Sinussa on jotain joka vetää puoleensa kun magneetti.
Älyllisesti haastava ja nokkela. Pelaat lemmempeliä hyvin....liiankin hyvin.....
Itseasiassa ainut jota, edes tämä neito ei saanut hyppimään omaan tahtiin (tiedättekö toisille riittää pelkkä hymy ja he ovat sulaa vahaa).
Peloissani pakenin, olit jotain mitä en koskaan ollut kohdannut liian hyvää..... ilman takeita huomisesta.
Pidät minua sydäntensärkijänä, vaikkakin sinä olet sitä minun silmissäni. Mies johon ei uskaltanut rakastua. Nyt mietin olisiko pitänyt?
Toisaalta tiedän että hurmaat kenet vain pelkällä olemassa olollasi. Muttet koskaan saa minua myöntämään että ehkä löysit pehmeän kohtani.
Puhun nykyään ystävyydestä, todellisuudessa ajattelen sinun olevan vain jotain niin hyvää, mihin ei edes minun kannata sekaantua jo siksikin etten usko olevasi arvoisesi, sinä ansaitset vertaisesi. Toisekseen minulla on se ankkuri, jota kovasti puolustan.....mutta alan jo itsekkin epäillä....Sinä saat minut epäilemään enkä pidä siitä.....varsinkaan jos vaikka sattuisitkin olemaan oikeassa...sitäkään en voi sinulle myöntää.
Nähdään hurmuri taas kahvien merkeissä, saan taas ihastuksesta humaltuneella nauttia seurastasi. Ja menettää yöuneni.
Ja sinä saat autuaan tietämättömänä kaikista näistä ajatuksitani, jatkaa ladyjen hurmaamista. Minä sitten kuuntelen ja lohdutan jos otat lemmempelissä osumaa ;)
Älyllisesti haastava ja nokkela. Pelaat lemmempeliä hyvin....liiankin hyvin.....
Itseasiassa ainut jota, edes tämä neito ei saanut hyppimään omaan tahtiin (tiedättekö toisille riittää pelkkä hymy ja he ovat sulaa vahaa).
Peloissani pakenin, olit jotain mitä en koskaan ollut kohdannut liian hyvää..... ilman takeita huomisesta.
Pidät minua sydäntensärkijänä, vaikkakin sinä olet sitä minun silmissäni. Mies johon ei uskaltanut rakastua. Nyt mietin olisiko pitänyt?
Toisaalta tiedän että hurmaat kenet vain pelkällä olemassa olollasi. Muttet koskaan saa minua myöntämään että ehkä löysit pehmeän kohtani.
Puhun nykyään ystävyydestä, todellisuudessa ajattelen sinun olevan vain jotain niin hyvää, mihin ei edes minun kannata sekaantua jo siksikin etten usko olevasi arvoisesi, sinä ansaitset vertaisesi. Toisekseen minulla on se ankkuri, jota kovasti puolustan.....mutta alan jo itsekkin epäillä....Sinä saat minut epäilemään enkä pidä siitä.....varsinkaan jos vaikka sattuisitkin olemaan oikeassa...sitäkään en voi sinulle myöntää.
Nähdään hurmuri taas kahvien merkeissä, saan taas ihastuksesta humaltuneella nauttia seurastasi. Ja menettää yöuneni.
Ja sinä saat autuaan tietämättömänä kaikista näistä ajatuksitani, jatkaa ladyjen hurmaamista. Minä sitten kuuntelen ja lohdutan jos otat lemmempelissä osumaa ;)
Vastaukset 11
Vanhimmat
joopa joo sydämensärkijä ei huolehdi huomisesta ..?
Et myönnä rakastuneesi.
Elämä on valintoja murunen.
Viikonloppu. Aion nauttia kuntoilusta ja lojua porealtaassa. Ehkä avaan viinipullon ja kynttilöitä.... Viime viikonloppu meni kuumeesta parantumiseen.
Psykot kommunikoi mielikuvituksensa kanssa :-)
Julmaa pitää toista "ankkurina" jos sitä tarkoitit? Samalla ajatuksesi on toisaalla.
Kuulostat omahyväiseltä. Ajatuksesi oyörivät oman ulkonäkösi ja hänen ulkonäkönsä ympärillä.
Lämmin ihmisen sisin on ihmisen merkityksellisintä kauneutta.
kuulostat hirveän pinnalliselta. Ja jos et uskalla rakastua niin ulkonäöstäsi huolimatta sinulla on paha itsetunto-ongelma. Tätä eivät hymyt eivätkä huomionosoitukset korjaa.
Aika ajoin sieluni synkeät maisemat loistavat kasvojeni varjoissa.
Tulihan se byllerö puhumaan sisäisen kauneuden ihanuudesta ja aliarvostamaan ulkoista kauneutta.
Minustakin tää viesti haiskahtaa vähän itsensä nostatusviestiltä. Ja mies "pelaa lemmenpeliä"? Taidatte olla vielä aika teinejä?
Ehkä jopa sinä joskus ymmärrät, mistä puhun. Tajuatko, että ulkonäkö on pelkkää kuorta. Kukaan ei ole rakastettu tai syvästi arvostettu pelkän ulkonäkönsä vuoksi.
ja kyllä minä ihailen kauneutta ja komeutta. Esim miss Espanja miss universum-kisoissa herätti suurta ihailua ja huom. olen nainen, jota usein kehuttu kauniiksi. Kyky ajatella tekee minuun tekee suuremman vaikutuksen ja herättää enemmän kunnioitusta kuin kauniit piirteet, jotka toki ovat lahja. Eli en väheksy. Mutta pinnallisuutta en siedä.
Miksi pitää kirjoittaa, jos kaikki on niinkuin ollutta ja mennyttä? Ei mitään vakavaa? Ja toinen on vain pelinappula elämässäsi??? Tunteetonta. Keskenkasvuisuutta.
Jos minun kahvitauoilla tapailema tyyppi, miettisi ja jauhaisi aloittajan raapustamaa kuvituksellista paskaa, pitkin suolipalstoja niin, menisi kahvit väärään kurkkuun ja loppuisi kahvitauon rupattelut siihen. Psykon oloinen monologi jolla haluaa nostattaa omia kieroutuneita ajatuksia esiin ja kaunistella asioita.
Seinäruusu jota kirjoituksen kohde ei edes huomaa.