon narsistista, ei ja ei ja ei, kaikki jatkuu samaa rataa maailman tappiinko saakka...

Tuosta sisäisestä puheesta luin just tämmönesenkin jutun, jossta käy ilmi, että vaihtoehtoja on ja niitä käydään läpi, joku osa uskoo, haluaa ja toivoo, kun taas joku osa meistä, kieltää, kyseenalaistaa ja kuiskii, ei siitä tuu mitään, ei meistä ole ja viimeinen niitti taitaa olla mitä ihmisetkin sanoisivat...

http://hidastaelamaa.fi/2015/02/tama-sisainen-keskustelu-imee-elaman-sinusta/

Entäs jos sittenkin voisin tehdä asioille jotain, vaikka olen sellainen kuin olen, mahdollisesti läheisriippuvainen, narsistin uhri, on ehkä mielenterveysongelmiakin, elämä ei ole ihan sujunut omien toiveiden mukaan jne...

Muistan että täällä ollut joskus sellainenkin aihe, joka sivusi tilannetta, että molemmilla oli joku ongelma/häiriö. En muista enää niin sanatarkasti mutta mieleen on jäänyt jonkun kirjoittajan komenntti, että täytyy maalata maailmansa niillä väreillä mitä paletissa on, elää oman näköistään elämää niillä resursseilla mitä on, toinen toistansa tukien...

Mitäkö ny tässä taas yritän paasata, jotain sellaista, että tiedän/tunnen montakin ei niin tervettä ja täydellistä ihmistä, jotka elävät oman näköistään elämää niillä resusrsseilla mitä heillä on ja ovat tyytyväisiä niin itseensä kuin elämäänsäkin...