No niin, tässä tälläinen ficci Harryn kuudennesta lukuvuodesta, kommenteja sitten kans, eiks jeh?
---------------------------------------------------
Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Ensimmäinen luku:
Ihana kesäloma
Siitä saakka kun Harryn velhomaailman ystävät olivat kehottaneet Harryn sukulaisia olla pompottelematta Harrya kuin rantapalloa, hänen kesälomansa oli mitä ihanin.
Dursleyt eivät voineet sietää Harryä samassa huoneessa, peläten tietenkin sitä että velhomaailman henkilöt tulisivat ja rankaisisivat
heitä pahimmalla mahdollisimmalla tavalla.
Niinpä Harry sai vapauden liikkua talossa, syödä mitä itse haluaa, katsoa televisiota ja lähettää viestejä velhoystävilleen.
"Dudley, ojentaisitko lisää appelsiinimehua?" Harry kysyi eräänä kauniina päivänä elokuussa, jolloin olivat kovimmat helteet koko kesään.
"Minä en sinulle mitään anna." Vastasi Dudley häivä pelkoa äänessään.
Silloin Harry sai taas tilaisuuden hupihetkeen. Hän otti dramaattisesti taikasauvansa esiin, ja mutisi teatraalisesti:
"Hokkus kokkus jo tulee Duddelille hoppus, taas uusi tietokone peleineen räjähtää taivaaseen ja taas enzeknameen holopsula teen..."
"Ei, Harry, et...saa!"
Dursleyt nimittäin luulivat että Harry on saanut luvan taikoa, vaikka hän ei tietenkään saanut taikoa lomilla, mutta Dursleyt pelkäsivät niin paljon velhoaikuisia, että olivat alituiseen hermostuneita.
"Tiedät, ettet saa, ja minäkin...pane jo se sauva pois! Tiedän, että kerot kummisedällesi, mutta..."
Niinpä niin... Dudley oli ottanut puheeksi sellaisen asian, mille Harry oli vielä aika arka.
Hänen kummisetänsä Sirius on kuollut.
Asia viilsi Harryn sisintä, ja hän näki usein painajaisia joissa kuului Siriuksen ääni. Sirius oli ollut Harrylle kuin oma isä, joku johon voi luottaa. Mutta Harryn vanhemmat olivat kuolleet viisitoista vuotta sitten, jolloin pimeyden Lordi Voldemort oli murhannut heidät.
Silloin Harry muisti toisenkin asian: Hänen täytyi kukistaa Voldemort ennen pitkää, tai Voldemortin pitää kukistaa Harry...
Hän ei voinut vieläkään uskoa, että hänen olisi syyllistyttävä murhaan tai kuolla siihen. Harryn elämä oli muuttunut viime kuukausien aikana kertaheitolla.
Silloin Harry huomasi jotain sängyllä hänen vieressään. Se oli kirje. Sen alta paljastui toinen kirje, jossa luki:
V.I.P.-tulokset.
---------------------------------------------------
Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Ensimmäinen luku:
Ihana kesäloma
Siitä saakka kun Harryn velhomaailman ystävät olivat kehottaneet Harryn sukulaisia olla pompottelematta Harrya kuin rantapalloa, hänen kesälomansa oli mitä ihanin.
Dursleyt eivät voineet sietää Harryä samassa huoneessa, peläten tietenkin sitä että velhomaailman henkilöt tulisivat ja rankaisisivat
heitä pahimmalla mahdollisimmalla tavalla.
Niinpä Harry sai vapauden liikkua talossa, syödä mitä itse haluaa, katsoa televisiota ja lähettää viestejä velhoystävilleen.
"Dudley, ojentaisitko lisää appelsiinimehua?" Harry kysyi eräänä kauniina päivänä elokuussa, jolloin olivat kovimmat helteet koko kesään.
"Minä en sinulle mitään anna." Vastasi Dudley häivä pelkoa äänessään.
Silloin Harry sai taas tilaisuuden hupihetkeen. Hän otti dramaattisesti taikasauvansa esiin, ja mutisi teatraalisesti:
"Hokkus kokkus jo tulee Duddelille hoppus, taas uusi tietokone peleineen räjähtää taivaaseen ja taas enzeknameen holopsula teen..."
"Ei, Harry, et...saa!"
Dursleyt nimittäin luulivat että Harry on saanut luvan taikoa, vaikka hän ei tietenkään saanut taikoa lomilla, mutta Dursleyt pelkäsivät niin paljon velhoaikuisia, että olivat alituiseen hermostuneita.
"Tiedät, ettet saa, ja minäkin...pane jo se sauva pois! Tiedän, että kerot kummisedällesi, mutta..."
Niinpä niin... Dudley oli ottanut puheeksi sellaisen asian, mille Harry oli vielä aika arka.
Hänen kummisetänsä Sirius on kuollut.
Asia viilsi Harryn sisintä, ja hän näki usein painajaisia joissa kuului Siriuksen ääni. Sirius oli ollut Harrylle kuin oma isä, joku johon voi luottaa. Mutta Harryn vanhemmat olivat kuolleet viisitoista vuotta sitten, jolloin pimeyden Lordi Voldemort oli murhannut heidät.
Silloin Harry muisti toisenkin asian: Hänen täytyi kukistaa Voldemort ennen pitkää, tai Voldemortin pitää kukistaa Harry...
Hän ei voinut vieläkään uskoa, että hänen olisi syyllistyttävä murhaan tai kuolla siihen. Harryn elämä oli muuttunut viime kuukausien aikana kertaheitolla.
Silloin Harry huomasi jotain sängyllä hänen vieressään. Se oli kirje. Sen alta paljastui toinen kirje, jossa luki:
V.I.P.-tulokset.
Vastaukset 52
Vanhimmat
jatkat????
pliis jatka nopsaa!!!!!!!!!!!!!!!
Ei saa jättää tommoseen kohtaan! Jatka pian, Ole kiltti!
Jatka ,jatka vaan, tuo alkukin oli tosi hyvä!!!! Jatka vain!!!!
Jatka niin pääsen lukemaan lisää!
Sulta siis tosi hyvä.
Ei tunnista ees sun tekstiksi.. hih. :P
Harry avasi ensin päällimmäisen kirjeen, jossa luki:
Hei, Harry!
Mitä kuuluu?
Ovatko jästit kohdelleet sinua hyvin?
Minä ja isä tulemme hakemaan sinut, tietysti Hermionen kanssa, kannattaa varoa, hän puhuu koko ajan Viktor Krumista ja se on ahdistavaa...
Tässä vaiheessa Harryä alkoi hymyilyttämään, kaikki oli siis niinkuin ennenkin.
Hermione meni Viktorin luokse kesäloman toisella viikolla ja viipyi siellä kaksi viikkoa...
En tajua, miten hän kestää sitä konkkanokkaista vääräjalkaa!
Joka tapauksessa, tulemme hakemaan sinua maanantaina, jolloin tämä kirje saattaa olla jo tosin sinulla, sillä älysin lähettää tämän vasta viikkoa aikaisemmin, kun Errolin vauhti on mitä on. Nähdään kello kuusi!
Ron
Harry katsoi kalenteriaan, jonka hän oli tehnyt tuttuun tapaan laskeakseen päiviä Tylypahkaan pääsyyn. Nyt oli maanantai! Harry säikähti.
"Huh, kello onkin vasta kaksi..."
Sitten hän avasi toisen kirjeen. Sen jossa luki V.I.P.-tulokset.
Harry alkoi lukemaan kirjettä:
Hyvä herra Potter, tässä ovat viime lukuvuonna suorittamienne V.I.P-tutkintojen tulokset.
(Velhomaailman Ihmeisiin Perehdyttävä-tutkinto)
Loitsut: Odotukset ylittävä
Muodonmuutokset: Odotukset ylittävä
Yrttitieto: Kelvollinen
Pimeyden Voimilta Suojautuminen: Upea
Taikajuomat: Kelvollinen
Ennustus: Hirveä
Taikaolentojen Hoito: Odotukset ylittävä
Tähtitieto: Kelvollinen
Taikuuden Historia: Surkea
Harry katseli tuloksia osaamatta sanoa mitään...
Hän oli han tyytyväinen paperiin, muttei näin äkkiseltään osannut olla oikein mitään mieltä.
Kirjeessä mainittiin lisäksi myös tuttu asia, eli Tylypahkan pikajuna lähtee syyskuun ensimmäisenä päivänä klo 11 laiturilta 9 3/4...
Alakerrassa Harry ajatteli olevan sopiva ilmoittaa lähdöstä.
Koko perhe oli olohuoneessa.
"Minä lähden tänään." Harry tokaisi.
"Selvä," Vernon-setä sai viimein kakistettua, kuin se olisi ollut aivan arkipäiväinen asia kuten kaupassa käynti.
"Menen nyt pakkaamaan, mutta nähdään sitten ensi heinäkuussa." Harry sanoi ja lähti pakkaamaan.
Kello oli viittä vaille kuusi. Vernon-setä, Petunia-täti ja Dudley eivät olleet ollenkaan huomaavinaan Harryn toimia, vaan olivat hiljaa kunnes Vernon-setä viimein sanoi rauhallisesti, tai ainakin niin rauhallisesti kuin pystyi.
"No, nähdään sitten ensi kesänä."
Jonka jälkeen jo hieman ivalliseen tuttuun sävyynsä aina kun hän puhui Harrylle.
"Milloinkas ne...kummajaiset tulevat hakemaan sinua? Toivon, etteivät taas kokeile takan käyttöä..."
Kukaan ei nauranut.
Harry kuuli pihaa äänen, ja meni katsomaan.
Siinä he olivat pihalla, herra Weasley, Ron ja Hermione.
"Harry!" molemmat huudahtivat ja juoksivat Harryn luo.
Ron tyytyi kättelemään, kun taas Hermione halasi häntä, ja Harry sai kysyttyä miten he pääsivät Dursleyden pihaan.
"Porttiavain, Harry, porttiavain," Hermione huudahti, tule, mennään!
Harry tarttui vanhaan pyörän tankoon ja kaikki pyöri. Yhtäkkiä hän oli...
"Niin juuri Harry, Vuotava Noidankattila," Ron sanoi.
Harry vei matkatavaransa omaan huoneeseensa. Hedwig lennähti hänen olkapäälleen.
Hän tunsi olevansa oikeassa paikassa.
Sä löysit nämä tekstit? Ja mistä? Tosi siistiä! Siis onko J.K.Rowling paljastanu nämä omilla sivuillaan vai?
Jatka vaan tuota! Pientä jännitystä odotukseen.;P
Milloin se seuraava kirja tulee Suomeen myyntiin? ;)
Itse asiassa tämä on päästä keksitty novelli, eikä mistää kirjasta otettu. Tosin onhan noven nimi sama kuin kirjassa mutta..
Tosi hieno nove! Jatka ihmeessä niin nopeasti kuin pystyt!
Vähän aikaa sitten huhuttiin, että Half-Blood Prince ilmestyisi ensi kesänä, mutta ei se ole niin varmaa. Ja sekin siis on vasta sen englannin kielinen versio. Ja Juzzo, jatkappas!
Voi vitsi ku osaat älyttömän hienoo tekstii kirjottaa!!!! Jatka vaa vielä!
Tästäkin sitten kommnettia, jos saan pyytää...?
Nää pätkät saattaa tulla vähän harvemmin mutta tää seuraava pätkä on yhtä pitkä kuin edelliset kaks yhteensä...lukuiloa!
---------------------------------------------------
Kolmas luku: Pikajunalla Tylypahkaan
Harrysta aika kului todella nopeasti hänen ollessaan mukavien ihmisten seurassa. Heti ensimmäisellä viikollaan Vuotavassa Noidankattilassa hän oli ostanut koulukamat Viistokujalta, ja vaikkei itse uskonut ajattelevansa ikinä niin, mutta totta se oli: Ron oli hirveän mustasukkainen, ja sen takia kiertelystä Viistokujalla ei tullut kerrassaan mitään.
Ensinnäkin kun Hermione näki Viktor Krumin Säilä ja Imupaperissa, hän meni heti juttelemaan hänelle, ja Ron ei tunnetusti pitänyt siitä, vaan riuhtoi Hermionen pois Krumin luota ja sanoi heillä olevan kiire.
Toiseksi, Ron vihjaili koko ajan jotain ivallisesti, kuten:
"Aa, tuohan nukke näyttää ihan Krumilta, Harry kuule, käydään ostamassa Hermionelle se!"
"Kas, ihme ettet mennyt juttelemaan Vikin kanssa, sinuahan voi luulla jo ihan täysjärkiseksi!"
Harry oli joka kerta yrittänyt mainita Ronille, ettei hänen tarvitse olla mustasukkainen. Mutta Ron vaan tyytyi vaihtamaan puheenaihetta.
Oli vihdoin se aamu, jolloin Tylypahkan pikajuna lähtisi ja veisi Harryn, Ronin ja Hermionen Tylypahkaan, paikkaan jossa Harry tunsi olevansa kuin kotonaan. Aamulla riitti kiirettä, kenen kirja oli hukassa, kenen pöllöä ei löytynyt mistään. Kello puoli yksitoista kaikki oli kuitenkin kunnossa, ja he pääsivät lähtemään.
He menivät ministeriön autoilla kuten Harryn kolmantena lukuvuonna. Harry siis tiesi, että matka taittuisi nopeasti, ja pian he olivat King´s Crossin juna-asemalla.
Harry otti matkatavaransa ja Hedwigin häkissään ja suunnisti kohti laitureiden yhdeksän ja kymmenen välistä pylvästä.
Harry pääsi kaiteen läpi ja pian hänen perässään tulivat Ron, Hermione ja Ginny. He astuivat junaan, ja koska olivat ajoissa, he saivat hyvät paikat aika edessä junaa.
Junan pilli vihelsi. Kaikki neljä vilkuttivat vielä kerran hyvästiksi herra ja rouva Weasleylle, ja juna lähti liikkeelle.
"Nyt meidän ei tarvitse partioida ympäri junaa, viidesluokkalaiset valvojaoppilaat hoitavat sen", Hermione sanoi reippaasti ja alkoi lukemaan Loitsujen Käsikirja kuutosta.
Ron näytti kummastuneelta, kun Hermione puhui valvojaoppilaista.
"Ron, etkö sinä muistanut ollenkaan?"
"Öh...en tainnut...", Ron vastasi Harrylle.
Siihen Hermione tokaisi:
"No, me ollaan kuitenkin joka tapauksessa valvojaoppilaita edelleen, ja minä toivon sinulta enemmän uskaliaisuutta rankaisemisessa varsinkin kun Fred ja George ovat lähteneet."
Ulkona satoi, ja matka oli jo pitkällä. Harryn, Ronin ja Hermionen pahaksi onneksi vaunuosastoon saapui odotamattomia vieraita: Malfoy, Crabbe ja Goyle.
"Kas kas, mitäs pottapää-Potter ja rotteli-Ron täällä tekevät= Niin, eikä sovi unohtaa myöskään kuraveristä Grangeria." Malfoy ilkkui.
Grabbe ja Goyle nauroivat, kuten aina kun Malfoy sanoi jotain olevinaan hauskaa.
"Potter on varmaan nyt tosi surullinen, kun oma kummisetä häipyi unholaan, no se oli hänelle ihan oikein..."
Harry ei tiennyt mikä hänen meni, hän nimittäin oti taikasauvan ja huusi:
"JOS ET NYT PIDÄ SITÄ RUMAA TURPAASI KIINNI NIIN KÄY PAHASTI!" Harry huusi.
Malfoy säikähti niin paljon, että lähti äkkiä pois Crabbe ja Goyle kannoillaan.
"JA HÄIVY SINNE MIHIN KUULUTKIN! ÄLÄKÄ ENÄÄ IKINÄ TULE MINUN SILMIENI ETEEN!"
Ron ja Hermione olivat hiljaa sanomatta mitään.
Juna pysähtyi, ja tavalliseen tapaan kaikki rynnistivät ulos, ja Hagridin ääni huusi:
"Ekaluokkalaiset tänne!"
Harry suunnisti edelleenkin vihaisena yhteen hevosettomaan vaunuun, tai oikeastaan siinä oli hevosia, mutta niiitä eivät nähneet kaikki. Ja Harry ei olisi halunnut nähdä niitä, sillä ne jotka ovat nähneet kuoleman, voivat vaan nähdä ne.
Vaunut pysähtyivät Tylypahkan pihamaalle, ja Harryn viha laantui hieman kun hän tunsi taas tämän tutun paikan. Paikan, joka oli Harrylle ainoa oikea koti.
Kaikki suunnistivat suureen saliin, jossa lajittelu oli juuri alkamassa.
"Diana Birgh"
"Jonathan Downhill"
"Jessica Freewater..."
Pitkä lajittelulista jatkui Harryn mielestä ikuisuuden, ja sen loputtua Harry puhui pitkästä aikaa moneen tuntiin:
"Miten Fredin ja Georgen pilailupuoti edistyy?"
Hermione ja Ron valpastuivat heti.
"Mainiosti", he sanoivat yhteen äänen.
"Ne on tosi suosittuja, Weasleyn Welhowitsit ovat suosituimpia liikkeitä Viistokujalla", Ron jatkoi.
"Harmi kun ei keretty käydä siellä, töitä on kuulemma niin paljon." Hermione lisäsi.
Ruoat ilmestyivät tyhjästä kultalutasille.
"Ihanaa, saa alkaa syömään!" Ron huudahti ja alkoi ahmimaan herkkuja innolla.
Harry katseli ympärillensä suureen saliin.
Rohkelikon pöydässä Harryn luokkalaiset Seamus, Dean ja Neville keskustelivat keskenään. Parvati ja Lavender kikattelivat Ginnyn kavereiden kanssa toisessa päässä pöytää. Malfoy istui omahyväisen näköisenä kertomassa vitsejä luihuistovereilleen. Korpinkynnen pöydässä istui Cho Chang.
Harrylla oli Chosta monenlaisia muistoja. Harry oli ihastunut tähän kolmannella luokalla, mutta viime vuonna hänen ja Chon jutusta ei tullut oikein mitään, sillä Cho oli mustasukkainen ja vielä ainakin silloin surullinen entisen poikaystävänsä Cedriciin kuolemasta, joka kuoli Harryn neljännen vuoden lopussa.
"No niin alkakaahan laputtaa!" Dumbledore huusi saliin ja kaikki rynnistivät makuusaleihinsa ähkyinä.
Pitkän matkan rohkelikot kulkivat pitkän matkan ylös seitsemänteen kerrokseen rohkelikon oleskeluhuoneesen. Uusi johtajapoika lausui tunnussanan, Superpoksisrakettikarkki, ja kaikki menivät sisään.
Oleskeluhuone tuntui mukavan tutulta, ja Harrya unetti paljon. He hyvästelivät Ronin kanssa Hermionen, ja suunnistivat omaan makuusaliinsa.
Harry makasi juuri nukahtamaisillaan. Hän oli kaivannut Tylypahkaa niin paljon oppitunteineen ja salakäytävineen, huispauksesta sitten puhumattakaan. Ja tietysti ystäviään Ronia ja Hermionea. Tällä hetkellä hän oli hyvin onnellinen, ja painui peiton alle.
Niin, eipäs minulla juuri muuta asiaa ollutkaan..:) Jatka jatka!
voi vaude miten hienosti kirjotat!!! jatka vaan!!! toi on huippua tekstiä!!!! niin, kuten jo sanoin, jatka!! :D
En tosiaankaan voi uskoo miten älyttömän mahtavaa tekstii kirjotat!!!!! Jatka vielä!!!
Joo... Tuo on tosi hyvin kirjotettu..:) Niin, ja sitten voit jatkaa...:)
Vittu mitä paskaa tuo tekstisi!
Jokaisella on omat mielipiteensä.
Juzzo älä välitä Jatka ja pian. ;)
Tuo oli hyvä...:) Loistavaa, että Harrylla ainakin kerrankin olisi hauskaa Durleyilla!! Mutta ei niin varmaankaan tapahdu..:( Mutta eihän sitä ikinä tiedä..:) Jatka...
epäilen suuresti, ovatkohan nämä juttusi oikeasti hp 6... meinaan vaan kun kakkosluvun nimi ei todellakaan ole mikään kumman " Vuotavassa noidankattilassa taas" tai jotain sinne päin, vaan se on " Spinners end" eli näin vapaasti suomennettuna "kehrääjän loppu" tai jotain... ja lisäksi kyselisin, mistä sinä muka näitä tarinoitasi löydät ja suomentelet?
Tämä on PÄÄSTÄ keksittyä eikä todellakaan mistään kirjasta.
Koettakaa nyt jo ymmärtää..
Ja jatkappas nyt Juzzo!
No niin, eli tässä on tää neljäs luku! Nykyään luvut on jo pitkiä, joten joka päivä en ehkä pistä nettiin uutta lukua. Mutta jos lukua ei tule heti, olkaa kärsivällsiä. Ja tämä on kaikille tiedoksi vielä ihan omasta päästä keksittyä. Ja otan Rowlingin paljastamia juttuja kirjaan, mutten kaikkia esim : McGlaggania ei ole tässä.
Lukuiloa!
-------------------------------------------------
Neljäs luku: Uutta ja ihmeellistä
Seuraavana aamuna Tylypahkan väki heräsi kirkkaaseen auringonpaisteeseen, ja Harry nousi hyvillä mielin ylös.
Suuressa salissa kuului iloinen puheensorina, ja Harry asettui Ronin viereen ja Hermionea vastapäätä.
"Minä pääsin kaikesta läpi, joten en joudu jättämään yhtään ainetta!" Hermione hihkaisi selvästi innostuneena, ja Harry tyytyi syömään puuroaan vastaukseksi.
"Mutta eikö niin Harry, että sinä et päässyt kaikesta läpi", Ron ikäänkuin pyysi, sillä hän ei halunnut olla huonoin.
"En päässyt ennustuksesta läpi..."
"Se olikin ihan hyvä juttu, kun ei teidänkään enää tarvitse kuulla joka viikko Punurmion jonninjoutavuuksia", Hermione keskeytti.
"Joo, enkä minä taikuuden historiastakaan päässyt, kun koe kesketyi ja sitten...
Hermione halusi vaihtaa nopeasti puheenaihetta.
"Öh...joo, tuolta tulevat uudet lukujärjestykset," Hermione keksi ja Harry sai tuttuun tapaan professori McGarmiwan antaman lukujärjestyksen. Han tutkaili sitä hetken aikaa kunnes huomasi:
"Hei, minulla on sittenkin taikuuden historiaa!"
"Mitä? No, ehkä Binss antoi armahduksen koska nukahdit ja...
"Joo, minullakin on!" Ron huudahti. "Tosin ei se ole niin yllättävää, osasin sentään sen verran, että sain Kelvollisen."
"Eikä, ei ole totta! Minulla on taikajuomiakin!"
Ron melkein tukehtui pekoniin kun kuuli Harryn huudahduksen.
"Eikä!"
"Outo juttu, mutta meidän pitää mennä, muodonmuutokset alkavat! Kysy vaikka McGarmiwalta tunnin lopussa!" Hermione ehdotti.
"Sen varmasti teen." Harry sanoi.
Muodonmuutostunnilla alettiin puhua eläinmuodonmuutoksista, ne alkoivat nimittäin kuudennella luokalla. Harry muisti kun hänen ollessaan ensimmäisellä luokalla professori Mcgarmiwa muutti pulpettinsa porsaaksi ja takaisin. Se oli tehnyt heihin suuren vaikutuksen.
Nyt Harry ei kuitenkaan ollut enää niin innostunut, kun oppi että eläinmuodonmuutokset ovat todella vaikeita. Kun Harry yritti muuttaa kaktuksen siiliksi, mikä on helppo niiden samankaltaisuuden vuoksi, niin Harry sai aikaan ruskean kaktuksen. Se oli kuitenkin hyvä suoritus verrattuna Ronin muutokseen.
Ron oli sanonut taikasanat väärin ja nyt siili hyppi vauhkona ympäri luokkaa. Tunnin loppuosa meni siihen kun kaikki yrittivät saada sitä kiinni. Lopulta Parvati Patil sai sen kiinni pulpetinsa alta, ja tunti päättyi. Silloin Harry meni professori McGarmiwan luo.
"Professori, minulla olisi tärkeää asiaa."
"No, potter? Onko kysymys kenties lukujärjestyksestäsi?
"Kyllä, professori, minä..."
"Minähän sanoin,että teen sinusta aurorin millä hinnalla hyvänsä."
"Öh...kiitos" Harry sanoi vaikka ei ollut kylläkään aivan varma mitä olisi pitänyt sanoa.
"Kalkaros ottaa sinut ilomielin tunneille, ja muutenkin... joten jos ei ollut muuta kysyttävää, niin suo anteeksi, minulla on kiire." Professoi McGarmiva sanoi ja jätti pöllämystyneen Harryn ovensuuhun.
Ensimmäiset päivät sujuivat nopeasti, mutta torstaina heitä odotti uusi asia. Kuka olisi heidän uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettajansa?
Kaikki olivat jännittyneitä astuessaan sisään pimeyden voimilta suojautumisen luokkaan.
Opettajanpöydän takana tuolissa istui nainen. Nainen oli aika lyhyt. Hänellä oli pitkät, punaiset hiukset ja ruskeat silmät. Nainen näytti ystävälliseltä, ja kun kaikki olivat luokassa, nainen alkoi puhumaan rauhallisella äänellä.
"Minä olen teidän uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettajanne, Professori McShafire. Tänä vuonna opettelemme paljon erilaisia uusia asioita."
Tässä vaiheessa Hermione asettui istumaan viimeisen päälle keskittyneenä ja suoraselkäisenä.
"Mutta aloitetaanpas nimenhuudolla."
Kun professori ehti Harryn nimen kohdalle, hän katsoi Harrya hetken ja jatkoi sitten nimenhuutoa. Ensimmäisellä tunnilla he vain kirjoittivat muistiinpanoja anteeksiantamattomista kirouksista.
"Tiedän, että teillä on ollut näistä jo poikkeuksellisesti neljännellä luokalla, mutta jokainen tietää varmaankin miksi kirjoitamme nämä vaikka olette opetelleet näitä? En halua, että teille jää sellaisia mielikuvia näistä kirouksista, joita hmm... Bartemius Kyyry junior teille opetti."
Tunnin loputtua professori McShafire jäi juttelemaan Harrylle.
"Minä tunsin sinun kummisetäsi. Olen vieläkin todella pahoillani asiasta.
Harryn sisuksissa myllersi.
"Sirius, joo..."
Harry kulki mietteliäänä koulupäivän päätytyä kohti rohkelikkotorinia. Mitä McGarmiwa oikein tarkoitti? Ja että professori McShafire tunsi Siriuksen...
Yhtäkkiä Harry törmäsi johonkin.
Erääseen tyttöön.
Chohon.
"Anteeksi, olin niin ajatuksissani...Harry?"
Silloin Harrysta tuntui kuin hänen sisälmyksiinsä olisi tiputettu kymää jäätä.
"Niin?"
"Öh..olen pahoillani siitä mitä viime lukuvuonna, tiedän ettet sinä ja Hermione..."
"Olisit miettinyt sitä silloin!" Harry melkein huusi. Muistot Siriuksesta tekivät Harrylle huonon olon eli hän oli jo ennestään suuttunut.
"Mutta Harry...eikö voitaisi..."
"VOITAISI MITÄ? MINUN KUMMISETÄNI KUOLI PARI KUUKAUTTA SITTEN JA MINUN PITÄISI OLLA NINKUIN ASIAA EI OLISIKAAN! JA KUN CEDRICIN KOHTALO OLI MIKÄ OLI, NIIN SINÄ VOIVOTTELIT MINULLE MITEN OLET SURULLINEN JA NIIN EDELLEEN! MINÄ OLEN KERTAKAIKKIAAN KYLLÄSTYNYT SIIHEN!" Harry huusi ja lähti suunnattoman vihaisena kohti rohkelikkotornia.
"Minä en kestä." Harry sanoi itsekseen autiossa oleskeluhuoneessa. Hän kävi istumaan toivottomana nojatuoliin.
"Minä en kestä."
No huh huh, en oo ikinä nähny parempaa kirjottajaa ku sä Juzzo!!! Jatkuuhan tää vielä?
Kaksi asiaa. Kyse on fanifikistä, eikä Spinners End ole edes vapaasti suomennettuna Kehrääjän Loppu.
Aivan mahtava tarina. Siis Sun ikäiseksi. ;)
Tosi hyvin kirjoitettu!!
Keksitkö itse pimeydenvoimilta suojautumisen opettajan?
Juzzo sä osaat kirjottaa tosi hyvin...oon ihan koukussa tähän sun tekemää tarinaa...jatka nopeesti...
Okei, tässä viides luku! Kommenttia edelleen, kiitos! Lukuja saattaa tulla harvemmin, mutta saatan tehdä niitä kerralla monta, ja että voi pitää kirjoitamisessa taukoa. Esimerkiksi tein tämän ja edellisen luvun samaan aikaan. Kuudetta on jo aloitettu.
---------------------------------------------------
Viides luku: Tiedät-kai-kuka näyttäytyy
Ensimmäinen kuukausi Tylypahkassa tuntui erityisen ihanalta, mutta lokakuun koittaessa kaikki tuntui taas ihan normaalilta. Ulkona satoi kaatamalla ja huispausharjoitukset olivat alkamassa. Harry oli edelleen surullinen ja vihainen Siriuksen kuolemasta, mutta pikkuhiljaa Harry alkoi hyväksyä asian, muttei Harry kuitenkaan halunnut sen koommin puhua asiasta.
Harry meni kerran puhumaan Dumbledorelle päivällisen jälkeen, ja tämä purki Pimennon antaman huispauskiellon viime vuodelta. Mutta nyt heiltä puuttui kuitenkin jahtaaja, kaksi lyöjää, ja tietenkin huispauskapteeni. Asiasta äänestettiin ensimmäisten harjoitusten alussa.
"Okei, Harry, sinä voitit!" Ron sanoi laskettuaan tulokset.
Harry punastui hieman, ja onneksi Katie vaihtoi puheenaihetta.
"Mutta mites ne lyöjät ja jahtaaja?"
"Pidetään koelennot...hmm, tänään on tiistai, jos vaikka perjantaina?" Harry ehdotti.
Muut myöntyivät ja he eivät viitsineet niin tyhjällä porukalla jäädä harjoittelemaan.
Kerran kun Harry oli Ronin ja Hermionen kanssa menossa liemitunnille, he tapasivat Luna Lovekivan.
"Hei vaan!" Luna sanoi, ja kuulosti nykyisinkin vielä uneliaalta ja poissaolevalta, kuten viime vuonna.
"Hei vaan sinullekin", Harry sanoi.
"Minne olet matkalla?" Hermione kysyi.
"Olen menossa syömään, minulta loppuivat tunnit jo."
"Okei, moi", Harry sanoi ja suuntasi askeleensa kohti tyrmää.
Ron näytti pöllämystyneeltä.
"Onko hänellä jokin hullusti kun hän on noin...outo?"
Harry nauroi, ja Hermione vastasi:
"Pikemminkin omalaatuinen. Hän on ehkä hieman...erilainen?"
"Minusta Luna on ihan okei. Hän vain on omalaatuinien, ja ihan kiva siitä huolimatta", Harry puolusteli.
Alakerrassa he tapasivat Nevillen.
"Hei, mitä teille kuuluu? Arvatkaa mitä? Minusta tuntuu, että en ole enää niin hajamielinen kuin ennen!"
Harry, Ron ja Hermione näyttivät hämmästyneiltä.
"Kuinka niin?" Ron kysyi.
"Professori Mcgarmiwa teki minulle harjoituksia viime vuonna, koska hajamielisyyteni alkoi olla haitaksi, ja..."
"Hei, me ollaan viisi minuuttia myöhässä!" Hermione sanoi hädissään ja pinkoi tyrmän rappusia alas.
"Hei, odottakaa minua!" Neville kiljahti kun Harry ja Ron seurasivat Hermionea.
Taikajuomaluokassa ei onneksi ollut vielä Kalkarosta, ja kaikki neljä asettuivat paikoillensa istumaan.
Nykyisin Kalkaros kohteli Harrya vähänkuin tätä ei olisi olemassakaan. Hän ei haukkunut Harryn töitä, muttei myöskään kehunut niitä. Harry epäili, että Kalkaros oli katkera koska Harryn ei olisi kuulunut joutua taikajuomatunneillle.
"No niin, tänään käsittelemme hengitysvaivojen parannusjuomaa. Ohjeet ovat taululla, joten minä en kuuntele väitteitä siitä, että olisin snaonut jotain väärin. Aika alkaa nyt." Kalkaros ilmoitti napakasti ja kaikki kävivät työhön.
Juoma oli todella vaikea tehdä, nimittäin jos laittoi sammakon jauhettua kutua yhdenkin gramman liikaa, juoma muuttuisi hilpeysjuomaksi, tai jos ruusuvettä ei laittanut täsmäleen seitsemän ja puoli tippaa, aine oli myrkyllistä.
Harryn seos onnistui kaikenkaikkiaan hyvin. Juomasta piti tulla kirkkaankeltaista, ja Harrylla oli liemessä kylläkin hieman oranssinsävyä. Hän palautti pullon Kalkaroksen pöydälle ja lähti ulos luokasta.
"Oli kuitenkin aika helppo tehdä se Kalkaroksen juoma, vaikka tarkkuuta se vaati." Hermione sanoi seuraavana aamuna kun Harry, Ron ja Hermione menivät aamiaiselle.
"Niin, mielestäni minä onnistuin siinä ihan hyvin", Harry sanoi iloisesti, koska nyt oli perjantai ja kohta
koittaisi viikonloppu.
"Mitä meillä onkaan tänään?" Ron kysyi kun he olivat asettuneet pöytään.
"Ensin loitsuja ja sitten taikuuden historiaa", Hermione sanoi, "Mutta sen jälkeen minulla on vielä numerologiaa."
Aamiaisen syötyään he lähtivät kohti loitsuluokkaa.
Tällä kertaa he harjoittelivat harmittomia loitsuja, kuten tarantallegroa ja kimmotusta.
Kun Ron kokeili kimmotusta ilman lupaa kirjahyllyyn, se kimposi professori Lipetitiä päin ja tönäisi hänet kumoon. Onneksi professori Lipetit ei huomannut kuka loitsi, ja hieman järkyttyneenä päästi oppilaat kaksikymmentä minuuttia aikaisemmin.
"Minä en tajua miten me voitiin saada näin paljon läksyä!" Ron sanoi tympääntyneenä kirjapinon alta.
"Niin, en tajua miten kerkeämme kirjoittaa tiistaihin mennessä kymmenen jalkaa harmittomista kirouksista." Harry yhtyi puheeseen, ja jatkoi matkaa taikuuden historian luokkaan.
Mikään ei ollut muuttunut Binssin tunneilla, siellä oli nykyäänkin yhtä tylsää kuin ennen. Harry koetti tylsistyneenä kirjoittaa mustiinpanoja kunnes jäi vaan sulkakynä kädessä haukottelemaan paikalleen.
Harrylla oli kova kiire tunnin loppumisen jälkeen, huispauksen koelennot alakaisivat nimittäin puoen tunnin kuluttua. Hän vei nopeasti laukun ylös rohkelikkotorniin ja nappasi luutansa lähtien se kainalossaan pihalle.
Muut olivat jo paikalla, ja "osaanottajia" oli ainakin kymmenen.
Ensiksi annettin luudat, ja katsottiin yleiseti kuinka hyvin osaa lentää luudalla.
Sitten valittiin jahtaaja. Kaikkien ylivoimainen suosikki oli Ginny, Ronin pikkusisko joka pelasi viime vuonna Harryn pelikiellon aikaan etsijän paikkaa. Lyöjien paikat saivat neljäsluokkalainen Steve Whitelake ja kuudesluokalainen Thomas Stone.
Seuraavana päivänä syötyään aamupalan Harry teki kamalasti läksyjä ja sen jälkeen päätti mennä Hagridin luo käymään.
Hagrid oli selvästi onnellisen tuntuinen. Tarjottuaan Harrylle kupin kuumaa teetä Harry sai tietää syyn.
"Mä ja Olympe ollaan tosi hyvissä väleissä nykyään..."
Harry ei viitsinyt kysellä siitä aihesta sen enempää, vaan kertoi kuulumisiaan.
"Muuten. Mitä Lupinille kuuluu nykyään? Entä muille killan jäsenille, sinä tiedät varmaan jotakin?"
"Kaikki on hyvin, tiedät-kai-ketä ei ole nähty eikä mitään ole kuulunut."
"No hyvä. Minä lähden nyt, hei hei."
Linnassa Harry kertoi Hagridin kuulumisia Ronille ja Hermionelle, ja hän alkoi pelata velhoshakkia Ronin kanssa. Hermione tyytyi katselemaan peliä, ja luki samalla kirjaa. Harry ajatteli kaiken olevan hyvin. Mikään ei varjostanut Harryn kotoista onnea, ei mikään...
Sunnuntaiaamuna Harry heräsi myöhään ja Harry meni syömään. Siellä olivatkin jo Ron ja Hermione.
Pöllöt saapuivat ja Hermione katsoi tuttuun tapaan sunnuntaiprofeetan etusivua.
Hermione tyrkkäsi kurpitsamehukannun kumoon ja läimäisi käden suulleen.
"Mitä?" Harry ja Ron kysyivät yhteen ääneen.
"Hänet on nähty jossain päin Tylyahoa eilen...hän...hän on surmannut yli 20 ihmistä..."
Harryn sisintä kylmäsi.
"Ku-kuka- kenestä sinä puhut?" Ron kysyi pelokkaana.
Kaikkialla ympärillä kävi puheensorina, ja opettajatkin lukivat uutista.
"Vastaa!" Harry sanoi ja riuhtoi lehden Hermione käsistä.
Etusivulla luki kissankokoisin kirjaimin:
TIEDÄT-KAI-KUKA NÄHTY TYLYAHON KYLÄSSÄ!
Kiitti, kun kirjotat noin hyvin!! Ja jatka pian!!
Sä oot ihan PARAS kirjottaja!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mä en voi tajuta, miten noin nuorelta tulee noin hyvää tekstiä! Siis ei millään pahalla, tarkoitan vain, että suurin osa ammattikirjailijoistakaan ei kirjoita noin hyvin. Sulla on äikän numero vähintään kymppi, eikö niin? Jatka sitten kun ehdit, minä odotan. :)
JATKA MÄ EN USKO ETSÄ JATKAT
Sähän oot kirjailija!!
Nyt tuntuu samalta ku lukis uusinta potterii;
Haluis vaan jatkaa ja jatkaa loputtomiin..
Juzzo,
olet tosi hyvä kirjottaja, mutta pyytäsin sinua tekemään kirjottaessa pari asiaa, tai ehkä pikemminkin huomioimaan asioita.
Etenet tekstissäsi nopeasti ja että se vaikuttaise enemmän ammmattilaisemmammalta niin hidastaisin sinuna. Kuten J.K.Rowlingkin hän aloittaa ns. suuret tapahtumat vasta lopussa, sinulla on esim voldemort oli nähty tylyahossa ja muuta.
Lisäksi pyytäisin sinua tutustumaan sinua enemmän Hermioneen, Roniin ja Harryyn, koska he eivät koskaan juttele liemituntien keitoksista, tai yleensäkkään mistään aineesta ainakaan paljoa elleivät he tee läksyjä.
Nämä ovat pikku vikoja, mutta kuitenkin kirjoittajan täytyy tietää mitä kirjoittaa ja mitä on kirjoittanut.
Olen löytänyt myös J.K.Roxlingin tekstistä monia vikoja/tapahtumia jotka eivät voi olla mahdollisia. No esim. ensimmäisessä Potterissa Weasleyn kaksoset, Fred ja George kävivät viemässä tytöt tyttöjenmakuuhuoneisiin, vaikka he eivät pysty menemään sinne, koska he ovat poikia!!Eihän Ronikaan pysty menemään viidennessä kirjassa.
Jos luette tarkkaan saatatte löytää useampiakin..,joita minä olen jo löytänyt muita.
Mutta ehkä jokaisen kannattaa joskus kirjoittaa jonkinlainen kirja taikka novelli, kannesta kanteen, eli missä on jopa loppu.Se on vaikeaa. En edes itse ole hyvä kirjoittaja, mutta minun ikäisiä hyviä kirjoittajiakin on.
toi on mun kirjottamaa tekstiä!!
mä keksin ton tarinan viime kesälomalla ja nyt sä käytät mun tarinaa!
Oot vaan kade niin haluut valehella.
Juzzo ei ikinä käyttäs toisten tekstiä.
Varmasti on Juzzon omaa tekstiä!
oli ihan kiva saada tietää JOTAIN mut spoilausta kumminkin :P
Miten tämä muka on spoilausta, kun ei tästä mikään ole totta eikä paljasta mitään seuraavasta kirjasta?
Ei tämä mitään paljasta. Juzzo keksi tämän itse omasat päästä!
Samaa mieltä :)
En ole ikinä ennen lukenut Juzzon kirjottamia, mutta tuo on joka tapauksessa TOSI hyvin kirjoitettu, ainaki mun mielestä( ja varmasti monen muunkin):D!!! :)
Aivan upeeta tekstii!!! kirjota ÄKKIÄ lisää!! :):)
Niin, mun vanhemmat on siis eronneet, ja oon kerran kuukaudessa viikon isän luona. No, huomenna alkaa se viikko ja siellä ei tietenkään ole tietokonetta. Odottakaa silti kärsivällisesti, uskon että ensi viikon kekiviikkona saapuu kuudes luku. Olen todella pahoillani, mutta tilanteelle ei voi mitään. Älkää silti lopettako lukemista! On harmi, etten pääse kirjoittamaan.
Harmi kun lähet.. :l
Niin on hyvää tekstiä ;)
Mutta jatka HETI kun tulet!
ja se oli käsky.
Ikävä juttu se ero mutta pääasia että saat olla isäsi luona. Mua ei haittaa ollenkaan! Kirjoita sitten kun ehdit =).
Kurja juttu, mutta kyllä aika menee muutenkin varmaan ihan mukavaa... Kiva kuitenkin että ylipäätänsä jatkat!!:D:D:D!!!!
Pakko kehuu sua vielä kertaalleen, kun on niin mielettömän hyvä kirjailija!!
Eipä mitään, kyllä tässä jaksaa odottaa..
Sama tunne tulee et lukis uusint potterii, et haluu vaan jatkaa!!
Sori kaikki lukijat, mut en voi jatkaa ainakaan tänään. Mä vedin lipat välkäl ja sain lievän aivotärähdyksen. Et mä oon ny vähän kipee, mut voin varmaa huomeen jatkaa.
No huilailehan nyt, ja kirjota sitten rauhassa ku oot terve =).
Mä luin äsken noi kaikki luvut ekaa kertaa ja siis ne on ihan TOOOOOSSIIIII hyvii!!! Siis jatkathan heti ku voit??? :)
Niin että millos jatkat?
..vai oonko lukenu väärin tai käsittäny väärin et niis kirjoissahan Hermione jankuttaa koko ajan et Tylypahkassa ei voi ilmiintyä, jtn miten voi olla mahdollista, että Weasleyn kaksoset ovat ilmiintyneet Tylypahkassa? Tai mulla nyt olisi vaan sellainen muistikuva et joissain vaiheis kaksoset olisi ilmiintynyt Harryn jalkopäähän, kun Harry on menossa nukkumaan tai jtn.. ?!?! Muistanko väärin?!