Mietin liikaa mitä kaikki ajattelee minusta ja ahdistun kun tajuan tehneeni jotain noloa tai tyhmää.. Vaikka asia olisikin pieni tai vanha juttu, niin silti ahdistun enkä saa sitä mielestäni. Olen 21 -vuotias ja itsetuntoni on maassa. Asun pohjoisemmassa pienessä kaupungissa, jossa kaikki tuntee kaikki ja huhut leviää todella helposti. Äitini omistaa pienen sisustusliikkeen ja sydämessäni oikein riipaisee jos joku sanoo siitä jotain pahaa, vaikka se on tasokas paikka ja ymmärrän ettei kaikkia voi miellyttää. Vertailen sitä muihin liikkeisiin, niinkuin vertaan aina itseänikin muihin.. Tulen myös surulliseksi, kun tuntuu ettei äitini liikettä arvosteta, vaikka hän on tehnyt paljon töitä sen eteen.. :( Joka päivä mielessäni pyörii jokin asia, jota pohdin ja ajattelen koko päivän ja se saa mieleni maahan. Jos joku sanoon jonkin vähänkin negatiivisin kommentin minusta tai liikkestä, otan sen itseeni, vaikkei se iso ja paha juttu olisikaan. Haluaisin vain elää hetkessä ja olla miettimättä liikaa, mutta en vain osaa..
Ja pahoittelut epäselvästä viestistä, ihanaa jos joku sen kuitenkin jaksoi lukea<3
Ja pahoittelut epäselvästä viestistä, ihanaa jos joku sen kuitenkin jaksoi lukea<3
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aloita lukemaan jotain hyvää kirjasarjaa tai hanki lemmikki, kuten kissa tai vaikka jokin jyrsijä. Älä välitä siittä mitä ihmiset sanovat äitisi liikkeestä vaan anna niiden olla omassa arvossaan. Piristä itseäsi käymällä shoppailemassa tai sisusta talosi/huoneesi iloisilla väreillä ja ajattele että ihmiset ajattelevat sinusta positiivisia asioita. Useimmat ihmisistä ei huomaa/ei kiinnosta jos möhlit jotain. Mutta tosiaan lemmikin kanssa aika ei käy pitkäksi ja surulliset ja negatiiviset asiat unohtuu. :)
Itellä täysin sama ongelma - täysin - ainoana poikkeuksena ettei äiti omista liikettä ja olen vuoden sinua vanhempi. Tsekkaile netistä kehonkielen oppeja, esim youtubesta löytyy. Näissä mm. kerrotaan, että ihmiset pitää sellasista ihmisistä, jotka mokailee - tällasiin on helpompi samaistua, koska kaikkihan todella kämmäilee välillä. Yleensä kämmeilleen nauravia ihmisiä katsotaan ylöspäin, kun taas siitä stressaantuva koetaan vähemmän kiinnostavaksi, jota on vaikea ihailla. Itse saan itsevarmuutta kun tiedän ihmisten käyttäytymisestä, mutta myös asenteellisista leffoista ja musiikista, joissa on itsenäisiä, vähän erikoisia mutta itsevarmoja naisia, joihin voi samaistua. ;) Se että poikkeaa valtavirrasta on aina siistiä, niitä tyyppejä meidän yhteiskunnassa arvostetaan - joskus muinoin oli toisin.