Olen ensimmäistä kertaa raskaana, kohtapuolin rv40 täynnä. Pitipä tulla tänne kyselemään, kun en muualta tiedä kysyä. Ja tällaisella asialla olen:
Itsellä tämä loppuraskaus tuntuu jo ihan mahdottomalta jaksaa. Sietokyky on kivusta ja väsymyksestä äärimmilleen venynyt! Alapäätä juilii, lapsi painaa, lantioluut ja häpyluut ovat "löysän" tuntuiset ja todella kipeät, häpyhuulissa tuntuu suonikohjun kaltainen paine ja jomotus... Liikkuminen on kaiken tämän vuoksi ihan tuskaa, edes kauppareissusta en selviä itkutta! Ja itku on ylipäätään todella herkässä, koska on vaan niin kipeä ja voimaton olo. Pelkkä ajatus synnytyksestä pelottaa. Miten voi jaksaa läpi sen ponnistuksen, jos on jo alkumetreillä henkisesti näännyksissä ja fyysisesti arkana kuin mustelmille hakattu?
Onko teillä muilla raskauden kokeneilla tai raskaana olevilla ollut äärimmäisen kivulias loppuraskaus, ja jos on, kuinka olette selvinneet synnytyksestä?
Itsellä tämä loppuraskaus tuntuu jo ihan mahdottomalta jaksaa. Sietokyky on kivusta ja väsymyksestä äärimmilleen venynyt! Alapäätä juilii, lapsi painaa, lantioluut ja häpyluut ovat "löysän" tuntuiset ja todella kipeät, häpyhuulissa tuntuu suonikohjun kaltainen paine ja jomotus... Liikkuminen on kaiken tämän vuoksi ihan tuskaa, edes kauppareissusta en selviä itkutta! Ja itku on ylipäätään todella herkässä, koska on vaan niin kipeä ja voimaton olo. Pelkkä ajatus synnytyksestä pelottaa. Miten voi jaksaa läpi sen ponnistuksen, jos on jo alkumetreillä henkisesti näännyksissä ja fyysisesti arkana kuin mustelmille hakattu?
Onko teillä muilla raskauden kokeneilla tai raskaana olevilla ollut äärimmäisen kivulias loppuraskaus, ja jos on, kuinka olette selvinneet synnytyksestä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ole onnellinen, että kaikki on mennyt hyvin.
Tutulta kuulostaa. Kaikki nuo oireet ja lisäksi oma mahanahka venyy niin, että ei ole vain raskausarpia vaan suoraan sanoen arpikudosta ihan koko maha täynnä - enemmän arpikudosta kuin itse mahanahkaa! Ja OLEN öljynnyt, rasvannut, voidellut monta kertaa päivässä - ei vain ole ollut ihosoluja kai riittävästi niin nopeatahtiseen venymiseen. Lisäksi kutittaa niin saamaristi. Joka iltainen nukkumaanmeno on tuskaa, kun tiedän, että hyvää asentoa ei löydy. Joko kroppa tuntuu jäykältä kuin seiväs, happinaamari olisi mukava olla nenällä koko ajan tosiaan tulee mieleen, että miten riittää energiaa synnytykseen enää, vauvakin kun kuulemma on isommanpuoleinen.
En tiedä, ehkä ainoa helpotus enää on yritys pysyä silti hyvällä mielellä. Juttelen potkivan vauvan kanssa naputtamalla mahaan ja se vastaa potkaisemalla takaisin. Ajattelen, että eipä silläkään varmaan kovin luksus-oltavat enää ole, varmaan hankalan ahdasta, joten yritän omista vaivoista siirtää ajattelun pois ja aina korjata asentoani niin, että vauvalla olisi "paremmin" tilaa - jos se nyt on mahdollista.
En enää sataa metriäkään pysty kivutta kävelemään, mutta pyöräily on helpotus! Se todellakin lievittää kaikki kivut ja vauvakin siinä jotenkin on sellaisessa asennossa, ettei paina niin kovaa.
Helpotus on ajatella, että tässä kuussa syntyy, vaikka sitten millä konstilla, ei tasan taatusti mene tammikuulle asti enää :)
Tsemppiä sulle, loppukiri meneillään!
Raskauden vaivat todellakin voi olla noin rankat.
Vaikkakin edellinen tais olla toista mieltä,ja ylensä ilman kokemusta.
Itsellänikin on ollut loppuraskauksissa tosi raskasta ja käveliminenkin on ollut lähes mahdotonta, ainakin sadan metrin jälkeen.
Tiedän,että joillakin ystävilläni on jopa käynnistetty synnytys kyseisten vaivojen takia.
Itselläni synnytykset ovat lähteneet itsekseen käyntiin.Voimat on kuitenkin tullu synnytykseen.
Ota yhteys äitipolille tai neuvolaan,jos olo menee mahdottomaksi.
Mä lupaan sulle että kun h-hetki koittaa niin sun kroppas on niin täynnä adrenaliinia ettei haittaa vaikket olisi nukkunut viikkoon.