Silloin ette näe muuta kuin itsenne ja oman tunteenne eikä sitä ollenkaan sopeutuuko lapset siihen vaan ne sopeutetaan väkisin vaikka mihinkä systeemeihin vain aikuisten huuman takia. Lapset jäävät taka-alalle ja pakotetaan sopeutumaan vaikka mihinkä vaikka lapsillakin on erilaisia luonteita niin että toinen sopeutuu heti ja hyväksyy uuden ihmisen yhteisöön ja toisilla se tapahtuu hitaammin ja toisille se voi olla kova shokki. Riippuu ihan luonteesta ja persoonasta joka lapsillakin on ihan erilainen.
Lasten kanssa pitäisi keskustella tuntemuksista eikä vain niin että lapset pakotetaan aikuisten tekemiin ratkaisuihin. Meille ei ikinä puhuttu mitään kunhan äiti toi uuden äijän ja sillä selvä, pakko hyväksyä ja mitä lapsi sille mahtaa. Herkemmille lapsille se on shokki kuten minulle oli eikä siihen aikaan ollut mitään lastensuojelulakiakaan niin että lapset olivat ihan lainsuojattomia. Niin ei herkille on helpompi homma hyväksyä ihan äkkinäiset elämänmuutokset ja me ihmiset olemme erilaisia ihan sisaruksia myöten. Toisilla kemiat synkkaa heti ja toisilla ei.
Lasten pahoinvointi johtuu siitä kun niiden tunteita ja erilaisia persoonia ei ota aikuiset ollenkaan huomioon toimiessaan vain suuressa itsekkyydessä ja päällimmäisenä tarpeensa omien tarpeiden tyydyttäminen ja rakkauden kaipuunsa huumassa omien tarpeidensa tyydyttäminen, väliäkö niillä lapsilla on ja sopeutukoon kunhan vain saa omat tarpeensa tyydytettyä.
Jos lapsia on jo tullut tehtyä niin ei enää ole "vain minä" ja pääasia kun olen rakastunut, "menköön lapsi pesuveden mukana tai minun mukana ja hyväksyköön ihan kaiken". Lapset tarvitsevat sopeutumis aikaa ja keskustelua elämänmuutokseen eikä vain aikuisten ehdoilla sopeutua ihan mihinkä tahansa niin että kun tässä on äiti tai isä rakastunut niin laitetaampa hynttyyt tästä näin vain yhteen. Rakastunut ihminen ei näe lasten kärsimystä vaan ne kaikki pakotetaan aikuisten systeemeihin tuosta vain kaikki vaikka toiset tarvitsisivat enemmän sopeutumis aikaa.
Lasten kanssa pitäisi keskustella tuntemuksista eikä vain niin että lapset pakotetaan aikuisten tekemiin ratkaisuihin. Meille ei ikinä puhuttu mitään kunhan äiti toi uuden äijän ja sillä selvä, pakko hyväksyä ja mitä lapsi sille mahtaa. Herkemmille lapsille se on shokki kuten minulle oli eikä siihen aikaan ollut mitään lastensuojelulakiakaan niin että lapset olivat ihan lainsuojattomia. Niin ei herkille on helpompi homma hyväksyä ihan äkkinäiset elämänmuutokset ja me ihmiset olemme erilaisia ihan sisaruksia myöten. Toisilla kemiat synkkaa heti ja toisilla ei.
Lasten pahoinvointi johtuu siitä kun niiden tunteita ja erilaisia persoonia ei ota aikuiset ollenkaan huomioon toimiessaan vain suuressa itsekkyydessä ja päällimmäisenä tarpeensa omien tarpeiden tyydyttäminen ja rakkauden kaipuunsa huumassa omien tarpeidensa tyydyttäminen, väliäkö niillä lapsilla on ja sopeutukoon kunhan vain saa omat tarpeensa tyydytettyä.
Jos lapsia on jo tullut tehtyä niin ei enää ole "vain minä" ja pääasia kun olen rakastunut, "menköön lapsi pesuveden mukana tai minun mukana ja hyväksyköön ihan kaiken". Lapset tarvitsevat sopeutumis aikaa ja keskustelua elämänmuutokseen eikä vain aikuisten ehdoilla sopeutua ihan mihinkä tahansa niin että kun tässä on äiti tai isä rakastunut niin laitetaampa hynttyyt tästä näin vain yhteen. Rakastunut ihminen ei näe lasten kärsimystä vaan ne kaikki pakotetaan aikuisten systeemeihin tuosta vain kaikki vaikka toiset tarvitsisivat enemmän sopeutumis aikaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et esitä mitään ratkaisua. Miuhin lapset sitten pitäisi panna kun edellinen eyhde on raunioina. Äiti itkee ja isä kiroilee. Pannaanko yhteiskunnan niskoille kaikki niinkuin tähänkin asti. Nyt on nähty mitä siitä tulee kun piikki on aina auki ja kaikki pitää valtion hoitaa? Parempi vaan itse yrittää.
Parempi kun olisit käyttänyt ehkäisyä.
Lasten vika se ei ole vaikka olisit kuinka raunioina.
Mikä vittu ihan oikeasti teitä alkaaa edes lapsia tekemään "väärälle ihmiselle" kun heti täytyy sitä rahastaa?
Ratksisu on ÉHKÄISY tai abortti jos on ihan kakara tai täysin keskenkasvuinen mitä on kaikki alle50 v. **
Veronmaksajille on kova taakka kun teette kakaroita juurin sellaisille miehille jotka eivät halua niitä mutta ämmä vaan vaatii saadakseen "nukkeleikit" ja saa jäädä kotio. Vähän aikaa se nukkeleikki kestää kunnes alkaa juoksu taas,
Kakara heivataan sukulaisille tai muille. Siihen kakaraan tai kakaroihin ei ole mitään mielenkiintoa kunhan saa vain yhei´skunnan tuet niistä.
Yhteiskunnan tuilla elää tällä hetkellä varmasti yli puolet ja me maksetaan jos ei kaikki.
Näiltä miehiltä jotka pakoilevat maksuvastuutaansa tai naisilta ei koskaan saada mitään,
Nykyään on tapa jo saada naisilla tai tytöillä elantonsa hankkiutumalla paksuksi kun ei kiinnosta koulunkäynti. Mennän taaksepäin elämässä.
Ihmettelin kuinka jo 13v oli paksuna kun itse olin vasta 20v miehen kanssa.
Toimii kyllä toisinkin päin. Mieheni ex iski kakarat meille, kun oli saanut asuntolainan maksettua elareilla. Nykyään haluaa tavata lapsia muutaman kerran vuodessa.
Äläkä heti sitä miestäs viskaa pihalle kun kaikki ei mennytkään niinkuin oletit.
Äläkä heti piilota lapsia isältä ja kisko vaan elareita, lapset kärsii.
Äläkä saa heti hepulia jos isä löytää uuden kun itse ensiksi viskasit hänet pihalle .
Äläkä kylvä riitaa isän ja lasten välille.
Äläkä puhu pahaa lapsille isästä ja isän uudesta vaimosta koska itse omaa itsekkyyttäsi olet syypää eroon. Halusit vihreenpää aidan takaa mutta taisi jäädä luu käteen.
Ennenkaikkea älä ole se riidankylväjä kun kateuksissasi yrität lyödä kapulaa rattaisiin isän ja lasten ja välillä.
Ap kirjoitus on asiallinen, aina pitää ajatella asioita, eikä suin päin rynnätä suhteisiin ja tekemään lapsia.
Varmasti näitä ihmisiä löytyy, jotka puhuvat kuin enkelit ja kaikki on niin ihanaa, mutta moniko todella tietää, mitä heidän elämänsä noiden sanojen takana on.
Niin minullekin eräs nainen sanoi, että ei hän kuuntele mitään ennakkovaroituksia. Sanoi miehen olevan niin ihan ja olevansa niin onnellinen. Saattanette arvata, että eipä tiennyt mitä taakse kätkeytyi, siinä sitä nyt ollaan ja onnesta ei juuri näyt pätkääkään, pitää tehdä monta työtä, että elättää tuota luuseria.
Takaisin ei pääse, vaikka haluaisi, mies päästää suustaan sellaisia valheita, että ei tolkkua missään, kuten yleensä mies, joka yrittää saada seksuaalista nautintoa, ei hän rakasta kuin sen hetken, että saa ja senjälkeen voi haukkua naisen ja herjata hyvin pahasti.
Eikös sulle käynyt niin. Ryntäsit suinpäin, teit kakaroita ja nyt olet yksin kakaroittes kanssa. Mitä valitat. Olisit katsonut etkä katunut.
Niin ja saathan elatusta ja veetuilla täällä.
Eli väärän valitsit jo eka kerralla vaikka pidät itseäsi parenpana kuin muut. Eli se pilkka osui ihan sun omaan nilkkaan.
Mikään arvailuistasi ei pidä kohdallani paikkaansa, en ole ollut yksin lasteni kanssa, he merkitsevät minulle hyvin paljon elämässä, kuten puolisonikin.
En myöskään halua ketään pilkata, ihmissuhteet ovat vaikeita asioita.
Monella kasvaminen on kesken kun mennään yhteen ja ihan muista syistä kuin todellisesta toisesta välittämisestä, siihen sitten laitetaan lapsi. Pian huomataan että eihän se elämä ole yhtä viihdettä ja erotaan, luullen entisen vapaan elämän palaavan.
Näin jossain kirjoituksen, jossa elämää kovin monessa kodissa käydään niin, että viikolla pitää päästä viihteen pariin eri kaljalle tai muuhun menoon ja viikonloppua oikein odotetaan, että päästään. Silloin mennään aina aikuisten ehdoilla, miksi laittaa kaunista kotia jos siellä ei kuitenkaan kukaan viihdy, miksi mennä kenenkään kanssa minkäänlaiseen liittoon, kun hänen kanssaan kuitenkaan ei eletä yhteistä elämää.
Mitä kummaa elämän oikein odotetaan olevan. Sen tiedän että tuo elämä ei sovi lapsiperheelle, kyllä varmasti eroja tulee jos noin mennään ja lasten elämä rikotaan, ei heille muodostu perheestä oikeaa kuvaa.
Aina vain kaljotellaan, sinun mielestäsi. Eikös se entinen miehesi tarjoile ja maksa sutturoilleen kaljatkin. Sinun kuvitelmissasi.
Eronnut sinä olet niinko olet kertonut aikaisemmin. Syytät muita , Itsessäsi ei mitään vikaa. Et näe metsää puilta, näet vain oman napasi ja pyörit sen ympärillä.
Tässä maailmassa on paljon vikaa. On monenlaisia kohtaloita, rikollisuutta, välinpitämättömyyttä toisista ihmisistä, soditaan, tapetaan, nälänhätää.
Sinä vain päivästä toiseen syyllistät uusperheitä ja näet vaan vikoja niissä. Ihan niinkuin , sinun mielestäsi, kaikki pahan alku ja juuri lähtisi sieltä.
Kaikenmuotoisissa perheissä on ongelmia. Välitetään tai ei välitetä. On ongelmia yhdellä sun toisella. Eletään miten eletään mutta sinun mielestäsi vain uusperheet ovat ongelmallisia.
Loppupeleissä uusperheet ovat sinulle ongelma, pakkomielle. Asia jäytää sinua koko ajan. Et pääse ajatuksistasi eroon. Pyörit kehää ja sairastut tai olet jo sairastunut.
Mene vapaaehtoistyöhön johonkin laitokseen, vaikka kehitysvammaisten lasten hoitokotiin. Siellä näet elämän todellisuutta.
Nyt oli osittain sellainen uusperhevastainen kirjoitus, jonka kanssa olen vähän samaa mieltä.
Me elämme uusperheessä, onnellisessa sellaisessa. Lapset ovat samaa ikäluokkaa, ja hyviä bonus-sisaruksia keskenään. Me vanhemmat olemme sitoutuneita perheeseemme, emmekä ole vain "rakkauden huumassa."
Se että kuinka kauan täytyy vaikkapa tuntea, ennen kuin muuttaa saman katon alle, riippuu paitsi aikuisista, niin myös lapsista. Vanhempien täytyy omalta osaltaan miettiä, että onko kyseessä vain kemiaan perustuva suhde, vai jotain enemmän, kestävämpää ja arvokkaampaa. On oltava valmis keskustelemaan siitä, mitä eroja on, mitä arjelta odotetaan, mitkä olisivat yhteisen kodin pelisäännöt yms. Mitä odotamme toisiltamme suhteessa lapsiin. Näitä asioita ei voi käydä läpi vasta siinä vaiheessa, kun jo asutaan yhdessä!
Lapset voivat reagoida eri tavoin, kun vanhempi löytää uuden kumppanin. Joku lapsi on heti hurmioissaan vaikkapa uudesta isä/äitipuolesta, ja joku toinen on mustasukkainen tai jännittää ujona. Mustasukkaisuutta voi esiintyä myös lasten välillä. Nämä ongelmat on hoidettavissa, ja usein ne vaativat aikaa, keskustelua sekä yhteistä linjaa aikuisten kesken. Lasta ei saa hetkessä pakottaa tiettyyn muottiin, mutta tietysti lasta kuuluu kasvattaa oikein, kuten ydinperheessäkin. Jos vaikkapa lapsi on mustasukkainen, tulee asiasta puhua, ja lapselle kerta toisensa jälkeen tehdä selväksi, ettei siihen ole syytä, vaan että lapsi on aikuisille rakas, ja että kaikki lapset ovat yhtä rakkaita. Ydinperheessäkin pieni laste välinen kilpailu on toki normaalia, eikä sitä liikaa kannata pelätäkään.
Joskus nämä asiat on pystytty käymään läpi jo puolessa vuodessa. Joskus se vaatii aikaa parikin vuotta. Esimerkiksi lasten osalta teini-ikäiset vaativat varmasti enemmän aikaa kuin pienet lapset. Myös se, koska omien vanhempien ero on tapahtunut, vaikuttaa lapsen valmiuksiin. Jos ero on tuore, lapsi saattaa vielä toivoa vanhempien yhteen paluuta. Tällaisessa tilanteessa uusi suhde ei ole ajankohtainen asia. Sellaisessa tilanteessa aikuiset voivat tavata vain keskenään, tai uusi ihminen esitellään vain kaverina alkuvaiheessa.
Jos sen sijaan lapsen vanhemmat eivät vaikkapa koskaan ole yhdessä olleetkaan (ns. vahinko lapsi), tai eronneet jo vuosia sitten, niin lapsi ei osaa omia vanhempiaan yhteen edes kuvitella. Uusi suhde on silloin lapselle sitäkin tärkeämpi elementti, sillä vain sitä kautta lapsi oppii näkemään parisuhteen mallia kasvaessaan. Lapsi saa vanhemman uuden suhteen kautta perheen, jossa on kaksi aikuista.
Kannattaa muistaa, että jos uusi suhde on vahingollinen aikuisille, se on takuulla sitä myös lapsille, vaikka kuinka yrittäisi ongelmia lapsilta piilottaa. Tasapainoisen perheen hyödyt sen sijaan ovat lapsille onni -on sitten kyseessä ydinperhe tai uusperhe.
Eli jäitä hattuun, avointa keskustelua ja rauhallista tietä kohti onnellista uusperhettä.