Olen kohta 30 v. nainen ja tuntuu, että en löydä onnellista parisuhdetta. Elämässäni on ollut yht. 5 parisuhdetta. Olen aloittanut seurustelun jo 14-15 vuotiaana ja aina suhteeni ovat kaatuneet.
Ensimmäinen kumppanini oli ensirakkauteni, olin silloin nuori. Suhdetta kesti vuoden ja se oli kaukosuhde. Poika oli hyvin iljettävä minua kohtaan ja ihannoi kuolemaa. Hän jätti minut lopulta ja se oli kova paikka minulle.
Toinen poikaystäväni löytyi treffipalstan kautta, kuten ensimmäinenkin ja selvisikin, että käymme samaa koulua. Suhdetta kesti myös n. vuoden. Poika oli itsetuhoinen, viilteli itseään ja haukkui minua rumaksi jne. Lopulta hän jätti minut.
Kolmas suhteeni kesti n. 7 vuotta ja oli pisin tähän mennessä. Näimme yleensä joka viikonloppu. Lopulta meillä alkoi mennä huonosti. Hänen äitinsä tuli joka paikkaan meidän mukaan. Poika esitteli anusreikäänsä ja veteli käteensä ja lähetteli minulle runkkausvideoita. Jätin pojan, ja olimme erossa useita kuukausia, kunnes palasimme takaisin yhteen ja olimme n. vuoden yhdessä ja erosimme sen jälkeen lopullisesti, kun poika jättikin minut todella ikävästi.
Neljäs suhteeni oli ihan hyvä muuten, mutta mies jätti minut lopulta ja sanoi, että työnteko on pääasia hänen elämässään ja että hänellä ei ole oikein ole nyt aikaa parisuhteelle. Hänen kännykästään kuitenkin näin, että hän oli lähettänyt jollekin seuranhakupalstalle tekstiviesti-ilmoituksen samoihin aikoihin, kun hän jätti minut. Suhdetta kesti kolmisen vuotta.
Viides suhteeni kesti myös kolmisen vuotta. Kumppanissani oli narsistisia piirteitä ja hän käyttäytyi minua kohtaan todella ikävästi; moitti ja haukkui, repi vaatteitani.
Kaikki kumppanini ovat netin kautta, ketään ei ole tullut oikeassa elämässä vastaan. Tällä hetkellä on sellainen tunne, että nyt haluaisin vain olla yksin, harrastaa, keskittyä töihin/opiskeluun, matkustella, mutta toisaalta haluaisin myös joskus löytää sen palavan rakkauden. Sellaisen miehen, joka oikeasti rakastaisi minua ja olisi minulle ikuisesti uskollinen. Kohtelisi minua oikein, ei moittisi, ei haukkuisi eikä olisi epäkunnioittava minua kohtaan, mutta epäilen, että onko sellaista mahdollista löytääkään vai pitäisikö elää vanhana piikana lopun elämänsä. Piakkoinhan sen kuitenkin olisi löydyttävä, jos lapsiakin aikoo tehdä. En jaksaisi kuunnella huutoa ja moittimista jatkuvasti... Missä vika? Itsessänikö? Olenko liian ronkeli?
Ensimmäinen kumppanini oli ensirakkauteni, olin silloin nuori. Suhdetta kesti vuoden ja se oli kaukosuhde. Poika oli hyvin iljettävä minua kohtaan ja ihannoi kuolemaa. Hän jätti minut lopulta ja se oli kova paikka minulle.
Toinen poikaystäväni löytyi treffipalstan kautta, kuten ensimmäinenkin ja selvisikin, että käymme samaa koulua. Suhdetta kesti myös n. vuoden. Poika oli itsetuhoinen, viilteli itseään ja haukkui minua rumaksi jne. Lopulta hän jätti minut.
Kolmas suhteeni kesti n. 7 vuotta ja oli pisin tähän mennessä. Näimme yleensä joka viikonloppu. Lopulta meillä alkoi mennä huonosti. Hänen äitinsä tuli joka paikkaan meidän mukaan. Poika esitteli anusreikäänsä ja veteli käteensä ja lähetteli minulle runkkausvideoita. Jätin pojan, ja olimme erossa useita kuukausia, kunnes palasimme takaisin yhteen ja olimme n. vuoden yhdessä ja erosimme sen jälkeen lopullisesti, kun poika jättikin minut todella ikävästi.
Neljäs suhteeni oli ihan hyvä muuten, mutta mies jätti minut lopulta ja sanoi, että työnteko on pääasia hänen elämässään ja että hänellä ei ole oikein ole nyt aikaa parisuhteelle. Hänen kännykästään kuitenkin näin, että hän oli lähettänyt jollekin seuranhakupalstalle tekstiviesti-ilmoituksen samoihin aikoihin, kun hän jätti minut. Suhdetta kesti kolmisen vuotta.
Viides suhteeni kesti myös kolmisen vuotta. Kumppanissani oli narsistisia piirteitä ja hän käyttäytyi minua kohtaan todella ikävästi; moitti ja haukkui, repi vaatteitani.
Kaikki kumppanini ovat netin kautta, ketään ei ole tullut oikeassa elämässä vastaan. Tällä hetkellä on sellainen tunne, että nyt haluaisin vain olla yksin, harrastaa, keskittyä töihin/opiskeluun, matkustella, mutta toisaalta haluaisin myös joskus löytää sen palavan rakkauden. Sellaisen miehen, joka oikeasti rakastaisi minua ja olisi minulle ikuisesti uskollinen. Kohtelisi minua oikein, ei moittisi, ei haukkuisi eikä olisi epäkunnioittava minua kohtaan, mutta epäilen, että onko sellaista mahdollista löytääkään vai pitäisikö elää vanhana piikana lopun elämänsä. Piakkoinhan sen kuitenkin olisi löydyttävä, jos lapsiakin aikoo tehdä. En jaksaisi kuunnella huutoa ja moittimista jatkuvasti... Missä vika? Itsessänikö? Olenko liian ronkeli?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Esitän sinulle mielipiteen sellaiselta ihmiseltä kuka ei 30v aikana ole seurustellu kertaakaan. Eli näkökulma tähän asiaan, voi olla ihan eri kuin sinulla.
Sinä olet seurustellut jatkuvasti 14-15 vuotiaasta asti ja joka suhde on loppunut huonosti. Kai ne aina huonosti loppuukin, kun kerran loppuvat. Kaikissa kuulostaa olevan perustavan laatusia ongelmia. Ainakin se, että kirjoituksen perusteella yksikään näistä ei kunnioittanut sinua. Vaikka itselläni ei ole kokemusta tästä tilanteesta voin sanoa, että jos joku ei kunnioita sinua he eivät sinusta välitä. Ehkä pinnallisesti ja voivat kiintyä sinuun, mutta se kunnioitus ja halu hyvästä sinua kohtaan puuttuu näistä selvästi.
Ehdottaisin, vaikka kuinka kornilta kuulostaa, niin älä juokse heti seuraavan miehen syliin, vaikka tuntuisi olevan kuinka kiire. Yksin jäämisen pelko voi ajaa ihmisen hätäisiin päätöksiin. Äkkiä tulee valittua sellainen henkilö vierelleen kenestä ei edes välitä. Monella tuntuu olevan pääasiana, ettei voi olla hetkeäkään yksin. Ollaan vain yhdessä, ettei kummankaan tarvitse olla yksin. Itselle se vaikuttaa todella oudolta, koska kuten sanoin olen aina ollut yksin. Sinuna käyttäisin aikaa ja tutustuisin itseesi. Löydä minkälainen henkilö olet itsenäisenä. Eikä sellaisena, kuin olet muokkaantunut jonkun toisen ihmisen toimesta. Itselläni meni siihen vuosikausia lapsuuden jälkeen, kunnes alkoi olemaan sinut itsensä kanssa. Vuosikausia pahaa oloa purettuani olen ihan erilainen persoona tätä nykyä, kuin aikaisemmin. Siihen voi mennä aikaa, mutta älä kuitenkaan jää tälle tielle. Meitä on ihan liikaa jo, ketä ovat mukautuneet tähän elämään eivätkä osaa irrottautua. Joten, jos eteesi tulee joku kenet oikeasti haluat, älä anna tälläisten rajoitusten sitoa sinua mihinkään, vaan ole rohkeasti itsekäs ja tee mitä haluat. Sama pätee myös muihin asioihin, jos haluat opiskella, harrastaa, matkustaa, mitä vaan ole ITSEKÄS ja tee näin. Elä omaa elämääsi, vaikka olisit parisuhteessa älä elä toisen ihmisen kautta.
Ja arvosta itseäsi sen verran, että jos joku ei sinuakaan pidä arvossaan, niin lähde ja kävele. Sinulla kuten meillä kaikilla on oikeus nauttia elämästä. Ei kurjuudessa tarvitse elää. Se ei ole hyväksi kenellekkään. Ei sille kuka kärsii, eikä sille kuka aiheuttaa kärsimystä.
No, nämä olivat minun selittämisiä. En tietenkään välttämättä ymmärtänyt kirjoituksesi sanomaa oikein. Vaikka en mistään mitään tiedä, niin nämä olivat sellaisia asioita, joita tekstisi herätti.
Pysy sisko vahvana! Ja rakasta itseäsi!
Jos joku haukkuu sinua kerrankin tai tekee jotain noista asioista mitä kirjoittelit. Niin vittuun semmoset heti. Kenenkään ei pidä vastaanottaa tuollaisia asioita. Itselläni kerran kävi ikävästi, niin se oli peli poikki siitä suoraan. Jos ihminen tekee kerran jonkun asian, niin todennäköisesti se tekee sen toistekkin. Ihmiset osaa olla erittäin ilkeitä, mutta on maailmassa onneksi erittäin hyviäkin ihmisiä.
Toivottavasti kuitenkin löydät sopivan henkilön vierellesi, vaikka keskittyisit opiskeluun / töiden tekoon, niin voihan siinä olla joku mukana joka tukee ja kannustaa. Itse olen osittain samassa tilanteessa, opiskelemassa ja lähdössä vaihtoon (toivottavasti) reilun vuoden päästä vuodeksi ja olen 30 niin en ole koittanut edes hakea kumppania vielä pettymyksen jälkeen. Olen myös tottunut olemaan yksinäni. Enkä ole ajatellut jatkostakaan sen kummempia vielä, kyllä ne aina lutviutuu. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.
Long story short. Paljon jaksamista ja onnea elämääsi. Toivottavasti löydät jonkun joka kunnioittaa Sinua ja on tukenasi, sekä vice versa. Äläkä ota paskaa keneltäkään. Ja hyvää kevään alkua.
Tähän voisi olla kommentoimattakin. Ei tämä näytä todelta vaan provoaloitukselta.