Rakkaus on aina ainutlaatuista. Ehkä jopa kaksin verroin niin, koska sen jakavat kaksi uniikkia ihmistä. Rakastaa voi yhtä hyvin läheltä ja kaukaa, matka on mitattavissa, tunteet eivät. Joskus rakkaus on lähelle tulemista, aivan kiinni, toisinaan se on poissa pysymistä, tilan antamista. Rakkaus pelottaa kaikkia, toiset ovat vaan rohkeampia kuin toiset. Rakkaus on rakkautta ilman uskaltamistakin, vahvuuden puute ei ole tunteen vähyyttä. Ihmisen on annettava itselleen lupa tuntea, ilman sitä on niin vähän.
Ei ole tavallista rakkautta
risukasanaurinko
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olitpa asian ytimessä. Rakkaus ei pelota, ehkä enemmän siinä on se, jos tunteet ovat vahvat ja niille ei tule vastakaikua. Pelottavaa on menettämisen pelko, luopumisen pelko. Niistä pitää vaan jotenkin päästä yli, luottamalla toiseen, elämään. Samaa mieltä, on annettava itselleen lupa tuntea, lupa hyväksyä se, että ei ole täydellinen, lupa hyväksyä se, että rakastaessaan on aika haavoittuvainen. Aito rakkaus ei tietenkään haavoita, antaa vaan itsestään. Tässä nyt pari ajatusta aiheesta minultakin.
Olipa hyvä kirjoitus ja vastauskin :D