Olemme seurustelleet (asumme yhdessä) mieheni kanssa toista vuotta. Lapsia ei ole (no miten niitä tuliskaan?). Suhteen alku oli todella kiihkeä mutta lopahti kuin seinään. Viimeisestä kerrasta on kulunut aikaa yli puoli vuotta. Asiasta on: puhuttu, keskusteltu, huudettu, itketty ja taas puhuttu, mutta mitään ei tapahdu! Paine senkuin kasvaa. Mies ei vain halua, vaikka minussa ei ole mitään vikaa. Tai varmaan kaikissa on vikaa, mutta en ole mitenkään luotaantyöntävä tms. enkä sellaista ole epäillytkään. Rakastamme toisiamme, mutta miehen rakkautta on välillä vaikea uskoa, kun sitä ei kruunata fyysisellä ihailulla ja täyttymyksellä. Miehellä on taipumusta masennukseen ja työstressit vielä taustalla. Itse voisin murtaa padon koska vain millä tahansa pienellä eleellä, vaikka ei ns. "pantaiskaan", mutta mies on aivan kalikka enkä uskalla enää tehdä mitään aloitetta. Erota en (emme) halua. "Hoitoon" mies ei halua ja vaatisi varmaan useamman vuoden terapian. Meillä on samat intohimonkohteet eli seksi luistaa (luistaisi, jos sitä olisi), siitä ei ole kyse -emmekä ehtineet edes kyllästyä toisiimme tai seksielämään. On vain valtavan iso lukko, patti. Mitä neuvotte rakkaat kanssasisaret ja -veljet?
Seksitön suhde
Nainen 34
124931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
meillä koskeminen,
nainen menee ja laittaa oven lukkoon!
ei edes huvita enään!
Asia vie oman aikansa,
nauti yhdessäolosta ja älä painosta.
Tiedät itsekin, että apua tarvitsette. Miehesikin tietää. Hakekaa sitä. Tai sitten eroatte. Raaka totuus.
meillä se vaan on toisin päin....siis vaimo jaksaa touhuta kaikkea muuta. On perhevapaalla, minä teen kahta työtä, hoidan kuitenkin myös lapsia, puhun, pussaan, tuon kukkia (arkisinkin töistä tullessani) osatan lahjoja merkkipäivinä (vaimo oli yllättynyt viime hääpäivänäkin, oli itse unohtanut), teen perinteisten miesten töiden lisäksi tiskausta, siivousta jne.
Mutta ei, ostoksilla jaksaa käydä, harrastaa mutta aina väsyttää tai koskee johonkin ettei voi vaihtaa asentoa jos on päädytty edes hommiin...ja meillä muuten vaimo haluaa suoraan asiaan, esileikit n. 30sek...
Lapset on ihania ja vaimokin toisinaan joten en haluaisi lähteä vain tämän vuoksi mutta en aio kyllä kovin kauan tuhlata elämääni (seksi ja erotiikka on aina ollut hyvin tärkeää ja hienoa, oli vaimollekkin joskus), aion siis hankkia seksiä jostain muualta: ulkoistan osan seksipalveluista käyttäkseni nykypäivän ilmaisua.
Tätäkin kirjoitellessa vaimo on menossa, lapset on nukkumassa ruokittuna, pestyinä ja onnellisina leikittyään päivän kanssani...itse en enää jaksa odotella, käyn minäkin nukkumaan jos uni tulee, lähes viikko ilman!
Olen myös nostanut kissan pöydälle joten asia on tiedossa...ja sama meno jatkuu vaan.
..oon kokenut saman :( Erosin n.6 vuotta kestäneestä suhteesta. Jälkeenpäin mietittynä ainut asia mikä olisi pelastanut suhteen olisi ollut hoitoon meno. Eli mies psykologille. Hän ei myöskään halunnut mennä. Vieläkin on tunteita ex -muruani kohtaan - mutta pakko oli lopettaa se suhde :( Siitä on jo yli vuosi..
Voimia Sinulle - ei ole helppoa ! Ja yrittäkää vaikka yhdessä mennä juttelemaan jollekin ammattilaiselle. Kuitenkin se Rakkaus on tärkeintä :)
-sg-
eli näin "Kotilääkärinä" sanoisin että miehelläsi on erektiohäiriö, josta hänen on vaikea puhua(?). Ei muuta kun "härkää sarvista" ja terkkarille. Kuulema löytyy sellaiset nappulat että rupee panettamaan miestä kuin miestä.=)
Käykääpä yhdessä vaikka tällä sivulla alukseen ja tehkää (tai miehesi tekee) testin...
http://www.erektiovarmuus.fi/so/ev/index.jsp
Teillä on kuitenkin kertomasi mukaan se tärkein vielä olemassa suhteessanne, eli rakkaus toisiinne.
Minusta myös hyvin selvitit syitä miehesi haluttomuuteen: stressi ja masennus. Se on ihan selvä, että vika ei ole sinussa, mutta ei toisaalta yksin miehessäsikään. Ehkä hieman abstraktisti vika on noin yhteiskunnassa yleensä, siinä että yhteiskunta aiheuttaa ihmisellä sellaisen olon että ei jaksa, ei edes seksiä rakkaansa kanssa. Oma kokemus on tässä sanojen taustalla.
Tutustuhan sexpon sivuihin: http://www.sexpo.fi/
Moi,
kokemuksesta voin sanoa, että jotain ulkopuolista apua tarvittaisiin. Tuollaiset lukot eivät tahdo aueta itsestään.
Mielestäni ei ole normaalia, että kaksi tuossa iässä olevaa eri sukupuolta edustavaa ihmistä elää samassa kämpässä ilman seksiä, ellei kyse ole molemminpuolisesta sopimuksesta.
Tiedän miten raastavaa tuo tunne on. Toisaalta, ymmärrän, että näinkin voi olla. Uskon, että seksin totaalinen loppuminen suhteessa on paljon yleisempi ongelma kuin uskotaan. Monet varmaan sopeutuvat sellaiseen olotilaan. Toiset hakevat tyydytyksensä ulkoa ja säilyttävät suhteen muiden hyvien puolien vuoksi.
Itse en kykenisi siihen. Suhteestamme olisi seksi varmaan loppunut lähes kokonaan, ellen olisi pitänyt asiaa koko ajan jotenkin esillä ja ongelmana. Nyt tilanne on se , että vaimoni ymmärtää antaa minulle, vaikka itse ei olekaan kiinnostunut. Se ei tietysti anna minulle kovin suurta tyydytystä. Paras olo minulle tulee, kun näen naiseni nauttivan; kirkuvan ja vapisevan ja lopulta raukeavan käsiini lähes tajuttomana.
Mitä, oletko käynyt meillä tai jutellut vaimoni kanssa ? Tämähän on kuin meiltä. Ihan kun kirjoittaisit minusta/meistä. Itselle ei tee mieli ei sitten millään. Vika vois olla itsellä ihan hyvin noissa masennuksessa ja/tai työstressissäkin, stressiä mielestäni minulla ei ole. Myös asiasta kokoajan puhuminen("valittaminen") kuten meillä asia on jo mennyt, vaikuttaa mielestäni(itsetunto). Vaimo puhunut hoitoon menemisestä mutta mutta. Eroamisestakin ollaan puhuttu. Sitä ei haluttaisi tehdä kun meillä on mitä ihanin pieni 1,5v tyttölapsi. Vierastakaan ei tee mieli tai en halua pilata liittoani vaikka vientiä todellakin olisi.Rakastamme toisiamme, siitä ei ole kyse. Jos saatte apua tai miten sitten saatte ratkastua asian, olen enemmän kun kiinnostunut kuulemaan siitä !Kyllä tää itseänikin rupee hämäämään vähitellen.
..kaikille kommenteista. Tiedän, että apua tarvittaisiin, mutta miten se onnistuu jos toinen ei halua terapiaan?! Mieheni kyllä haluaisi ongelman ratkeavan, mutta... Miehelle -35 sanoisin, että ongelma on juuri tuo puhuminen (ja valittaminen), koska se luo vain lisää paineita - tässä tapauksessa miehelle. Se onkin ongelma, koska asiasta pitää puhua, mutta jos esim. kerron miltä minusta tuntuu, tulen samalla syyllistäneeksi miestä. Ja jos mies on koko ajan "syyllinen", sitten hän ei ainakaan pysty mihinkään.
Jäi mainitsematta - kaikesta rakkaudesta huolimatta - miten tämä seksittömyys ilmenee muutenkin suhteessa: turhautumisena ts. turhana kiukutteluna, mustasukkaisuutena jne. Se siis suoraan aiheuttaa uusia ongelmia ja pahantuulisuutta. Joku viisas joskus sanoi, että jos seksi toimii suhteessa, se on 10% suhteesta, jos ei, se on 90%. Siltä se välillä tuntuu.
Minullakin olisi vientiä, mutta en haluaisi alkaa pettämään. Enkä koe sen olevan mikään ratkaisu meidän ongelmaan. Kyse ei ole siitä, että olisi pakko saada "munaa", vaan siitä, että haluaisi suhteen, jossa voisi rakkaansa kanssa toteuttaa omaa sekusaalisuuttaan ja ehkä jopa kehittyä siinä tutun ja turvallisen ihmisen kanssa. Mainitsin että en uskalla enää tehdä mitään aloitetta torjutuksi tulemisen pelossa. Mies ei tee myöskään aloitetta eli emme tee mitään. Pelkään että en pysty kohta hahmottamaan miestäni seksuaalisena olentona. Jos itseänikään!
Tässä yksi lisää ketjuun. Aivan sama peli meillä. Aluksi miestä lakkasi kiinnostamasta ja aikani kun yritin tuloksetta, niin sitten jo minuakin. Helpommalla pääsee kun ei edes toivo tai yritä ja luopuu seksin ajatuksestakin suhteessa. Kaikki seksuaalinen kiusoittelu ja leikittely on ollut jo pitkään poissa kuvioista, joten mistäpä se vire tyhjästä ilmestyisi. Hellyyskin jää "pakolliseen" ilta- ja aamusuukkoon. Minä en jaksa sitä virettä yksin ylläpitää enää ja tunnen itseni jo täysin sukupuolettomaksi eliöksi. Olkoot. Kyllä siihen seksittömäänkin kumppanuuteen tottuu kun kaikki muu on kunnossa. Silti en voi väittää etteikö mielessä kaihertaisi se, että tämä ei ole normaalia tai oikein ja parisuhteen pitäis olla muutakin kuin sisarellista yhdessä asumista. Ja sekös tekee aika-ajoin kiukkuiseksi ja katkeraksi.
Tekisipä mieli oikeastaan tulostaa tämä viestiketju ja "unohtaa" jonnekin piirongin päälle "vahingossa" näkyville. Jos sitten vaikka uros heräisi kun keskustelut eivät ole tuottaneet mitään tulosta.
Ja kuten alkuperäinenkin kirjoittaja, myös minä olen ns. muodollisesti pätevä ja jopa kauniiksikin haukuttu vähän yli 30-vuotias nainen.
sehän se onkin, kun omalla viehättävyydellä ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Toki se loukkaa kun on omalle miehelleen kuin ilmaa, mutta sen verran on jo itsetuntemusta ja kokemusta suhteista, että tietää ettei kyse ole nenän asennosta tai parista liikakilosta (tosin nekin on kohdallaan..)
Mutta kyllä hyvään parisuhteeseen kuuluu myös seksi. Elämään kuuluu seksi. En voi ajatella seurustelevani lopun elämääni ihmisen kanssa, joka ei halua minua (vaikka väittää haluavansa). En usko, että miehenikään haluaa elää sellaisessa suhteessa. Ainoa onni tässä on se, että näistä asioista puhutaan ja välillä se puhuminenkin lähentää ja varsinkin kun todetaan yhdessä halumme yrittää. Tahtoa tämä kyllä vaatii!
Ihan sama peli täällä, vähän alle kolmikymppisiä ollaan ja lapsi on 1,5 vuotias. Suhde on muuten hyvä ja rakastamme toisiamme mutta miestä ei petipuuhat kiinnosta. Turhauttavaa! Mahtaakohan ne halut koskaan palaurtua vai onko ero todellakin ainoa vaihtoehto? Hohhoijaa... :)