JUORUILU, PANETTELU, PARJAUS
= 9. KÄSKY: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” (2 Moos.20:16)
”Joka parjausta levittää, on tyhmä” ( Snl. 10:18 ).
Juoruilu, panettelu ja parjaus ovat lähes samoja asioita vain pienin vivahde-eroin.
Pahanpuhumisen ja juoruilun synti rehottaa uskovienkin keskuudessa. Se aiheuttaa suurta haittaa raittiille seurakuntatyölle. Se on vitsaus, syöpäkasvain Kristuksen ruumiissa. Se on herätyksen este.
Juoruilija itse joutuu syntinsä tähden sivuun Jumalan työstä. Hän lamaantuu ja ahdistuu. Pyhä Henki ei suostu tekemään yhteistyötä parjaajan kanssa. — —
Vikoileva ja kielteinen arvosteluasenne kuvastaa yleensä ihmisen alhaista ja rumaa luonnetta. Mutta syynä saattaa olla myös oma epävarmuus tai kasvamattomuus.
Joskus parjaus versoo ylpeydestä johtuvasta itsensä ylentämisestä sekä tahallisesta lähimmäisen halveksunnasta ja alentamisesta muiden edessä.
”Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään” (Matt.23:12).
Vikoileva parjaaja tahtoo puheillaan saattaa lähimmäisensä häväistyksen alaiseksi:
”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? –
Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi” (Psalmi 15:1-3).
Siitä kaikesta on mahdollisuus vapautua. Vapautuminen tapahtuu Jeesuksen ristin ja sovintoveren kautta.
= 9. KÄSKY: ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” (2 Moos.20:16)
”Joka parjausta levittää, on tyhmä” ( Snl. 10:18 ).
Juoruilu, panettelu ja parjaus ovat lähes samoja asioita vain pienin vivahde-eroin.
Pahanpuhumisen ja juoruilun synti rehottaa uskovienkin keskuudessa. Se aiheuttaa suurta haittaa raittiille seurakuntatyölle. Se on vitsaus, syöpäkasvain Kristuksen ruumiissa. Se on herätyksen este.
Juoruilija itse joutuu syntinsä tähden sivuun Jumalan työstä. Hän lamaantuu ja ahdistuu. Pyhä Henki ei suostu tekemään yhteistyötä parjaajan kanssa. — —
Vikoileva ja kielteinen arvosteluasenne kuvastaa yleensä ihmisen alhaista ja rumaa luonnetta. Mutta syynä saattaa olla myös oma epävarmuus tai kasvamattomuus.
Joskus parjaus versoo ylpeydestä johtuvasta itsensä ylentämisestä sekä tahallisesta lähimmäisen halveksunnasta ja alentamisesta muiden edessä.
”Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään” (Matt.23:12).
Vikoileva parjaaja tahtoo puheillaan saattaa lähimmäisensä häväistyksen alaiseksi:
”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi? –
Se, joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä totuutta; joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi” (Psalmi 15:1-3).
Siitä kaikesta on mahdollisuus vapautua. Vapautuminen tapahtuu Jeesuksen ristin ja sovintoveren kautta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kotkan kaupunginlakimies Marianna Ruonala valehteli käräjäoikeudessa todistajana rikosasiassa syyttömän ja rehellisen Asko Kervisestä suurta vahinkoa aiheuttaen. Kotkalaiset eivät ymmärrä kaupunginlakimiehen moraalitonta ja halveksuttavaa toimintaa mitenkään.
Keskustelu24
Yhteiskunta
Uskonnot ja uskomukset
Uskontojen uhrit
Uskontojen uhrit
Oletko kokenut tietyn uskonnon muuttaneen kielteisesti elämääsi tai koetko uskonnon ahdistavaksi? Keskustele erilaisten uskontojen kielteisistä vaikutuksista ja kerro, http://keskustelu.suomi24.fi/t/13346286 niistä selvisit.
PSYKOPAATIT RIEHUU USKONNOISSA
PSYKOPAATIT JOHTAA
19.1.2015 16:53
uskonto on helppo paikka psykopaatille toteuttaa itseään.
minkä tahansa uskonnollisen porukan voi perustaa ja siihen liittyviä sitten hyppyttää aivan oman mielensä mukaan.
uskonnollisiin ryhmiíin tullaa aivan liian usein, kun elämä on mennyt päin seiniä ja silloin ollaan TODELLA HEIKOILLA tällaisen psykopaatin käsittelyssä.
olen sitä itsestäni miettinyt, mikä minussa aikaan saa, sen että minua hyväksi käytetään.
Uskon Raamattuun ja kun ihminen sanoo olevansa Jeesuksen oma - olen luottanut häneen - meillähän on yhteinen ohjekirja Raamattu , josta kaikki asiat TARKISTETAAN !
Suurin osa itseään Kristittynä pitävistä ei LUE RAAMATTUA - eikä se ole heidän OHJE KIRJA - vaan tekevät sitä mikä heistä tuntuu mukavalta.
Ei siis suostuta ottamaan vastaaan Raamatun KÄSKYJÄ JA OHJEITA !
Kun sitten tiukan paikan tullen vetoaa Raamatun ARVOVALTAAN saa kuulla olla olevansa HERKKÄ JA PIKKUMAINEN jne.
Raamattu kieltää kaikki JUORUILUT ja PAHAN PUHUMISET sekä KAKSIMIELISYYDET !
Kaikki ON KÄÄNNETTÄVÄ YKSILÖN PARHAAKSI - kuten KirkkoIsä Luther opettaa - mutta toimitaan JUURI PÄIN VASTOIN
Vammautunut / Sairas ei saakaan känelle KUULUVAA TUKEA - vaan hänen vammaansa / sairauttaan käytetään HÄNTÄ VASTAAN
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13346286
Richard Dawkinsilla - Maailman hienoin esitys. Evoluution todisteet
PAULI VESAKAS
14.12.2009 0:01 (14.12.2009 0:01)
RICHARD DAWKINS Maailman hienoin esitys. Evoluution todisteet
Suom. Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita 2009, 435 sivua ja kuvaliite.
Miksi ylipäätään evoluutioteoriaa pitää enää todistaa kenellekään? Brittiläisellä eläintieteilijä Richard Dawkinsilla (s. 1941) on perusteltu motivaatio. Noin 40 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä ja miltei sama määrä Ison-Britannian asukkaista on kreationisteja. He uskovat, että maapallon ikä on 10 000 vuotta ja dinosaurukset ja ihmiset ovat tallustelleet täällä samaan aikaan.
Dawkins on tarkka heti avauksessa. Hän esittää teoria-sanan kaksi merkitystä: ensiksi väitteiden järjestelmänä, jota pidetään ilmiöiden ja tosiasian luotettavana selityksenä, toiseksi teorian pelkkänä hypoteesina. On selvää, että Dawkins omaksuu ensimmäisen merkityksen. Evoluutio on siis fakta.
Evoluution todistejoukkonsa Dawkins perustaa biologisten lajien vertailulle, myös matemaattiselle biologialle, geologialle ja hiukkasfysiikan tarjoamille apuneuvoille.
Lajien kehitys Eliölajeja tarkasteltaessa argumentti evoluution puolesta perustuu kahteen seikkaan, nimittäin lajien samankaltaisuuteen ja fossiilien antamaan todistusvoimaan. Näistä lajien vertailulle perustuvia tuloksia Dawkins pitää merkitsevämpinä kuin fossiileista johdettavia.
Lajien samankaltaisuus on todettavissa ensinnäkin eliöiden rakenteesta. Kirjoittaja vertailee esimerkiksi ihmisen ja lepakon luurankoa. Ihmisen ja lepakon raajan rakenteen hän näkee saman asian kahtena versiona. Raajojen tätä ominaisuutta kutsutaan homologiaksi.
Toinen lajien samankaltaisuuden todentaja on genetiikka. Ihmisen ja monien lajien genomin, kaikkien geenien, tultua selvitetyksi niiden solutason samankaltaisuus osoittautuu faktaksi.
Ihmisen sukupuun käsittelyssä Dawkins vyöryttää esiin lukijan omaksumiskykyä mittaavan materiaalin, myös monet piirrokset ihmisen esimuotojen kallojen fossiileista.
Elävien lajien rakenteellisesta ja geneettisestä sukulaisuudesta sekä fossiilien antamasta todistusaineistosta Dawkins tekee johtopäätöksen kaiken elämän yhteisestä alkumuodosta. Siitä ovat eriytyneet, lajiutuneet nykyisetkin lajit, myös ihminen.
Mutta voiko evoluution todentaa myös kokeellisesti? Näin on jo tehty esimerkiksi bakteereilla, 20 vuoden kestoisessa koesarjassa. Siihen mahtuu valtava määrä niiden sukupolvia.
Evoluution kellot Dawkins antaa ainakin ei-luonnontieteilijälle tarpeellisen johdatuksen hiukkasfysiikkaan. Alkuaineiden radioaktiivisten isotooppien tunnettuja puoliintumisaikoja hyväksi käyttämällä evoluution tutkijalla on käytössä geologinen kello, jonka virhemarginaali on yhden prosentin luokkaa.
Tuolla kellolla fossiilin, siis kivettyneen olion kuolinaika voidaan määrittää ja se asettaa oikealle paikalleen muihin fossiileihin nähden ja näin selvittää evoluution lajiutumisen kulku.
Fossiilien samankaltaisuus eri mantereilla selittyy hyvin teorialla muinaisesta Gondwana-mantereesta, josta osa nykyisiä mantereita on hitaasti irronnut. Tätä kohtaa lukija seuraa kuin jännityskirjaa.
Älykäs suunnittelija (jumala) ei ole lajien monimuotoisuuden takana, sanoo Dawkins. Luonnonvalinnan periaate on synnyttänyt tiettyyn ympäristöön sopivat lajit. Itse asiassa ihmisessäkin on "suunnitteluvirheitä", esimerkiksi silmässä ja siemenjohtimen oudossa kulkuradassa.
Miksi ylipäätään evoluutioteoriaa pitää enää todistaa kenellekään? Brittiläisellä eläintieteilijä Richard Dawkinsilla (s. 1941) on perusteltu motivaatio. Noin 40 prosenttia Yhdysvaltain väestöstä ja miltei sama määrä Ison-Britannian asukkaista on kreationisteja. He uskovat, että maapallon ikä on 10 000 vuotta ja dinosaurukset ja ihmiset ovat tallustelleet täällä samaan aikaan.
Dawkins on tarkka heti avauksessa. Hän esittää teoria-sanan kaksi merkitystä: ensiksi väitteiden järjestelmänä, jota pidetään ilmiöiden ja tosiasian luotettavana selityksenä, toiseksi teorian pelkkänä hypoteesina. On selvää, että Dawkins omaksuu ensimmäisen merkityksen. Evoluutio on siis fakta.
Evoluution todistejoukkonsa Dawkins perustaa biologisten lajien vertailulle, myös matemaattiselle biologialle, geologialle ja hiukkasfysiikan tarjoamille apuneuvoille.
Lajien kehitys Eliölajeja tarkasteltaessa argumentti evoluution puolesta perustuu kahteen seikkaan, nimittäin lajien samankaltaisuuteen ja fossiilien antamaan todistusvoimaan. Näistä lajien vertailulle perustuvia tuloksia Dawkins pitää merkitsevämpinä kuin fossiileista johdettavia.
Lajien samankaltaisuus on todettavissa ensinnäkin eliöiden rakenteesta. Kirjoittaja vertailee esimerkiksi ihmisen ja lepakon luurankoa. Ihmisen ja lepakon raajan rakenteen hän näkee saman asian kahtena versiona. Raajojen tätä ominaisuutta kutsutaan homologiaksi.
Toinen lajien samankaltaisuuden todentaja on genetiikka. Ihmisen ja monien lajien genomin, kaikkien geenien, tultua selvitetyksi niiden solutason samankaltaisuus osoittautuu faktaksi.
Ihmisen sukupuun käsittelyssä Dawkins vyöryttää esiin lukijan omaksumiskykyä mittaavan materiaalin, myös monet piirrokset ihmisen esimuotojen kallojen fossiileista.
Elävien lajien rakenteellisesta ja geneettisestä sukulaisuudesta sekä fossiilien antamasta todistusaineistosta Dawkins tekee johtopäätöksen kaiken elämän yhteisestä alkumuodosta. Siitä ovat eriytyneet, lajiutuneet nykyisetkin lajit, myös ihminen.
Mutta voiko evoluution todentaa myös kokeellisesti? Näin on jo tehty esimerkiksi bakteereilla, 20 vuoden kestoisessa koesarjassa. Siihen mahtuu valtava määrä niiden sukupolvia.
Evoluution kellot Dawkins antaa ainakin ei-luonnontieteilijälle tarpeellisen johdatuksen hiukkasfysiikkaan. Alkuaineiden radioaktiivisten isotooppien tunnettuja puoliintumisaikoja hyväksi käyttämällä evoluution tutkijalla on käytössä geologinen kello, jonka virhemarginaali on yhden prosentin luokkaa.
Tuolla kellolla fossiilin, siis kivettyneen olion kuolinaika voidaan määrittää ja se asettaa oikealle paikalleen muihin fossiileihin nähden ja näin selvittää evoluution lajiutumisen kulku.
Fossiilien samankaltaisuus eri mantereilla selittyy hyvin teorialla muinaisesta Gondwana-mantereesta, josta osa nykyisiä mantereita on hitaasti irronnut. Tätä kohtaa lukija seuraa kuin jännityskirjaa.
Älykäs suunnittelija (jumala) ei ole lajien monimuotoisuuden takana, sanoo Dawkins. Luonnonvalinnan periaate on synnyttänyt tiettyyn ympäristöön sopivat lajit. Itse asiassa ihmisessäkin on "suunnitteluvirheitä", esimerkiksi silmässä ja siemenjohtimen oudossa kulkuradassa.
( RICHARD DAWKINS Maailman hienoin esitys. Evoluution todisteet)
Sotketaanko paikallispolitikointiin jo uskonnollis viritteinen markkinointi.