en silti suunnittele itsemurhaa, tuolta nyt vaan tuntuu. Haluaisin kyllä tehdä itsemurhan, mutta kun tiedän, etten siihen kuitenkaan pystyisi niin miksi turhaan suunnittelisin mitään.
Haluan kuolla
03848300
22243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pitäisikö sinun puhua asiasta jollekulle, ystävälle?
Kun ei ole sellaista apua mikä tähän enää auttaisi. Puhuminen ei asioita paranna. Hetkellisesti voi helpottaa, mutta se ei riitä.
Tuskin se itsesäälissä rypeminenkään mitään hyvää ainakaan tekee. Ei se puhuminen ja avautuminen miestä pahenna (tai naista kumpi oletkaan...) :) voimaa sinulle päiviisi tuntematon.
AP et viitsisi,pöhkö.
Auttaisiko sinua esim. miehen/naisen syli ja hellyys? Kun minulla on välilla sama olotila ja tuntuu, että ainoa pelastus on naisen hellä rakkaus.
omg, sä oot ihan pihalla
tietysti nuoruudessa ne on niitä kysymyksiä,,mutta tarpeeksi nähneenä voin sanoa ,ne ovat vain kuvitelmia
Kuvitelmat on täysin sinun puolellasi. Kaikki ei koe ja tunne samalla tavalla kuin sinä. Et ole kovin paljoa nähnyt jos et sitä ymmärrä.
Kuoleman halu ja kuoleman ajattelu on yleensä merkki jostain ongelmasta jonka ihminen kokee ylitsepääsemättömän vaikeaksi tai raskaaksi. Kuolema koetaan pakokeinona ahdistavasta tilanteesta tai ihminen on niin umpikujassa mielestään että näkee kuolemansa ainoana ratkaisuna ongelmiinsa.
Kuolemaa haluava ihminen ei ajattele selkeästi. Ei kykene ymmärtämään että olo/elämäntilanne missä on, on vain väliaikainen. Eikä kuolemaa tosissaan hautova kykene katsomaan ongelmiaan kovin laajasti. Hän näkee kapeasti eikä kykene enää näkemään muita parempia ratkaisu vaihtoehtoja ollenkaan. Hänellä ei ole enää avaimia käsissään vaan avaimet on hukassa ja suuntavaistokin jo hämärä.
Siinä vaiheessa oli tärkeää muistaa puhua jollekin luotettavalle empaattiselle ihmiselle olostaan ja sen kuuntelijan ei saisi olla tuomitseva tai ajatuksiasi kritisoiva. Kritisointi ja tuomitseminen pahentaa.
Kun olosta ja ajatuksistaan puhuu ääneen huomaa itsekin ehkä että ongelmat ei ole niin vakavia että kuolla pitäisi. Puhuminen ääneen järjestää ajatukset oikeisiin mittasuhteisiin takaisin. Toisekseen toinen ihminen voi olla sillä hetkellä ne silmät sulle jotka näkee laajemmin. Löytää keinoja ja ratkaisuja. Antaa lohtua ja läheisyyttä jota silloin tarvitset.
Nuo itsemurha ajatukset kun ovat sellaisia että ne muuttuu aggressiivisemmiksi pikkuhiljaa jos niistä ei pysty kenellekään empaattisesti kuuntelevalle puhumaan. Jos niitä liikaa pyörittelee päässään ne ennen pitkään muuttuu teoiksi. Tärkeää olisi puhua ääneen jollekin.
Huomaat ehkä puhuessasi itsekin että kärpäsestä on pääsi sisällä muuttunut härkänen. Niin usein itsemurhaa hautovalle käy. Anna jonkun muun opastaa ja auttaa sinua elämän ongelma/suru kohdissa eteenpäin..olla ne silmät ja järki tai se ns. opaskoira jos ongelmia joita et ratkaista osaa ja tunnet neuvottomuutta.
Nyt ajatuksesi ovat vielä järkeviä siltä kuulostaa. Välitöntä vaaraa ei ole mutta tuo voi muuttua jos haudot murheita sisälläsi liikaa.
s 24 Parantaa ...
Hyviä neuvoja!!!!!
Eli rivien välissä sanot toiselle, jos et ole normaali, niin sinulla on ongelma. Ja määrittelet normaalin joksikin muuksi, kuin toisen kokemus elämästä. Lisäksi olisi mukava, jos täsmentäisit nämä käyttämäsi termit "ajatella selkeästi" ja "väliaikainen". Onko vuosi väliaikaista tai kymmenen vuotta? Onko ajattelemasi "normaali" väliaikainen olotila?
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä siitä, että puhuminen ja erityisesti läheisyys auttavat muuttamaan ajatuksia. Ja arvostan tietysti osoittamaasi empatiaa. Kummastuttaa välillä vain se, kun ollaan tietävinään asiat paremmin ja neuvomassa muita, mutta sitten kirjoitetaan asioita lähes ajattelematta. Kirjoitat itsekin tuossa laajasta katsantokannasta, silloin todella toivoisi, että se näkyisi myös omassa ajattelussasi.
Toivon, että aloittajan olo paranee ja asiat helpottuvat. Tiedän silti kokemuksesta, että aina näin ei käy.
Hakeudu hoitoon. Vastasit selvästi itse omaan argumenttiisi, mutta hienoa, siitä se ajattelukyky kasvaa kun kyseenalaistaa omat näkemyksensä :)
Kuoleman ajattelu ei ole normaalia. Silloin ei ajatella järkevästi. Tiedän todella mistä puhun sillä olen itse yrittänyt itsemurhaa useampia kertoja kuin yhden kerran. Kolme yrityksistäni päätyi teholle. Olin kuolemassa. Että sikäli leimaan myös itseni epänormaaliksi, mutta se on totta. itsemurhaa ajatellessa ei näe selvästi.
Ei huomaa ratakaisu vaihtoehtojen laajuutta eikä epätoivoisessa olossaan tajua ajatella että esim. kahden vuoden päästä voi olla jo tilanne ihan erilainen. Silloin haluaa sen välittömän helpotuksen ja sitä hakee hyvin lopullisilla keinoilla, joiden rajuutta ja lopullisuutta ei täysin silti ymmärrä vaikka tajuaa mitä kuolema on.
Eli tässä puhuu monin kertainen itsemurhaa yrittänyt ja teholle sen takia päätynyt joka parannuttuaan ja vuosia lisää eläneenä ajattelee nyt jälkeenpäin asioista näin! Kuolemani olisi harmittanut minua nyt jos joskus olisin siinä onnistunut. Ajatteluni ei ollut selkeää vaan liian synkkästi asiat näkevää.
Olisin tarvinnut ne silmät ja sen opastajan ja muiden ratkaisuvaihtoehtojen antajan. Järjen äänen ja lohduttajan. Sitä ei ollut koska en pystynyt olostani ja ongelmistani puhumaan ääneen. Kirjoitin kyllä tunteitani ylös mutta se ei ollut sama.
"Kuolemani olisi harmittanut minua nyt". Tarkoitit varmaan että tunnet nyt itsesi niin onnelliseksi että olet tyytyväinen? Jos olisit kuolleena nyt niin et tuntisi etkä katuisi mitään. Kun elää niin tuntee erilaisia tunteita. Tunteiden tunteminen on normaalia ja ne vaihtelee kyllä jos antaa niiden vapaasti soljua eikä väkisin yritä muuttaa niitä. Tunteidensa käskyjä ei ole pakko totella. Siksi on olemassa järki. Tunne ja järki ohjaa ihmistä elämässä.
Tunteet vaihtelevat ja ihmiset painottavat valinnoissaan tunteita ja järkeä vaihtelevasti. Ihmisellä on "oikeus omiin tunteisiin" sekä oletus, että on aivan luonnollista elää tunteiden viemänä. Paitsi sitten, kun tullaan tietyille rajoille, muuttuvat nämä tunteet ei-hyväksytyiksi ja järjen pitäisi tällöin estää toimiminen niiden mukaan.
Entä, jos elää enemmän järkiperustaisesti ja tulee siihen lopputulemaan, että on järkevämpää kuolla kuin kitua tunteidensa vietävänä? Tunteistaan voi tietysti pyrkiä hankkiutumaan eroon, mutta onko sekään sitten enää todellista elämää.
Niin.. minulla se tunne aikanaan otti vallan minusta ja järki jäi pois. Olin sairas (masentunut) mutta myöskin ongelmissa joita en osannut ratkaista. Koin tilanteeni niin vaikeaksi ja toistelin vihkoissani "ei ole muuta vaihtoehtoa. Ei tästä enää selvitä! Mikään ei muutu enää hyväksi. Kuolema on enää ainoa ratkaisu."
Ajatuskuvio kiersi kehää jossa kuolema ratkaisuun päätyi aina.
Ongelmiin oli kuitenkin paljon ratkaisuvaihtoehtoja en vain nähnyt niitä koska olin niin synkässä mielentilassa.
Itsemurha yrityksissä se tunne ja negatiiviset ajatusmallit ottaa yliotteen. Mitään positiivista ei enää nähdä ja se tekee sen mitä sanoinkin että "suuntavaistokin hämärtymässä" Tullaan sokeaksi positiivisille ajatuksilla ja ei osata ottaa selville miten muuten ongelmat voisi ratkaista kuin kuolemalla pois.
Tunne ajaa eteenpäin ja järki on jo off tilassa täysin.
Tarkoitin sitä että silloin minulla oli iso ongelma ja sairaus joden kanssa en halunnut elää enkä uskonut tulevaisuuden tuovan minulle mitään hyvä. Näin tulevaisuudessa vain tuskaa ja kärsimystä. En uskonut ongelmiini olevan ratkaisuja.
Nyt kun olen käynyt sen tien läpi. Parantunut ja ne ongelmat lopulta puhuin ulos itsestäni ja muut alkoi niitä ratkomaan minun kanssani ja osoittaan minulle ratkaisukeinoja ja elämääni tukevaa tietä niin olen onnellinen etten kuollut.
Jos olisin tiennyt tämän kaiken jo silloin en olisi itsemurhaa koskaan yrittänyt vaan olisin kuoleman ajatuksien tullessa hakeutunut terveyskeskus sairaanhoitajan jutulle.
Tuossa kertomuksessasi on joku "ajatusvirhe" kyllä. Eikös vapaa ihminen saa tuntea vapaasti tunteensa ja elää niiden mukaan. Järki astuu kuvioon vasta kun tulee epämiellyttävä tunne. Kuten nälkä. Jos on haahuillut koko päivän mielensä mukaan, ei ole jaksanut käydä kaupassa eikä kaapissa ole ruokaa, silloin järki sanoo mene kauppaan ja osta pikaruokaa. Järki sanoo syö terveellisesti. Puntaroit pikaruoan ja terveellisemmän välissä, sillä terveellisempi ruoka yleensä kestää kauemmin valmistaa...
Tunteet voi pysyä samana "oli kivaa laiskotella aamupäivä". Järki sanoo nyt on aika syödä, jos et syö tulee paha olo. Käyt kaupassa ja syöt. Hyvä fiilis jatkuu ja unohdat koko järjen mukaantulon joka keskeytti tunteidesi mukaan elämisen joka sanoi "laiskottaa, tulee kohta kova nälkä ja paha olo".
Tässä jotain ajatuksia aiheesta. Taisi aiheesta mennä sivuun vähän.
Kyl se siitä. Vanhemmiten tunne saattaa sinunkin kohdallasi jalostua miellyttävään tunteeseen. Sellaiseen ettei sillä ole väliä vaikka kuolisit. Katselet maailmaa avoimin silmin mutta ymmärrät että jos maailma menee sellaiseksi että kuolet ennen biologista kuihtumistasi, et täällä olisi halunnutkaan enää olla. Sinulle on sillon sama miten maailma jatkaa pyörimistään. Ymmärrät ettet voi yksin vaikuttaa asioihin eikä se ole niin tarkoitettukaan. Samalla vaivalla voit kuitenkin katsoa kortit loppuunkin ja rauhoittua sekä rentoutua, kiire ei ole mihinkään. Ei ole pakko itse tehdä päätöksiä.
Kypsyessä huomaa aina uusia juttuja elämästä. Kypsyminen tapahtuu vaan äärettömän hitaasti. Geenisikin siihen vaikuttavat, kuten eri hedelmälajien geenit hedelmien kypsymiseen. Nuorena ottaa vakavammin asiat. Luonnollisesti näin, sillä olemme ohjelmoitu lisääntymään ja luonnollisesti harmittaa jos ei mene asiat halutulla tavalla. Vanhemmiten kun tehtävät on jo suoritettu, kasvaa luonnollisesti enenevissä määrin hälläväliä tunne. Luonnollinen tunne joka valmistaa ihmistä, kuten hedelmää, viimeistä vaihetta kohti eli luonnollista vanhuuden kuolemaa kohti.
Nuorena pelkää kuolemaa sitä enemmän mitä enemmän on "tehtäviä" suorittamatta. Toisaalta vanhenemiskriisit pistää uhmaamaan sitä pelkoa.
Vedä vittu päähäs. Et tiedä mitään.
Älä kuole, vaan kestä. Ei ole tuulesta temmattua, jos sanon että asioilla on tapana järjestyä. Nuoruuteeni kuului tuollainen jakso, joka kesti yli vuoden päivät, elämä oli helvettiä. Ei vaikeudet jääneet siihen, kuitenkin nyt olen niin kiitollinen elämälle ja asiat on hyvin. Se että ihastuin toiseen ei heilauta mua peruskalliolta, häntä toista rakastan silti, enkä sille voi mitään.
Halua kuolla.
Sinä haluat paremman elämän.
Kaikki on edessäsi. Näethän sen?
että joku pitäisi veistä kurkullasi, tai asetta ohimollasi. Haluaisitko tosiaan kuolla, vai pyytäisitkö armoa.